Asunnottomuus vähenee, mutta asenteet kovenevat

Työskentelin aikoinaan eräässä kaupungissa poliisin tehtävissä ja tapasin toistuvasti erään asunnottoman. Tämä mies oli asunut jo vuosia poliisilaitoksen vieressä pienessä punaisessa Ladassa. Poliisin ja tämän miehen välillä vallitsi eräänlainen herrasmiessopimus. Mies ei ollut haitaksi ja oma ”koti” Ladassa, poliisilaitoksen pihan vieressä oli turvallinen. Poliisi vastaavasti antoi miehen olla rauhassa, ”oman kylän miehenä”. Asetelma kuulostaa sympaattiselta, mutta kuvastaa samalla myös tilanteen raadollisuutta. Poikkeuksellinen ja epäinhimillinen asumisjärjestely oli muodostunut kaikille osapuolille normaaliksi olotilaksi. Sama logiikka pätee laajemminkin köyhyyteen. Mitä enemmän ihmisiä elää pitkittyneessä köyhyydessä osana kotikulmiamme ja kaupunkimme katuja, sitä tavallisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi tämä tilanne muuttuu.

Paljon hyvääkin on viime vuosina tapahtunut – erityisesti Tampereella. Asunnottomuuden vähentäminen on ollut useita vuosia kansallinen tavoite ja Tampere on ollut yksi onnistujista. Tampereen kaupunki on onnistunut vähentämään erityisesti pitkäaikaisasunnottomuutta, jolloin toimenpiteet on onnistuttu kohdistamaan usein hyvin moniongelmaiseen ryhmään. Pitkäaikaisasunnottomuuden kitkeminen kannattaa, koska oma asunto ennalta ehkäisee tunnetusti lukuisia muita ongelmia ja kustannuksia sekä antaa perustan kohti parempaa elämäntilannetta. Tampereella pitkäaikaisasunnottomia oli vuonna 2014 yhteensä 46 henkilöä. Vastaava luku vuonna 2012 oli 64. Kaikkien asunnottomien määrä Tampereella on pudonnut 245 henkilöön 2000-luvun alun 645 asunnottomasta.

Yksi keskeisimpiä toimenpiteitä asunnottomuuden kitkemisessä on sosiaalisen vuokra-asuntokannan käytön tehostaminen ja riittävä määrä tukiasumisyksiköitä. Samalla kaupunki on esimerkillisesti panostanut päihdeongelmaisten ja asunnottomien matalan kynnyksen palveluihin, kuten perustamalla toimintakeskus Huoltsun ja Tampereen selviämisaseman. Näiden palveluiden rooli kannatella kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä on merkittävä. Palvelut ovat myös kustannuksia ennalta ehkäisevä. Tarjoamalla terveydenhuoltoa, puhtautta ja ruokaa, ehkäistään pidempiä jaksoja kalliissa erikoissairaanhoidossa.

Huoltsu tarjoaa myös mielekkään paikan viettää aikaa. Tämä vähentää päihdeongelmaisten ja monen pitkäaikaisasunnottoman jatkuvaa oleilua julkisissa tiloissa, mikä koetaan herkästi häiritseväksi. Siksi onkin irvokasta, että juuri tämä palvelu on toistuvan vastustuksen kohteena. Aina kun Huoltsu on etsinyt uusia tiloja, liikkeellä ovat  naapurivahdit kertomassa, mihin tiloja ei tule ainakaan sijoittaa. Tällöin on aiheellista kysyä, kuinka moni on tähän mennessä tiennyt missä Huoltsu sijaitsee ja onko alueen maine ja vieressä olevien asuntojen arvo romahtanut? Onko Huoltsun nykyinen sijainti aiheuttanut konkurssin yrittäjille? Mikään näistä uhkakuvista ei ole toteutunut ja hyödyt ovat haittoja moninkertaisesti suuremmat. Silti näihin seurauksiin uskotaan vahvasti.

Ensi viikolla on jälleen asunnottomien yö. Yötä vietetään 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä ympäri Suomea. Tapahtuma jalkautuu myös Tampereelle. Tapahtuman viesti on tärkeä; Se nostaa esille kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien ihmisten aseman ja samalla murretaan myös asunnottomuuteen liittyvää häpeän leimaa. Viime vuosina on tehty tällä saralla valtavasti hyvää työtä, mutta kiristyvän asenneilmapiirin ja talouden vuoksi tarvitsemme näitä teemoja yhteiskunnalliseen keskusteluun yhä enemmän. Asunnottomuuden poistaminen ja erilaisten palveluiden hyödyt säteilevät inhimillisesti ja taloudellisesti tarkasteltuna moneen suuntaan – myös sen naapurivahdin mielenrauhaan.

Kirjoitukseni Aamulehdessä asuinalueiden turvallisuudesta

Suomalaisessa turvallisuuskeskustelussa on tyypillistä vaatia poliisilta enemmän toimenpiteitä sekä kunnalta erilaisia palveluita asuinalueiden turvallisuuden edistämiseksi. Miksi turvallisuuden edistämiseen rakennetun ympäristön suunnittelussa käytetään kuitenkin edelleen niin vähän aikaa, vaivaa ja resursseja?

Lue lisää...

Tampereen Muotialan asuinalue on ensimmäinen alue, jonka suunnittelussa otettiin alusta asti huomioon rikollisuuden ennaltaehkäisy. Muotialan suunnittelussa hyödynnettiin monella tapaa rikoksia ennalta ehkäiseviä elementtejä fyysisiä rakenteita muokkaamalla. Näitä keinoja ovat muassa valaistuksen suunnittelu, läpinäkyvien materiaalien käyttö, näköesteiden minimointi ja liikenneturvallisuuden huomiointi esimerkiksi parkkipaikkojen sijoittelussa ja kulkureittien suunnittelussa. Turvallisuutta edistää myös vuorovaikutukseen kutsuvien kohtaamispaikkojen huomiointi paikallisen yhteisöllisyyden vahvistamiseksi.

Muotialan suunnittelussa mukana olleiden viranomaisten ja rakennusliikkeiden kokemukset turvallisuussuunnittelusta olivat myönteisiä. Kertyi kokemusta eri toimijoiden rajapinnat ylittävästä yhteistyöstä turvallisuuden edistämiseksi. Suunnittelusta koituneet erilaiset lisäkustannukset olivat vähäisiä. Asukkaat ovat olleet pääosin tyytyväisiä ympäristöönsä. Tilastointi ja systemaattinen seuranta alueen turvallisuudesta sekä suunnittelusta kertyneiden kokemusten jatkohyödyntäminen on kuitenkin jäänyt vajaaksi.
Erityisosaaminen turvallisten asuinympäristön suunnittelussa yhdistettynä ekotehokkaaseen rakentamiseen voisi olla vientituote, jossa Suomi Euroopan turvallisimpana maana voisi profiloitua. Nyt tilanne on kuitenkin se, että muissa Pohjoismaissa turvallisuussuunnittelu osana yhdyskuntarakenteen suunnittelua on selvästi pidemmällä.

Syrjäytymisen ehkäisy on parasta rikollisuuden ennalta ehkäisyä. Viihtyisä ja turvallinen rakennettu ympäristö ei tätä yksin tee, mutta tuo merkittävän lisäarvon päivittäiseen elämään. Tämä on siten yksi keino myös asuinalueiden eriarvoistumisen ehkäisyssä. Turvallinen ympäristö ei tarkoittaa tylsää ja lisääntyvää kontrollia. Turvallisuutta edistävä ympäristö tukee yhteisöllisyyttä, ihmisten kohtaamista, ehkäisee tapaturmia ja nostaa kynnystä häiriökäyttäytymiseen ja rikosten tekoon.

Anna-Kaisa Heinämäki
Poliisi, YTM, HTM
Kansanedustajaehdokas (vihr.)

Kirjoitukseni Aamulehdessä selviämishoitoasemien kehittämisestä

Päihtyneiden selviämishoito on merkittävä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa kehitettävä asia. Selviämishoitoasemat ovat tarkoitettu erilaisten päihteiden käyttäjien lyhytaikaista toipumista varten. Tyypillisin asiakasryhmä ovat keski-ikäiset päihdeongelmaiset ja asunnottomat, työmarkkinoilta syrjäytyneet miehet.

Vaalikentillä ehdokkailta kysytään, onko yhteiskunnan tehtävä ”hyysätä” ihmisiä, jotka omalla päihteiden käytöllään ajavat itsensä toimintakyvyttömään ja terveydelle vaaralliseen tilaan. Kun ihmisiä ohjataan selviämisasemalle hoitoon ja sieltä muiden palveluiden piriin, ehkäistään myöhemmin syntyviä kustannuksia erityisesti erikoissairaanhoidon puolella. Selviämishoitoasemien kautta hoitoa saaneet ihmiset vähentävät myös poliisin ja ensihoidon työtaakkaa.

Lue lisää...

Tampereen selviämishoitoasema on erinomainen esimerkki palvelukokonaisuudesta, jossa hyödyt muodostuvat useasta eri tekijästä. Tampereen selviämishoitoasema toimii saman katon alla katkaisuhoitoaseman, poliisin ja sosiaalipäivystyksen kanssa. Selviämisasema on vähentänyt päihtyneiden asiakkaiden hoitamista ruuhkautuneessa Acutassa.

Samoissa tiloissa toimiva katkaisuhoitoasema mahdollistaa päihdeongelmien hoidon, sillä palvelut ja ohjaus ovat nopeasti saatavilla. Asemalla huolehditaan myös päihdeasiakkaan sairaanhoidosta ja lääkehoidosta. Putkayön sijaan ihmisten tilanteesta on huolehdittu kokonaisvaltaisesti. Selviämishoitoaseman sijainti poliisiaseman yhteydessä on myös työturvallisuuden kannalta erinomainen ratkaisu.

Selviämishoitoasemien käyttöönotto valtakunnallisesti ei ole edennyt toivotulla tavalla. Suomessa on tällä hetkellä vain alle 20 selviämisasemaa, vaikka laki päihtyneiden käsittelystä edellyttää, että henkilö, joka ei käyttäytymisellään aiheuta vaaraa muiden henkilöiden turvallisuudelle, on toimitettava päihtyneiden selviämisasemalle tai muuhun hoitopaikkaan. Sosiaali- ja terveyshuollon uudistus on mahdollisuus ottaa selviämishoitoasemat koko maan kattavasti huomioon.

Rikollisuuden kehityspiirteitä ja muita huomioita

Kun kuntalaisten kanssa keskustelee turvallisuudesta, kääntyy keskustelu usein siihen, kuinka asiat ovat turvallisuuden kannalta huonommin kuin aikaisemmin. Nuoriso syrjäytyy, rikokset lisääntyvät ja viranomaisten resurssit vähenevät. Tämä pitää toki monelta osin paikkaansa, mutta pitkän aikavälin tarkastelu osoittaa, että asia ei ole aivan näin mustavalkoinen.

Viime vuosien merkittävin rikostrendin kehitys on ollut, että varkausrikokset ovat vähentyneet. Ne ovat vähentyneet noin kolmanneksen viimeisen 20 vuoden aikana. Myös uhritutkimukset antavat kehityksestä saman kuvan kuin viranomaisten tilastot. Aamuyön hämärässä ajopeliäsi roplaava autorosvo on lähes katoava luonnonvara. Myös ryöstörikokset ovat vähentyneet selvästi 1980-luvun lopusta lähtien. Paikallisia Siwoja ja Valintataloja kyllä ryöstetään velkakierteen epätoivon hetkissä, mutta suuremman luokan ”keikat” ovat harvinaisia. Kiitos teknologisen kehityksen, kiinnijäämisriski on liian suuri.

Lue lisää...

Vastaavasti pahoinpitelyrikollisuus on tilastollisesti kasvanut vuosikymmenien ajan. Tämäkään ilmiö ei ole kuitenkaan selväpiirteinen. Kasvua selittää monelta osin syyteoikeutta koskevat lakimuutokset ja kohentunut ilmoitusaktiivisuus. Erityisesti lähisuhdeväkivaltarikosten ilmitulo ja kirjaaminen poliisille on kohentunut lakimuutosten ja yleisen asennemuutoksen myötä. Erityisen olennaista on, että uhritutkimukset taasen osoittavat, että väkivaltarikollisuus on pysynyt melko samalla tasolla viimeiset 30 vuotta.

Todennäköisyys joutua henkirikoksen uhriksi on ollut 2000-luvulla neljänneksen pienempi kuin 1990-luvulla. Toisaalta, kaipaan faktaa siitä, kuinka paljon tehostunut ensivastetoiminta on mahdollisesti vaikuttanut ihmishenkien pelastamiseen. Tällöin aiemmin henkirikokseksi päätynyt väkivallan teko onkin esitutkinnassa ja tuomioistuimessa nyt törkeä pahoinpitely tai muu vastaava rikosnimike. Törkeiden väkivaltarikosten määrä näyttääkin pysyneen viimeisen 20 vuoden aikana melko samalla tasolla. Vakava väkivalta ei siis ole välttämättä niin selväpiirteisesti vähentynyt, vaan muun muassa terveydenhuollon ensivastetoiminta tehostunut. Joka tapauksessa, vastoin yleistä luuloa, viitteitä vakavan väkivallan selvästä kasvusta ei tilastollisesti ole.

Näistä ilmiöistä huolimatta, rikollisuuden kokonaiskuva on kuitenkin aiempaa monipuolisempi. Petosrikollisuus, huumausaine- ja talousrikollisuus, rikollisuuden kansainvälistyminen sekä kyber- ja terrorismikysymykset ovat haastaneet viime vuosina ja tulevat haastamaan viranomaistoiminnan rakenteet ja osaamisen. Voisikin vetää karkean johtopäätöksen siitä, että myös rikollisuus polarisoituu siinä missä suomalainen yhteiskunta ylipäätään. Todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi on tänä päivänä aiempaa pienempi, mutta vakava ja järjestäytynyt rikollisuus kasaantuu, monipuolistuu ja kansainvälistyy. Yhteiskunnallisen vastakkainasettelun näkökulmasta tämä on ongelmallista. Ikääntyvä väestö tekee aiempaa vähemmän rikoksia, mutta niin sanotusti puolensa valitsevat tekevät tämän selväpiirteisemmin ja pitkäjänteisemmin.

Laajemmin katsottuna tämä kaikki palautuu yhteiskunnan perustavanlaatuisiin rakenteisiin, työ-, koulutus- ja sosiaalipolitiikkaan. Ihmisten kokemus siitä, haluavatko he toimia yhteiskunnan puolesta vai vastaan, määrittelee laittoman ja laillisen toiminnan rajapinnassa tehtäviä valintoja. Tuloerojen kurissapitäminen ja toimiva tulonjako on siten palvelus jokaiselle, myös tuloluokkien yläpäässä oleville. Tyytymättömyys yhteiskuntaa kohtaan ruokkii väistämättä syrjäytymistä ja (organisoitunutta) rikollisuutta, jonka taloudelliset kustannukset ja inhimilliset kärsimykset kasaantuvat lopulta ihan jokaisen kansalaisen niskaan. Hieman karrikoiden, voit rakentaa linnasi ympärille aidan, mutta et hallita sen aiheuttamia seuraksia ympäristössäsi. Siksi aitaa ei kannata rakentaa, jotta näet mitä lähelläsi tapahtuu.

Pitämäni ryhmäpuheenvuoro kaupungin tilinpäätöksestä 2013

Arvoisa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, valtuutetut ja kuntalaiset

Vuoden 2013 tilinpäätös käsittelee kuluvan valtuustokauden ensimmäistä vuotta. Tampere virtaa –kaupunkistrategiaa toteutettiin tuolloin viimeistä kertaa ja uusi kaupunkistrategia hyväksyttiin. Toimintaa ohjasi osaltaan myös uusi pormestariohjelma. Näin tilipäätöksen yhteydessä on ilahduttavaa huomata, että vuodelle 2013 asetetut toiminnalliset tavoitteet toteutuivat pääpiirteissään suunnitelmien mukaisesti. Kaikki hyvinvointipalveluiden tavoitteet saavutettiin vähintään osittain ja liikelaitosten tavoitteista vain yksi jäi saavuttamatta.

Lue lisää...

Tampereen kaupungin henkilöstömäärän kehitys on ollut valtuustossa jatkuvan tarkkailun alla. Henkilöstömäärä oli viime vuoden lopulla 15 150 henkilöä sisältäen määräaikaiset työsuhteet. Henkilöstömäärä nousi vuodesta 2012, mutta sitä on selittänyt organisatoriset muutokset, erityisesti Pirkanmaan koulutuskonserni -kuntayhtymän ja Tampereen ammattiopiston yhdistyminen Tampereen seudun ammattiopisto Treduksi. Samanaikaisesti huolestuttavalta kuulostavat henkilöstökulut kasvoivat 36,9 miljoonaa. Nousua selittää organisatoristen muutosten lisäksi muutokset eläkemaksuissa ja kunta-alan palkoissa.

Henkilöstömäärää ja henkilöstökustannuksia onkin arvioitava tarkasti kokonaisuutena ja laajasti, jotta voimme olla vakuuttuneita siitä, mitkä muutokset johtuvat meistä riippumattomista tekijöistä tai sellaisesta toiminnan tehostamisesta, joka tuottaa positiivisia vaikutuksia jatkoa ajatellen. Nyt voimassaoleva rekrytointikielto ehkäisee osaltaan henkilöstömäärän kasvua.

Ilahduttavaa on se, että sairauspoissaolojen kehitys on taittunut. Vuonna 2013 todettu 15.9 sairauspoissaolopäivää henkilövuotta kohden on kuitenkin vielä liikaa. Päivittäiseen esimiestyöhön, työn organisointiin ja eri riskiryhmien työssäjaksamiseen tukemiseen on panostettava edelleen  – suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti. Kaikki työhyvinvoinnin nimissä tehdyt toimet eivät myöskään ole tarkoituksenmukaisia. Vihreä valtuustoryhmä pitää muun muassa Tampereen Aterialla ollutta tapaa palkita työyhteisöä rahallisesti sairauspoissaolojen vähenemisestä arveluttavana, jopa haitallisena. Rahallisilla kannustimilla ei investoida ongelman ytimeen, työntekijöiden terveyteen ja toimintakykyyn. Pahimmassa tilanteessa rahallinen palkitsemisjärjestelmä johtaa työpaikalla ”sitkutteluun”, työkyvyttömyyden rajoilla.

Investointitarpeet ovat kovat. Toiminnan ja investointien välinen rahoitus onkin tilinpäätöksessä alijäämäinen. Vuonna 2013 vain 47 prosenttia investoinneista katettiin tulorahoituksella. Tämä on haaste omaisuuden hoidolle, kehittämiselle, myymiselle ja investointien priorisoinnille.

Tampereen kaupungin tilipäätös kuitenkin osoittaa, että investoinnit voivat samanaikaisesti edistää sekä ilmasto- ja energiasitoumuksia että lisätä kaupungin vetovoimaa. Muun muassa hybridibussien kulutussäästö on mainittu tilinpäätöksessä olevan kiistaton tosiasia. Logistiikan kuljetusohjauskeskuksen kautta toteutettujen matkojen yhdistelyn myötä säästettiin 337 000 ajokilometriä. Taloudellinen säästö ja ympäristöteko kulkevat tässäkin siis käsi kädessä.

Kaupunki on investoinut myös pilaantuneiden maa-alueiden puhdistamiseen, joka osaltaan edesauttaa kaupungin tehokkaampaa maankäyttöä. Lisäksi sähkölaitoksen puun ja muiden biopolttoaineiden käyttö energiantuotannon polttoainekäytöstä kasvoi 19 prosenttiin ja Euroopan päästökauppajärjestelmän alaiset hiilidioksidipäästöt laskivat edellisestä vuodesta 11 prosenttia. Ilmastositoumuksia edistävästä hyötyvoimalaitoksesta tehtiin investointipäätös viime vuonna. Kaiken tämän lisäksi tämän vaalikauden kärkihanke on ratikan määrätietoinen eteenpäin vienti.

Talousarviota muutettiin tuttuun tapaan myös vuoden 2013 aikana. Muutetun talousarvion toimintakate oli 19.8 miljoonaa euroa heikompi kuin alkuperäisen talousarvion. Merkittävin poikkeama oli terveyden- ja toimintakyvyn palveluissa, jonka toimintakulut ylittyivät 13.6 miljoonalla eurolla. Tältä osin Tampereen kaupungilla on toiminnassaan merkittävä rakenteellinen ongelma. Asetelma on kestämätön.

Samanaikaisesti merkittävimmät ennalta ehkäisevät palvelut eivät edelleenkään toimi riittävällä volyymillä. Vuonna 2013 lastensuojelutarpeen selvityksistä 20 prosenttia ei ollut tehty kolmen kuukauden kuluessa asian vireille tulosta. Kyse ei ole vain määräajoista, vaan koko lastensuojelun laadusta. Työhön on ehdittävä ja kyettävä paneutua ammattitaitoisesti. Me kaikki tiedämme, että eriarvoistuminen on kasvanut. Yhä useampi lapsi ja nuori voi hyvin, mutta pieni, sekin kasvava joukko on aiempaa moniongelmaisempi. Tämä näkyy myös konkreettisesti kaupunkimme katukuvassa. Pitkälle syrjäytyneitä, vakavasti päihdeongelmia nuoria on yhä enemmän. Työ tämän ongelman ennalta ehkäisemiksi alkaa usein siitä informaatiosta, jonka lastensuojelu joutuu ottamaan vastuulleen.

Lasten ja nuorten kasvun tukemisen ydinprosessin toimintatuotot toteutuivat noin 0.8 milj. euroa budjetoitua pienempinä. Vastaavasti ydinprosessin toimintakulut toteutuivat noin 1.5 milj. euroa talousarviota suurempina. Lasten ja nuorten ydinprosessi näyttää taloudellisista tunnusluvuistaan huolimatta osittain myös valoisalta. Juuri lasten ja nuorten palveluissa kuljettiin rakenteellisten muutosten osalta oikeaan suuntaan. Avoimen varhaiskasvatuspalveluiden piirissä olevien lasten määrä lisääntyi lähes 14 prosenttia. Myös päivähoitopaikkatakuun käyttäjien määrä lisääntyi.

Vielä katsaus työllisyyden hoitoon.  Ilahduttavaa on, että koulutustakuu on toiminut mutkattomasti. Sen sijaan nuorisotakuu ei ole edennyt niin hyvin kuin sen olisi pitänyt ja työttömyyden kasvu jatkuu. Tilinpäätöksen yhteydessä on syytä huomioida, että nuorisotakuun pienet määrärahat eivät yksinään ole tähän syy, vaan nuorisotakuun toteuttamisen valtakunnalliset rakenteet ontuvat.  Positiivista vastaavasti on se, että työllisyydenhoidon kokonaisuus on nyt keskitettyä. Yhden tilaajan malli työllisyydenhoidossa on selkeä. Kasvava työttömyys edellyttää kuitenkin työllisyydenhoidon palveluyksikön toiminnan tehostamista edelleen.

Avoin Tampere -hanke puolestaan on synnyttänyt uutta liiketoimintaa, mutta enemmän tarvitaan. Tredean asemaa on syytä terävöittää Tampereen näkökulmasta. Seudullisuus ei toimi niin hyvin kuin olemme toivoneet.

Tampereen Vihreä valtuustoryhmä osallistuu näillä saatesanoilla nyt käsillä olevan tilinpäätös 2013 asiakirjan käsittelyyn ja kiittää samalla selkeästä ja tarkkanäköisestä arviontikertomuksesta.