Keskustalaisen Ajatuspaja e2:n johtaja Karina Jutila kertoo artikkelissaan (AL 6.3.215), miten kulttuurikeskustelussa ollaan hänen mielestään ajauduttu väärille urille: hallituksen leikkauksista huolimatta muun muassa yksityiset säätiöt ja jo valmiiksi sivistyneet kansalaiset itse kannattelevat kulttuuria.
Jutila kuvaa tästä eräänlaiseksi ”todisteeksi” muun muassa Helsingin, Oulun ja Tampereen vireää kulttuurielämää ja rakennusinvestointeja, mutta jättää kertomatta, että kylmin kyyti on vasta tulossa. Jo pelkästään Tampereen näkökulmasta leikkausten vähätteleminen on siten erikoista. Kaupunkimme kaikki opinahjot sekä kulttuurilaitokset joutuvat sopeuttamaan toimintaansa erityisen voimakkaasti tulevina vuosina. Näiden sopeutusten vaikutuksia yksilöille, palveluiden järjestäjille ja paikalliselle elinvoimalle ei ole vielä nähty. Nykytila ei ole siten oikea mittari arvioida hallituksen toimien vaikutusta.
Jutila toteaa, että mahdollisuudet opiskella ja harrastaa kulttuuria pysyvät jatkossakin. Ongelman ydin on kuitenkin se, miten nämä mahdollisuudet jakautuvat eri väestöryhmien kesken. Suurin huoli kohdistuu lapsiin ja nuoriin. Tiedossa on, että koulutusaste periytyy, mutta koulutusjärjestelmämme yksi tärkeä onnistuminen on ollut se, että koulutuksen periytyvyyttä on onnistuttu viime vuosikymmeninä kaventamaan. Kodin perinnön sijaan yksilön motivaatio ja kyky ovat ratkaisseet yhä enemmän koulutus- ja työmarkkinoilla pärjäämisessä. Tulevien vuosien uudistuksilla vaarannetaan nämä koulutuspoliittiset saavutukset.
Muun muassa ammatillisen koulutuksen uudistusten myötä vaatimus itsenäisestä opiskelusta ja paine karsia tukipalveluita kasvaa. Vaarana on opintojen keskeyttäminen ja syrjäytyminen jo opiskeluaikana erityisesti niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka opintojen tiivistä tukemisesta hyötyvät eniten. Uhkana on, että koulutusputken päästä syntyy työttömyysjonoon elämänhallintataidoiltaan ja ammattitaidoltaan työelämään kykenemättömiä nuoria.
Kun hallituksen poliittisilla arvovalinnoilla rahoitusta suunnataan erilaisiin elinkeinotukiin ja vaikkapa autoverotuksen alentamiseen koulutuksen ja kulttuurin sijaan, kavennetaan erityisesti tulevien suomalaisten osaamista ja sivistystä. Jutila toteaa, että ”sivistys ei ole uhattuna tai häviämässä”, mutta muuttuuko se harvempien herkuksi vauhdittaen yhteiskunnallista polarisaatiota ja vastakkainasettelua?
Anna-Kaisa Heinämäki
Tampereen apulaispormestari (vihr.)
Sivistys- ja elämänlaatupalvelut
Osaamis- ja elinkeinopalvelut