16.1.2011

16.1.2011

Viime viikon valtuustossa valittiin kaupungin eri toimielimiin jäsenet vuosille 2011-2012. Itse jatkan edelleen sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnan jäsenenä. Sivistyksen ja elämänlaadun ydinprosessit  koostuvat vuodesta 2011 alkaen neljästä uudesta palvelukokonaisuudesta: harrastamisen ja omaehtoisen hyvinvoinnin edistämisen palveluista, kulttuuripääomapalveluista, kulttuuri- ja liikuntakasvatuksesta sekä kulttuuri- ja liikuntatapahtumapalveluista. Kuulostaa byrokraattiselta, mutta ydinajatus on selvä. Tehtävänä on tarjota kuntalaisille monipuolisia liikunta- ja kulttuuripalveluita ja edistää kaupungin vetovoimaisuutta näitä palveluita tarjoamalla. Palveluiden käyttäminen on kuntalaisille vapaaehtoista, mutta palveluiden järjestäminen monilta osin lakisääteistä.

Palveluiden järjestämisessä on tunnistettu haasteita, joihin pyritään reagoimaan. Palveluita pyritään jatkossa tuottamaan yhä enemmän keskittyen kaupunginosien omiin erityispiirteisiin. Samalla osallistetaan asukkaita kaupunginosissa palveluiden järjestämiseen ja suunnittelemiseen. Tämä on hyvä suunta. Alueellinen identiteetti on ihmisillä yllättävän vahva. Me olemme härmäläläisiä, hervantalaisia tai tesomalaisia. Tämän identiteetin tunnistaa erityisen vahvasti silloin, kun muuttaa itse kaupunginosasta toiseen. Omassa kaupungissaan onkin yhtäkkiä kuin ulkopuolisena, kun liikkuu itselle vieraalla alueella.  Uuteen kaupunginosaan tutustuminen tapahtuu ehkä parhaiten juuri paikallisiin vapaa-ajanpalveluihin tutustumalla.

Toinen tärkeä haaste on erilaisten väestöryhmien eriytyminen erilaisia elämäntyylejä edustaviksi ryhmittymiksi. Ikääntynyt väestö, nuoret, sinkut, lapsiperheet, maahanmuuttajat etsivät jatkossa itselleen yhä enemmän räätälöityjä palveluita. Kunnallisissa palveluissa ei riitä, että tarjotaan jotain kivaa kaikille, vaan rahojen käytölle tulee olla laadukasta vastinetta, joka vastaa ihmisten todellisiin tarpeisiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on kirjastojen kehittäminen yhä monipuolisemmiksi. Kirjastot tarjoavat niin lasten lukupiiriä kuin ikäihmisten tapahtumatilaisuuksia. Sähköisen aineiston kehittäminen tulevaisuudessa vastaa ehkä eniten nuoren sukupolven tarpeisiin.

Tampereella ei ole tällä hetkellä maahanmuuttajille mielekästä kokoontumistilaa. Tämä on puute, johon lautakunta viime kokouksessa otti melko yksimielisen kannan tilan puolesta. Kokoontumistila tulee perustaa ja mielestäni juuri Tampereen keskustaan muiden palveluiden ja tapahtumien ytimeen.  Tampereeen kokoisessa kaupungissa tilalle on kysyntää  ja tila on tärkeä ennalta ehkäisevä palvelu maahanmuuttajien kotouttamisessa tamperelaiseen elämänmenoon. Kyse ei ole minkään väestöryhmän erityisestä ”hyysäämisestä”, vaan aidosta tarpeesta tarjota palveluita, tapahtumia ja tietoa juuri sellaisille väestöryhmille, joiden syrjäytymisriski paikallisesta arjesta on erityisen korkealla.