Kirjoitukseni Aamulehdessä: Ikäihmisten kaltoinkohtelu on vaiettua piilorikollisuutta

Ikäihmisten turvallisuus rikosten uhreina puhuttaa juuri nyt. Viranomaisten tietoon tulevat tyypilliset vain törkeimmät rikostapaukset. Henkirikoksen uhreina kuolee vuosittain yli 65-vuotiaita noin kymmenen ihmistä. Harvemmin esiin nousevat kuitenkaan piiloon jäävät, mutta arkipäivässämme jatkuvasti läsnä olevat ikäihmisten kaltoinkohtelun hienovaraisemmat piirteet. Nämä tapahtuvat usein lähisuhteissa.

Lue lisää...

Ikäihmisten kaltoinkohtelu on tyypillisesti luottamuksellisessa suhteessa tapahtuvaa, jatkuvaa fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, taloudellista tai seksuaalista hyväksikäyttöä, avun laiminlyöntiä tai oikeuksien rajoittamista. Läheisen päihdeongelma ja mielenterveyshäiriöt sekä ikäihmisen omat terveydelliset ongelmat lisäävät riippuvuutta ja riskejä joutua kaltoinkohtelun kohteeksi. Myös vanhusten lisääntyneet omat päihdeongelmat ovat osa tätä vyyhtiä.

Kaltoinkohtelun merkit voivat näkyä monella tapaa, masentuneisuutena, terveyskeskusten asiakaskäynteinä, muiden viranomaisten asiakaspalvelupisteissä vierailuna. Mahdollinen kaltoinkohtelu näiden merkkien taustalla jää herkästi huomioimatta, mutta vanhuksen hätä kuormittaa hänen oman itsensä lisäksi pahimmillaan laajaa joukkoa eri palveluiden tarjoajia ja viranomaisia.

Ikääntyneisiin kohdistuva väkivaltarikollisuus on tyypillisesti erityisen piilossa olevaa piilorikollisuutta. Kolmeneljäsosaa tapauksista on tilastollisesti sellaisia, joissa pahoinpitelijä on läheinen ihminen, päihdeongelmainen aviopuoliso, lapsi tai sukulainen. Väkivaltaa tapahtuu yleensä kotona ja uhrina on tyypillisesti nainen; Suomessa joka neljäs yli 60-vuotias kotona asuva nainen oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän tutkimuksen (2010) mukaan kokenut väkivaltaa viimeisen vuoden aikana.

Ikäihmisen on hankala puolustaa oikeuksiaan jo viranomaisten kanssa asioidessaan. Lähisuhteissa kaltoinkohtelun urhiksi joutuvalla ja läheisistään riippuvaisella ikäihmisellä tilanne on vielä monisyisempi. Ei ole paikkaa, johon reklamoida, että ei ollut syötävää tai varoja on käytetty väärin. Teoriassa on mahdollista kutsua esimerkiksi akuutissa väkivaltatilanteessa poliisi paikalle, mutta ongelmien ilmitulo voi heikentää sitä apua, josta uhri on lähisuhteessaan riippuvainen. Käytännössä tällainen henkilö voi olla läheistensä avusta ja hoivasta yhtä riippuvainen kuin lapsi. Lasten suojaksi on kuitenkin säädetty laajasti eri tahoille velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Erityistä lakisääteistä velvollisuutta ilmoittaa ikäihmisten kaltoinkohteluun liittyvistä tilanteista ei ole.

Vanhuspalvelun palvelurakenteet ovat juuri nyt murroksessa. Tämä tarkoittaa jatkossa kotihoidon huomattavaa kasvua. Juuri ikäihmiset kohtaavat itselleen vieraita hoitajia ja hoitohenkilöstöön kuuluvia työntekijöitä omassa kodissaan enemmän kuin mikään muu väestöryhmä. Tämä on haasteellista kaltoinkohtelun tunnistamisessa. Vaihtuvat hoitajat eivät saa kokonaiskuvaa hoidettavan kokonaisvaltaisesta elämäntilanteesta ja puheeksiotto vaikeutuu, jos luottamusta ei ole.

Ajankohtainen keskustelu ikäihmisen kotona työskentelevien työntekijöiden luotettavuuden varmistamisesta ja valvonnasta on tärkeää. Samanaikaisesti tämän tärkeän ammattiryhmän ammatillisessa osaamisessa ja palveluiden järjestämisessä tulee  huomioida lähisuhteissa tapahtuvan kaltoinkohtelun tunnistaminen ja puheeksiotto.

Anna-Kaisa Heinämäki
Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Tarkennuksena tekstiin:

Mielipidekirjotukseeni ”Ikäihmisten kaltoinkohtelu on vaiettua piilorikollisuutta” (AL 4.11.2014) on syytä tehdä tarkennus. Kirjoitin, että mitään lakisääteistä velvollisuutta ilmoittaa ikäihmisen kaltoinkohteluun liittyvistä tilanteista ei olisi. Vanhuspalvelulain 25 §:n mukaisesti terveydenhuollon ammattihenkilöllä taikka kunnan sosiaalitoimen, alueen pelastustoimen, hätäkeskuksen tai poliisin palveluksessa olevalla on velvollisuus salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle, jos työntekijä on saanut tehtävässään tiedon sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan.

Tekstiä on tarkennettu ja korjattu myös siltä osin, mihin tutkimukseen väkivaltakokemusten osalta viittaan.