Nostoja pormestarin talousarviosesityksestä

Pormestarin talousarvioesitys vuodelle 2019 on juuri julkaistu! Johtamani elinvoima- ja osaamislautakunnan sekä asunto- ja kiinteistölautakunnan näkökulmasta nostoina muun muassa seuraavat asiat:

•Työllisyyskokeilun päättymisestä huolimatta, olemme päätyneet pitämään kaupungin työllisyydenhoidon satsaukset vahvoina, erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorten työttömyyden ehkäisemiksi. Samanaikaisesti Nuorten Talo Ohjaamo vakiinnutetaan Tullinkulman tiloihin nuorten matalan kynnyksen paikaksi hakea apua työnhakuun, koulutukseen, elämänhallintaan, asumiseen jne. Työllisyydenhoitoon liittyy kiinteästi myös Business Tampereen yhteyteen perustettava yhtiö vastaamaan alkavien yritysten palveluista.

•Toisella asteella ammatillisen koulutuksen reformi ja lukiolain uudistus vaikuttavat arkeen monella tavalla. Osana OKM:n hankerahoitusta tavoitteenamme on ehkäistä nuorten keskeyttämistä ammatillisessa koulutuksessa ja mahdollistaa aiempaa paremmin jokaiselle mielekäs opintopaikka. Tähän on käytettävissä 700 000 euroa strategiarahaa. Lukiokoulutuksessa panostetaan opiskelijoiden ohjauksen ja opintojen suunnittelun henkilökohtaistamiseen sekä lukion päättäneiden jälkiohjaukseen, johon uusi lukiolaki velvoittaa.

•Olen erittäin iloinen siitä, että Milavidan museon ja Haiharan kiinteistöjen lyhytnäköinen alasajo on nyt saatu torpattua eikä riskiä ole siitä, että nämä arvokkaat kaupungin rakennukset jäävät tyhjilleen. Tilojen käytön monipuolistamista ja houkuttelevuutta on minusta hyvä pohtia jatkossakin, mutta lyhytnäköinen palveluista leikkaaminen ilman suunnitelmaa tilojen jatkokäytöstä on hölmöä.

•Lapsimäärän kasvu (perusopetuksen kasvu 600 oppilasta ja esiopetuksen 200 oppilasta) ja vaikeat sisäilmaongelmat edellyttävät uusia terveitä tiloja. Ensi vuoden investoinneista mainittakoon mm. Pispan koulun perusparannus, Olkahisen päiväkodin perusparannus ja koulun uudisrakennus sekä Hippoksen ja Mustametsän uudet päiväkodit. Myös Hervannan uimahalli remontoidaan.

•Kiinteistöveron korotus (0.1% kautta linjan, rakentamaton maa 1.0%) nostaa valitettavasti asumisen hintaa, mutta tuo tuloja palveluiden kattamiseen noin 12 miljoonaa euroa. Myös vuokramaalla asuvien asumiskustannukset näkyvät uusittavissa vuokrasopimuksessa maanarvon nousun vuoksi. Tämän vuoksi korostuu tontinluovutuksissa kysyntää vastaavien kohtuuhintaisten vuokra- ja opiskelija-asuntojen tarjoaminen. Tilannetta helpottaa myös viime vuosien kova asuntotuotannon tahti, joka tasaa asumisen hinnan nousua niin vuokra- kuin omistusasunnoissa.

•Budjetin valmistelu jatkuu vielä poliittisten ryhmien neuvotteluissa. Kaupungin taloustilanteesta johtuen säästölistalla on myös vaikeita leikkauksia ja maksujen korotuksia, joista vielä varmasti käydään keskustelua. Valtuusto hyväksyy budjetin maanantaina 19.11.2018.

KULUNUT VUOSI APULAISPORMESTARINA – MITÄ TÄSSÄ ON EHTINYT TAPAHTUA?

Vuosi elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen apulaispormestarina on mennyt varsin nopeasti. Kahteen edelliseen vuoteen verrattuna olen tehnyt työtä kansainvälisemmin kuin aikaisemmin, joka on tarkoittanut enemmän matkustamista, Tampereestani kertomista eri yhteyksissä ja areenoilla ja uusien verkostojen haltuunottoa. Tavallinen arki on kuitenkin pääosin kokouksia ja asioihin perehtymistä. Erityisesti vastuualueelleni kuuluva asunto- ja maapolitiikka on edellyttänyt huolellista perehtymistä. Vastuullani jo aiemminkin ollut toisen asteen koulutus on käy läpi isoa myllerrystä ja työllisyyskysymykset ovat edellyttäneet koko kaupungin johdosta laaja-alaista edunvalvontaa. Konkreettisemmin summaan kuluvan valtuustokauden ensimmäisen vuoden seuraaviin tehtyihin kehitysaskeliin. Lista ei ole tyhjentävä, mutta nostaa olennaisia toimialani eri kokonaisuuksista:

• Kaupungin asuntotuotanto oli ennätyksellisen vilkasta. Yli 3000 valmistunutta asuntoa viime vuonna mahdollistaa tasapainoisen kaupunkikehityksen tilanteessa, jossa myös kaupungin väestökasvu on ennätyksellisen suurta. Tampereella on viime vuoden jälkeen yli 3700 asukasta enemmän kuin vuonna 2016. Johtamani asunto- ja kiinteistölautakunta on tehnyt kymmeniä päätöksiä tontinluovutuksista ja maanvuokrasopimuksista, mahdollistaen tämän kokonaisuuden.

• Asunto- ja maapolitiikan linjausten päivitys vietiin maaliin. Linjauksissa on uusia kannustimia täydennysrakentamiselle. Puurakentamista edistetään ja sosiaalisen asuntotuotannon toteutumista ennakoidaan aiempaa paremmin. Perheille elämiseen ja kukkarolle sopivien asuntojen löytyminen kasvavassa kaupungissa ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä on kriittisen tärkeä kaupungin menestystekijä.

• Läheisväkivallan uhrien auttamisen tapoja on kehitetty yhteistyössä kaupungin asuntoyhteisöjen kanssa, koska valtaosa läheisväkivallan uhreista kokee väkivaltaa juuri kotonaan. On tuntunut merkitykselliseltä tuoda oma asiantuntemuksensa mukaan tähän kehittämistyöhön.

• Suomen suurin työllisyydenhoidon kuntakokeilu lähti vihdoin käyntiin 1.8.2017. Työttömyys on laskenut 11.9 prosenttiin ja erityisesti nuorten työllistämisessä on kokeiltu rohkeasti lukuisia erilaisia avauksia, yhteistyössä oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen kanssa. Tässä ponnistuksessa on ollut palkitsevaa olla vahvasti mukana, aina ensimmäisistä neuvotteluista lähtien.

• Audiovisuaalisen alan tuotantokannustin otettiin käyttöön. Tuotantokannustimisen avulla on jo saatu houkuteltua Tampereen talousalueelle elokuva- ja televisiotuotantoja luovien alojen työllisyyden edistämiseksi ja kaupunkimarkkinoinnin tehostamiseksi. Tuotantojen houkuttelu ulottuu niin paikallisiin kuin kansainvälisiin av-alan verkostoihin.

• Panostukset vetovoimaisen opiskelukaupungin edistämiseen ovat jatkuneet vahvana. Johtamani elinkeino- ja osaamislautakunta on tukenut useita opiskelija- ja rekrytointitapahtumia ja mahdollistanut startup- toiminnan kehittämisen.

• Tampere päätti hakeutua kulttuuripääkaupungiksi osana kaupungin suurtapahtumatuotantoa. Suurtapahtumatyöryhmän vetäjänä minulla on ollut kunnia olla mahdollistamassa ja houkuttelemassa myös lukuisia muita urheilun- ja kulttuurin kansainvälisiä suurtapahtumia kaupunkiin. Suurtapahtumat edistävät työllisyyttä, kaupungin tunnettuutta ja kaupunkikulttuurin eri muotoja.

• Ammatillisen koulutuksen reformia on viety eteenpäin tavoitteena turvata nuorille vähenevistä rahoista huolimatta parhaat mahdolliset oppimisympäristöt. Tampereen seudun ammattiopisto Tredun strategiatyö on aloitettu Tredun seudullisen ja valtakunnallisen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten palveluista Tredussa ei lähdetty leikkaamaan säästöohjelmasta huolimatta ja uutta resurssia opiskelijahuollon palveluihin on saatu niin lukio- kuin ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden avuksi.

• Hatanpään musiikkilukio sai opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän valtakunnallisen erityistehtävän hakemuksemme pohjalta. Tämä on ensimmäinen lukio Tampereen seudulla, jolle erityistehtävästatus osoitetaan juurin musiikin alalta. Luovien alojen asema osana perusopetusta, toista astetta ja Tampere3:n käynnistämistä edellyttää muutoinkin aktiivista edunvalvontaa.

• Vetämäni työryhmä ratikan rakentamisen haittojen vähentämisestä elinkeinoelämälle valmistui. Työryhmä on ollut vaikean työn äärellä. Niin isosti ratikan rakentaminen tuntuu katukuvassa. Opastusta ja tiedottamista liikennejärjestelyistä on nyt lisätty, esteettömyyttä parannettu, pysäköinnin sujuvuutta erityisesti pysäköintilaitoksiin on edistetty ja julkista taidetta tuodaan katukuvaan.

• Nuorten Talo Ohjaamo on palvellut satoja nuoria tarjoten tukea ja apua koulunkäyntiin, työnhakuun ja asumiseen. Resurssia on saatu vuoden aikana vahvistettua eri rahoituslähteiden avulla. Ohjausryhmän puheenjohtajana olen saanut viedä konkreettisesti eteenpäin visiota tulevasta, entistä toimivammasta talosta, jossa jokainen nuori saisi tarvitsemansa avun.

Asuntopolitiikka on eri asumistarpeiden yhteensovittamista

 

Valtuutettu Kalle Kiili kirjoitti (AL 23.3.2018) Tampereen asuntotuotannosta ja päivityksen alla olevista asunto- ja maapolitiikan linjauksista. Kiilin mielestä rakennuttajat suosivat pieniä asuntoja perheasuntojen kustannuksella maksimoidakseen voittonsa, mikä vääristää asuntomarkkinoita. Jaan Kiilin huolen siitä, että meillä on aito haaste olla mahdollistamassa Tampereelle ja myös keskustan alueelle riittävän tilavia asuntoja perheille ilman, että asuntojen hinnat karkaavat tavoittamattomiin. Siksi onkin tärkeää, että kaupungin järjestämän tonttihaun kautta luovutuksessa suositaan perheasuntojen rakentajia ja näitä tontinluovutuksia on kohdennettava erityisesti niille alueille, joissa pienten asuntojen määrä on nyt korostunut. Näin varmistetaan sosiaalisesti, kaupunkikuvallisesti ja taloudellisesti tasapainoinen asuinalueiden kehittäminen.

Väestön pakenemista ympäristökuntiin en pidä kuitenkaan niin ilmeisenä kuin Kiili vuoden 2016 tilastojen pohjalta maalailee. Vuonna 2017 Tampereen kaupunkiseudun väestökasvu oli 4270 asukasta, joista jopa 3693 asukasta sijoittui Tampereelle. Muuttovirran kohti suurten kaupunkien keskustoja ennustetaan vain kiihtyvän. Markkinoilla on tulevaisuudessa todennäköisesti eniten kysyntää toimivan joukkoliikenteen varrelle ja palveluiden äärelle sijoittuvista perheasunnoista, joissa kohtaavat perheiden yksityisen tilan tarpeet sekä yhteisesti hyödynnettävissä olevat tilat, kuten piha-alueet, harrastetilat, saunatilat, pientaloasumisen ja kaupunkimaisen asumisen tarpeita yhdistäen. Kaupungit ja rakennusyhtiöt, jotka yhdistävät tuotannossaan nämä tekijät, toimivat asuntopolitiikan edelläkävijöinä.

Samanaikaisesti yksiöiden ja kaksioiden määrällinen kasvu on ollut erittäin tärkeää.  Noin puolet tamperelaisista kotitalouksista on yhden hengen talouksia, opiskelijoista eläkeläisiin. Riittävä pienten asuntojen määrä pitää asuntojen hinnat ja vuokratason kohtuullisena ja ennalta ehkäisee siten köyhyysloukkuja. Pienten asuntojen patoutunut kysyntä on nyt kiihtyneen asuntotuotannon myötä helpottanut ja pitänyt vuokratason nousun kohtuullisena.

Kiilin mielestä omistusasuntojen tuotanto pitäisi nyt nostaa nykyisestä 40-50 prosentista 50 prosenttiin. Tämä ehdoton määrittely saattaisi ohjata vähentämään kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa tilanteessa, jossa Tampereen kaupungin haasteena on ollut turvata valtion kanssa solmitun MAL-sopimuksen mukainen riittävä määrä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Tilanne on onneksi merkittävästi korjaantumassa kasvaneen asuntotuotannon ja hyvän asemakaavavarannon vuoksi. Riittävä vuokra-asuntotarjonta edistää myös perheiden sijoittumista Tampereelle. Samanaikaisesti on ratkottava useiden erityisryhmien, kuten ikäihmisten, vammaisten ja päihdekuntoutujien asumistarpeita.

Kiili toivoo kirjoituksessaan valtuuston hyväksyntää maanarvolle. Kuntalaki edellyttää maan myynnin ja vuokrauksen markkinahintaisuutta, jota kaupunki todentaa teettämällä maan arvosta riippumattoman arvion. Arviota päivitetään säännöllisesti. Arvio on valmistelijoiden ja päätöksentekijöiden käytettävissä.

Anna-Kaisa Heinämäki

Apulaispormestari (vihr.)

Asunto- ja kiinteistölautakunnan pj.

Kirjoitukseni Aamulehdessä 22.2.2018: Nuoren hyvinvointi uhkaa unohtua

 

Ammatillisen koulutuksen reformi on suomalaisessa koulutuskentässä valtavan suuri muutos. Reformi uudistaa niin ammatillisen koulutuksen rahoituksen pohjan, tutkintojärjestelmät kuin järjestämisrakenteet.  Reformin tavoitteet ovat kannatettavia. Se haastaa oppilaitokset ja opettajien perinteisen työnkuvan. Parhaimmillaan tilojen käyttö tehostuu, oppiminen muuttuu entistä mielekkäämmäksi ja syntyy uusia työelämälähtöisiä toimintamalleja. Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa tähän muutoksen on valmistauduttu monella rintamalla yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Reformin myötä pöydällä on kuitenkin asioita, joihin liittyviä kysymyksiä ei voi hymistellä hiljaiseksi. Reformiin valmistauduttaessa ammatillisen koulutuksen rahoituspohjaa leikataan voimakkaasti, valtakunnallisesti noin 190 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Tredun rahoituspohja oli vuonna 2017 noin 20,3 miljoonaa pienempi kuin vuonna 2013. Miljoonasäästöt jatkuvat vielä seuraavina vuosina, joka heijastuu opiskelupaikkojen määriin, lähiopetuksen määrään ja mahdollisuuksiin reagoida elinkeinoelämän tarpeisiin.

Yksi keskeinen huoli on se, miten turvataan erityisesti niiden opiskelijoiden tuki, joilla ei ole riittäviä valmiuksia suorittaa opintojaan työpaikoilla. Vaatimus yhä itsenäisemmästä opiskeluotteesta työelämän reaalimaailmassa voi olla osalle nuorista entisestään syrjäyttävä elementti. Myös oppimiskyvyiltään erityistarpeisia nuoria etsii paikkaansa. Esimerkiksi Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa ei ole tälläkään hetkellä riittävästi vaativan erityisen tuen opiskelupaikkoja. Erityistä tukea tarvitsevia oppilaita on jouduttu ohjaaman opiskelijoiksi perustutkintoihin ilman vaativan erityistuen valtionosuuden lisärahoitusta.

Koulutuksen keskeyttämisen minimoimiseksi Tampereen kaupunki on perinteisesti tukenut nuorten opiskeluun ja elämänhallintaan liittyviä palveluita erillisellä rahoituksella. Tämä tuki jatkuu. Suurimmalla osalla koulutuksen tarjoajista ei kuitenkaan ole tällaista subventiomahdollisuutta ja iso osa oppilaitoksista toimii myös osakeyhtiömallilla kunnallisesta päätöksenteosta etäämmällä. Asetelma on omiaan lisäämään koulutuksen eriarvoisuutta eri oppilaitoksissa, jossa loppukärsijänä ovat paitsi opiskelijat, myös uutta työvoimaa tavoittelevat työnantajat ja siten alueellinen kilpailukyky.

Huoli nuorista tuleekin olla valtakunnallinen. Reformissa syntyneet hyvät toimintamallit, joilla voidaan parhaiten pitää nuoret kiinni opinnoissa, tulee jakaa ja resursoida. Laajempi sosiaalinen vastuu nuorista koulutusputken ohella on pysyttävä mukana. Esimerkiksi oppivelvollisuuden pidentäminen toiselle asteelle olisi toimenpide, joka antaisi eräänlaisen yhtenäisen seurantavastuun oppilaitoksille kasvavasta nuorista.

Pienen Suomen ylpeys ja menestyksen pohja on ollut koulutuksen tasa-arvossa. Heikommastakin on pidetty huolta ja nostettu kyytiin mukaan. Tässä ketjussa laadukas ammatillinen koulutus, joka kannattelee merkittävää osaa ikäluokastaan, on ollut kriittinen menestystekijä suomalaisen työvoiman ja siten koko kilpailukykymme kannattelijana. Reformi on vietävä maaliin, mutta koulutuksellisen epätasa-arvon kasvuun ja reformin ongelmiin on kyettävä reagoimaan myös matkan varrella.

Anna-Kaisa Heinämäki

Apulaispormestari, Tampereen kaupunki

Vuoden 2017 tilinpäätöstä – mitä olen tehnyt ja saanut aikaan?

Alkuvuoden aina kesäkuuhun 2017 asti toimin sivistys- ja elämänlaatupalveluiden ja osaamis- ja elinkeinopalveluiden apulaispormestarina. Keväällä käytiin kuntavaalit ja hieman vajaa 3000 ääntä mahdollisti jatkoni tamperelaisessa päätöksenteossa apulaispormestarina jatkaen. Virkavapaani poliisiorganisaatiosta jatkuu.

Sain johdettavakseni elinvoima- ja osaamislautakunnan sekä asunto- ja kiinteistölautakunnan. Näin ollen työ työllisyydenhoidon, toisen asteen koulutuksen, elinkeinopalveluiden ja mm. kaupunkimarkkinoinnin parissa jatkui. Lisäksi kesäkuun 2017 jälkeen vastuullani on ollut kaupungin asunto- ja maapolitiikka sekä nyt vuoden 2018 alusta kiinteistöpalvelut. Kokonaisuus on mielekäs. Koen olevani näköalapaikalla kasvavan kaupungin kehityksessä.Valtuustoryhmän puheenjohtajuudesta luopuminen on mahdollistanut hieman lisää aikaa tälle niin sanotulle apulaispormestarin substanssityölle.

Itse olen panostanut kuluneen vuoden aikana erityisesti työllisyydenhoidon ja koulutuksen kokonaisuuksiin. Ne ovat kuitenkin keskeisiä kaupungin palveluiden kivijalkoja. Vastaavasti perehtyminen erityisesti kaupungin asuntopolitiikan linjauksiin ja tuleviin haasteisiin on tuonut taas uudenlaisia mahdollisuuksia hahmottaa kestävän kaupunkikehityksen kulmakiviä.

Kuluneena vuonna olen toiminut puheenjohtajana koko vuoden tai tehtäväkuvan muutoksen vuoksi ainakin osan aikaa seuraavissa toimielimissä tai kokoonpanoissa:

  • Sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunta (kesäkuu 2017 asti)
  • Osaamis- ja elinkeinopalveluiden lautakunta (kesäkuu 2017 asti)
  • Asunto- ja kiinteistöpalveluiden lautakunta (kesäkuu 2017 alkaen)
  • Elinvoima- ja osaamislautakunta (2017 alkaen)
  • Nuorten talo – Ohjaamo ohjausryhmän puheenjohtaja
  • EU-toimiston ohjausryhmän puheenjohtaja
  • Työllisyydenhoidon palveluihin liittyviä ohjausryhmien puheenjohtajuuksia
  • Julkisen taiteen ohjausryhmän puheenjohtaja
  • Tampereen taidemuseon ja Pyynikintorin alueen suunnittelukilpailun ja kehitystyön varapuheenjohtaja/puheenjohtaja
  • Hervannan pohjoisakselin kortteleiden suunnittelukilpailun ohjausryhmän puheenjohtaja
  • Liikkuva Tampere -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja
  • Alueen audiovisuaalisen alan selvitystyöryhmän puheenjohtaja
  • Suurtapahtumatyöryhmän puheenjohtaja

Lisäksi puheenjohtajana tai jäsenenä olen toiminut kymmenissä muissa palavereissa erityisesti elinkeinopalveluihin, koulutukseen, kulttuuripalveluihin ja työllisyyteen liittyen.

Lisäksi vuoden 2017 aikana minut nimettiin muun muassa globaalin järjestön ICLEI:n (European Cities for Sustainable Development) Euroopan aluehallitukseen, Helsinki-Hämeenlinna-Tampere kasvuvyöhykkeen ohjausryhmään sekä Työelämä2020 -hankkeen neuvottelukuntaan. Nämä työt realisoituvat enemmän ensi vuoden aikana. Työmatkoja tein mm. Norjaan, Tanskaan, Brysseliin, Viroon ja Portugaliin edustaen Tamperetta erilaisissa paneeleissa, kokouksissa ja Euroopan innovaatiopääkaupunkikisassa.

Jäsenyys seutuhallituksessa ja maakuntavaltuustossa on jatkunut.

Kuluneen vuoden aikana olen pitänyt noin 40 erilaista puheenvuoroa kaupungin edustajana erilaisissa tilaisuuksissa ja olen vieraillut erilaisissa sidosryhmissä ahkerasti. Kahdenkeskeisiä neuvotteluita on käyty kymmeniä niin paikallisten yhdistysten ja yritysten kanssa kuin myös kansainvälisten arvovieraiden kanssa.

Isoimpina kehitysaskeleina pidän sitä, että megaluokan työllisyydenhoidon kuntakokeilu on nytkähtänyt hienosti käyntiin. Pelkästään noin 15 000 tamperelaista työtöntä on siirretty valtiolta kunnan vastuulle palveltavaksi. Uusia suurtapahtumia on saatu houkuteltua kaupunkiin. Tampere3-kokonaisuus etenee ja ammatillisen koulutuksen reformiin on valmistauduttu monella tapaa. Erityisenä kysymyksenä on ja tulee kuitenkin olemaan, miten autamme parhaiten niitä nuoria, jotka eniten tukea tarvitsevat. Monipolvisessa auttamisjärjestelmässämme liian moni jää auttamatta. Kaupunkistrategian valmistuminen oli iso työ, jossa on jalansija itselleni tärkeillä asioilla, kuten lapsiperheiden palveluilla, köyhyyden torjunnalla, luovien alojen elinvoimalla, kulttuuripalveluilla ja kestävällä kaupunkikehityksellä.

Ehkä mieleenpainuvin tapahtuma on kuitenkin ollut yksi pieni vierailu. Kävin onnittelemassa erästä 100-vuotiasta rouvaa kaupungin edustajana. Kysyin häneltä, mitä hän on elämänsä aikana tehnyt ja missä ammatissa on toiminut. Dementia oli jo vienyt tältä rouvalta mielikuvia elämän varrelta, mutta hänen tyttärensä vastasi nopeasti, että hän on ollut ”äiti”. Muita täytesanoja ei tarvittu. Oli perjantai, syksyinen iltapäivä. Yhtäkkiä tuli jotenkin kovin kiire kotiin täyttämään tätä elämänmittaista tehtävää. Tämän kaiken lisäksi olen siis ollut myös äiti. Toivottavasti riittävän hyvä myös siinä tehtävässä. Sen arvioikoon sitten omat lapseni.

Kiitos yhteistyöstä ja tuesta! Kohti uusia seikkailuja vuonna 2018!