Rikollisuuden kehityspiirteitä ja muita huomioita

Kun kuntalaisten kanssa keskustelee turvallisuudesta, kääntyy keskustelu usein siihen, kuinka asiat ovat turvallisuuden kannalta huonommin kuin aikaisemmin. Nuoriso syrjäytyy, rikokset lisääntyvät ja viranomaisten resurssit vähenevät. Tämä pitää toki monelta osin paikkaansa, mutta pitkän aikavälin tarkastelu osoittaa, että asia ei ole aivan näin mustavalkoinen.

Viime vuosien merkittävin rikostrendin kehitys on ollut, että varkausrikokset ovat vähentyneet. Ne ovat vähentyneet noin kolmanneksen viimeisen 20 vuoden aikana. Myös uhritutkimukset antavat kehityksestä saman kuvan kuin viranomaisten tilastot. Aamuyön hämärässä ajopeliäsi roplaava autorosvo on lähes katoava luonnonvara. Myös ryöstörikokset ovat vähentyneet selvästi 1980-luvun lopusta lähtien. Paikallisia Siwoja ja Valintataloja kyllä ryöstetään velkakierteen epätoivon hetkissä, mutta suuremman luokan ”keikat” ovat harvinaisia. Kiitos teknologisen kehityksen, kiinnijäämisriski on liian suuri.

Lue lisää...

Vastaavasti pahoinpitelyrikollisuus on tilastollisesti kasvanut vuosikymmenien ajan. Tämäkään ilmiö ei ole kuitenkaan selväpiirteinen. Kasvua selittää monelta osin syyteoikeutta koskevat lakimuutokset ja kohentunut ilmoitusaktiivisuus. Erityisesti lähisuhdeväkivaltarikosten ilmitulo ja kirjaaminen poliisille on kohentunut lakimuutosten ja yleisen asennemuutoksen myötä. Erityisen olennaista on, että uhritutkimukset taasen osoittavat, että väkivaltarikollisuus on pysynyt melko samalla tasolla viimeiset 30 vuotta.

Todennäköisyys joutua henkirikoksen uhriksi on ollut 2000-luvulla neljänneksen pienempi kuin 1990-luvulla. Toisaalta, kaipaan faktaa siitä, kuinka paljon tehostunut ensivastetoiminta on mahdollisesti vaikuttanut ihmishenkien pelastamiseen. Tällöin aiemmin henkirikokseksi päätynyt väkivallan teko onkin esitutkinnassa ja tuomioistuimessa nyt törkeä pahoinpitely tai muu vastaava rikosnimike. Törkeiden väkivaltarikosten määrä näyttääkin pysyneen viimeisen 20 vuoden aikana melko samalla tasolla. Vakava väkivalta ei siis ole välttämättä niin selväpiirteisesti vähentynyt, vaan muun muassa terveydenhuollon ensivastetoiminta tehostunut. Joka tapauksessa, vastoin yleistä luuloa, viitteitä vakavan väkivallan selvästä kasvusta ei tilastollisesti ole.

Näistä ilmiöistä huolimatta, rikollisuuden kokonaiskuva on kuitenkin aiempaa monipuolisempi. Petosrikollisuus, huumausaine- ja talousrikollisuus, rikollisuuden kansainvälistyminen sekä kyber- ja terrorismikysymykset ovat haastaneet viime vuosina ja tulevat haastamaan viranomaistoiminnan rakenteet ja osaamisen. Voisikin vetää karkean johtopäätöksen siitä, että myös rikollisuus polarisoituu siinä missä suomalainen yhteiskunta ylipäätään. Todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi on tänä päivänä aiempaa pienempi, mutta vakava ja järjestäytynyt rikollisuus kasaantuu, monipuolistuu ja kansainvälistyy. Yhteiskunnallisen vastakkainasettelun näkökulmasta tämä on ongelmallista. Ikääntyvä väestö tekee aiempaa vähemmän rikoksia, mutta niin sanotusti puolensa valitsevat tekevät tämän selväpiirteisemmin ja pitkäjänteisemmin.

Laajemmin katsottuna tämä kaikki palautuu yhteiskunnan perustavanlaatuisiin rakenteisiin, työ-, koulutus- ja sosiaalipolitiikkaan. Ihmisten kokemus siitä, haluavatko he toimia yhteiskunnan puolesta vai vastaan, määrittelee laittoman ja laillisen toiminnan rajapinnassa tehtäviä valintoja. Tuloerojen kurissapitäminen ja toimiva tulonjako on siten palvelus jokaiselle, myös tuloluokkien yläpäässä oleville. Tyytymättömyys yhteiskuntaa kohtaan ruokkii väistämättä syrjäytymistä ja (organisoitunutta) rikollisuutta, jonka taloudelliset kustannukset ja inhimilliset kärsimykset kasaantuvat lopulta ihan jokaisen kansalaisen niskaan. Hieman karrikoiden, voit rakentaa linnasi ympärille aidan, mutta et hallita sen aiheuttamia seuraksia ympäristössäsi. Siksi aitaa ei kannata rakentaa, jotta näet mitä lähelläsi tapahtuu.