Joustavammat perhevapaat

Kirjoitukseni Tampereen vihreiden blogissa perhevapaajärjestelmästä 19.12.2010

Tätä tekstiä kirjoittaessani pian 3-vuotias poikani on isänsä kanssa mummolassa ja minulla on viiltävä ikävä. Lisäksi samaiselle pojalleni kelpaa tällä hetkellä lähes kaikkiin arjen puuhiin vain isä, on sitten kyse syömisestä, pukemisesta tai nukuttamisesta. Meidän perheessä isä piti aikoinaan osan vanhempainvapaasta, jäi sitten hoitovapaalle ja viettää vuorotyönsä vuoksi paljon arkipäiviä kotona. Siksi pojan ja isän suhde on varsin läheinen. Totta tosiaan tämä isän ”kuninkuus” poikani elämässä harmittaa minua vietävästi, mutta ylpeänä nielen harmini ja iloitsen siitä, että pojallani on läsnä oleva isä jota rakastaa ja jolta saada rakkautta. Tämä ei ole itsestään selvää.

Aamulehti uutisoi hiljattain jutun ”Isät haluavat jäädä nyt kotiin”. Artikkelissa kerrottiin, että vanhempainpäivärahaa saaneiden isien määrä on kasvanut yli kolmanneksen viidentoista viime vuoden aikana. Yhä useampi isä käyttää etuuksia, mutta vapaalla ollaan edelleen melko lyhyt aika. Ylivoimaisesti suurin osa vanhempainpäivärahapäivistä korvataan edelleen äideille. Vuonna 2009 isien osuus kaikista korvatuista vanhempainpäivärahapäivistä oli vain 6,7 %. Voisikin siis sanoa, että 15 vuotta sitten isien vanhempainvapaalla oleminen oli täysin marginaalinen ilmiö, nyt se on ”vain” harvinainen ilmiö. Kun samanaikaisesti pienten lasten isät tekevät työntekijöistä tilastollisesti kaikkein pisintä työpäivää, näyttää lapsiperheiden asetelma edelleen varsin perinteiseltä; isät tuovat leivän pöytään, äidit hoitavat kodin ja lapset.

Olen omakohtaisesti kokenut sen äitiyden kipeän tunteen, kun en olekaan se perheen ”ykkönen”, mutta olen silti sitä mieltä, että isien vastuuta lasten ja kodin hoidosta tulee vahvistaa. Tasaisempi vastuu lasten ja kodin hoidosta lisää tutkitusti tyytyväisyyttä parisuhteeseen ja ylipäätään perhe-elämään. Tästä hyötyvät epäilemättä kaikki perheenjäsenet. Tasaisempi perhevapaiden jakaminen vanhempien kesken ehkäisee myös naisten syrjäytymistä työmarkkinoilta ja vahvistaa työelämän tasa-arvoa ja perhevapaista aiheutuvien kustannusten jakaantumista työnantajien kesken. Siksi kannatan lämpimästi Vihreiden tavoitetta jakaa nykyinen vanhempainvapaa ns. 5+5+5 –mallin mukaisesti. Tällöin äidille on kiintiöity oma viisi kuukautta, isälle oma viisi kuukautta ja yhden viiden kuukauden jakson voi pitää jompikumpi vanhempi. Perhevapaisiin liittyvän lainsäädännön muuttaminen tämän mallin mukaisesti olisi vahva yhteiskunnallinen viesti siitä, minkälainen perhekäsitys meillä vallitsee. Kyseinen malli ohjaisi ajattelutapaa siihen suuntaan, että lasten kanssa oleminen ja pienten lasten kotihoito on paitsi erittäin tärkeää, mutta myös sekä isille että äideille sopivaa ja suotavaa.

Lainsäädännön muutostyöt tapahtuvat hitaasti, mutta niin myös muutokset arjen käytännöissä. Äitiyteen ja isyyteen liittyvät myytit ja toimintamallit elävät lujassa. Niiltä ei voi välttyä kukaan vanhempi. Näiden myyttien ja toimintamallien horjuttaminen vaatii aktiivista työtä ja toisinaan myös kipeitä päätöksiä. Kaikkien äitien ei toki tarvitse sännätä nopeasti perhevapailta takaisin työelämään eikä kaikista isistä tarvitse muokata kodinhengettäriä. Tarvitsemme kuitenkin enemmän perheiden itsensä näköisiä ratkaisuja lastenhoitoon liittyen, jotka eivät ole riippuvaisia perinteisistä vanhemmuuden malleista. Väljempi liikkumavara niin isälle kuin äidille vanhemmuuden maailmassa on elämäänsä tyytyväisen vanhemman perusaineksia.

Anna-Kaisa Heinämäki
Kaupunginvaltuutettu