Sosiaalityö on jäämässä sote-uudistuksessa jalkoihin (kirjoitukseni Aamulehdessä 6.4.)

 

Sosiaali- ja terveyshuollon uudistuksen myötä palvelut ovat historiallisen myllerryksen alla. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmämme kaipaa kyllä remonttia, mutta erityisen huolestuttavaa on sosiaalipalveluiden jääminen uudistuksen varjoon. Keskustelu ja huomiot ovat kiinnittyneet pääosin terveydenhuollon kysymyksiin samalla kun lastensuojelu, vanhustyö, vammaispalvelut sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut jäävät paitsioon.

Suomalaisen lapsen suurin turvallisuusriski on lähisuhteissa koettu väkivalta. Vuosittain syntyy noin 60 000 vauvaa, joista joka kymmenennellä on riski tulla kaltoinkohdelluksi vailla riittävää hoivaa. Noin kuusi prosenttia odottavista äideistä on päihderiippuvaisia. Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä.  Ne ovat koululaisten ja nuorten aikuisten tavallisimpia terveysongelmia. Listaa eriarvoistuvasta lapsuudesta ja vanhemmuudesta sekä vähemmistöjen asemasta voisi jatkaa useilla eri tunnusluvuilla. Hallituksen tekemät heikennykset päivähoitoon ja kuntien valtionosuuksien leikkaaminen myös perusopetuksen resursseista ovat olleet omiaan lisäämään tätä eriarvoistumiskehitystä.

Sosiaalityön merkitys ei ole hävinnyt, vaan se korostuu. Hyvinvoivat ihmiset ovat kunnan tärkein voimavara. Päätöksenteossa ja kunnan edunvalvonnassa on pidettävä nyt ääntä sosiaalipalveluiden turvaamisen, jatkuvuuden ja kehittämisen puolesta. Muutoin murramme niitä elintärkeitä korvaavia ja kannattelevia palveluita, joiden avulla kunnat ovat yhdessä yhdistysten ja järjestöjen kanssa nostaneet ihmisiä pohjalta ylös.

Anna-Kaisa Heinämäki

kaupunginvaltuutettu (vihr.), YTM, HTM

Tasavertainen varhaiskasvatus tasaa hyvinvointieroja

Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta.

Suomalainen varhaiskasvatus on hyvinvointiyhteiskuntamme peruskiviä. Se on elämän lähtökohtien tasaaja ja osa sivistyksen ketjua. Päivähoitopaikka on tärkeä varsinkin silloin kun perheessä ovat voimat vähissä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on tärkeää säilyttää.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on puhuttanut kunnallisvaalien alla niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Itsekin aikoinaan suhtauduin uuteen rajaukseen (työttömän tai muuten kotona olevan vanhemman lapsen oikeus päivähoitoon 20h/vko kokopäiväisen hoidon sijaan) alun perin varovaisen uteliaasti, mutta mitä enemmän olen asiaa tarkastellut, sitä enemmän ajattelen, että subjektiivinen päivähoito-oikeus olisi tärkeää säilyttää rajauksen tarjoamista säästömahdollisuuksista huolimatta. Näin on tehty nyt Tampereella poliittisena arvovalintana. Vähintään ennen kantani muuttumista, haluan rajauksen vaikutuksista pidempiaikaista tietoa.

Varhaiskasvatus on ollut vuosikymmeniä yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan  keskeisimmistä palveluista. Varhaiskasvatusjärjestelmämme on osa sivistyksen ketjua ja sen merkitys lapsen kehitykselle on tunnistettu. Hyvä varhaiskasvatus tasoittaa erilaisista taustoista tulevien lasten koulutaipaleen alkua. Varhaiskasvatus on siten tärkeä lapsen elämän lähtökohtien tasaaja, jolla voidaan ehkäistä lapsuuden eriarvoistumista ja lisätä eri väestöryhmien valmiuksia osallistua yhteiskuntaan. Tämä hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Lue lisää...

Vähävaraisuus lisää ulkopuolisuutta

Vähävaraisten eli usein työttömien perheiden lapsilla on muita useammin ulkopuolisuuden kokemuksia. Pelastakaa Lapset ry. toteutti vuonna 2015 kyselyn lasten kokemasta köyhyydestä ja sen vaikutuksista lasten arkeen. Kyselyyn vastanneista 11 % koki perheensä olevan ”köyhä” tai ”erittäin köyhä”.

Vähävaraisten perheiden lapsista 80 % koki mahdollisuutensa harrastaa rajoittuneeksi ja 71 % oli joutunut jäämään pois harrastuksista perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Yli puolet ei ollut voinut köyhyyden vuoksi osallistua esimerkiksi syntymäpäiväjuhliin ja 38 % oli jäänyt pois luokkaretkiltä rahatilanteen vuoksi. Näitä tietoja vasten en voi hyväksyä, että toiset lapset osapäiväisiksi ja toiset kokopäiväisiksi luokitteleva varhaiskasvatusjärjestelmä määrittelee lisää lapsen kokemusta siitä, onko hän yhteisönsä täysivaltainen ja stärkeä jäsen.

Päivähoitopaikka on tärkeä kun voimat ovat vähissä

Tarkastelen asiaa myös lastensuojelun näkökulmasta. Moni rajausta kannattava painottaa, että kokopäiväinen hoito on mahdollista saada, jos lapsen (tai laajemmin perheen) tuen tarve sitä edellyttää. Uskon, että tämä harkinta toteutuu kyllä, jos perhe on lastensuojelun piirissä. Mutta vahvasti työelämässä kiinni olevien ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden väliin jää laaja ns. harmaa alue.

On perheitä, joissa on piilevää masennusta, pitkäaikaisempaa sairautta tai muita tekijöitä, mutta ei laajempaa lastensuojelullista huolta. Näiden perheiden haasteet voivat kuitenkin heikentää vanhempien voimavaroja. Tämä heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Subjektiivisen päivähoidon rajaus iskee juuri pahimmillaan näihin perheisiin. Kun asetelma kumuloituu kymmeniin, satoihin ja kansallisesti tuhansiin perheisiin, on subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen omiaan lisäämään rakenteellista eriarvoisuutta. Samalla tavoitellut kustannushyödyt ovat omiaan muuttumaan lisäkustannuksiksi lastensuojelun kustannusten kasvaessa.

Tämä ajattelutapani ei ole kotivanhemmuutta vastaan. Itsekin kannatan erityisesti pienimpien lasten kotona oloa ja arvostan kotiäitien ja koti-isien työtä suuresti. Lisäksi avoimen varhaiskasvatuksen palvelut, kuten kaupungin kerhot, ovat hyvä tapa tarjota lapsille ja perheille tukea ja toimintaa. Kyse ei ole päiväkodeista ainoana oikeana hoitomuotona kaikille perheille, vaan kyse on varsin erilaisten perheiden yhdenvertaisuudesta ja valinnan mahdollisuudesta tehdä perheen elämäntilanteen edellyttämiä ratkaisuja.

Vihreän valtuustoryhmän talousarviopuhe 14.11.2016

Ensi vuotta leimaa todella suuret muutoksen ajat. Ensinnäkin astumme vaalivuoteen, jolloin valtuustosalin poliittiset voimasuhteet ovat jälleen kuntalaisten päätettävissä. Toiseksi, kaupunki vie eteenpäin poikkeuksellisen suuria kehittämis- ja investointihankkeitaan, kuten raitiotiejärjestelmää, tapahtuma-areenaa, uutta kaupunginosaa Hiedanrantaa ja toivottavasti myös T3:a. Tampere3 on mahdollisuus tehdä Tampereesta entistä opiskelijaystävällisempi, koulutuksen edelläkävijänä tunnettu kaupunki.

Monipuolisen koulutustarjonnan, viihtyisän ja vihreän kaupunkiympäristön sekä elävän kaupunkikeskustan lisäksi vihreät haluavat rakentaa Tampereesta kaupunkia, jossa torjumme kuntalaisten eriarvoistumista.

Lue lisää...

Siksi poikkeuksellisen paljon työpanosta, edunvalvontaa ja osaamista tarvitaan myös maakuntauudistukseen valmistauduttaessa. Sosiaali – ja terveyspalveluiden siirto maakunnan vastuulle on suurin muutos koko sote-järjestelmän historiassa, mikä koskettaa jokaista kuntalaista. On äärimmäisen tärkeää painottaa jatkuvasti, että terveydenhuollon uudistuksen lisäksi, kyse on sosiaalipalveluiden uudistuksesta, kuten lastensuojelusta, vammaisten palveluista ja päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien palveluista.

Näiden palveluiden tarvitsijat ovat juuri niitä, joiden ääni kuuluu usein heikoimmin päätöksentekopöydissä. Siksi onkin tärkeää, että ensi vuoden talousarvioon on erityiseksi painopisteeksi määritelty aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluissa kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien ihmisten tukeminen. Ne resurssit, painopisteet ja osaaminen, mitä meillä on nyt, määrittelee niitä lähtökohtia, joita tulevalla maakunnalla on huolehtia niistä kuntalaisista, jotka apua tarvitsevat kaikkein eniten.

Toimivat työllisyydenhoidon palvelut ovat myös osa edunvalvontaamme. Maakuntauudistusta edeltävä työllisyydenhoidon kuntakokeilu antaa toivottavasti Tampereella mahdollisuuden tarjota työttömille parempaa palvelua, nykyisen kahden luukun sijaan. Nykyiset työllisyydenhoidon resurssit ja palveluiden byrokraattisuus ovat erityisesti pitkäaikaistyöttömien ja nuorten kannalta kestämättömät. Jatkossa työllisyydenhoidon kokonaisuus on linjattu maakuntahallinnon järjestämisvastuulle, vaikka suuret kaupungit ovat toistuvasti vedonneet halukkuuteensa ottaa pysyvästi vastuulleen työllisyydenhoidon kokonaisuus. Maakuntauudistuksessa Tampere ja kaupunkiseutu laajemmin ei halua menettää näin merkittävää tehtävää käsistään.

Tampereen toistuvasti alijäämäinen tilikauden tulos on edellyttänyt ensi vuoden budjettiin valmistauduttaessa poikkeuksellisen tiukkaa menokuria sekä myös kiinteistöveron nostoa. Koska menojen kasvu on ollut maltillista suhteessa jatkuvasti kasvavaan palvelutarpeeseen, on suunta kuitenkin hyvä. Siksi jo valmiiksi alijäämäiseksi suunniteltu ensi vuoden budjetti on hyväksyttävissä. Vihreä valtuustoryhmä on ollut tukemassa myös valintaa kiinteistöveron nostamiseksi. Näin voimme turvata kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta monta kriittisen tärkeää palvelua, kuten harrastuspaikkojen monipuolisuuden, kirjastoverkon, terveydenhuollon maksujen kohtuullisuuden, oppilashuollon resursseja ammatillisessa- ja lukiokoulutuksessa peruskoulukouluverkkomme lähipalveluina sekä kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntalaisten ei lakisääteisiä palveluita, kuten aktiivipassin sekä päihde- ja asunnottomuuskierteessä olevien toimintakeskus Huoltsun. Muita vihreälle valtuustoryhmälle tärkeitä asioita budjettineuvotteluissa oli muun muassa vaikeavammaisten kuljetuspalveluiden omavastuuosuuden määrittelyn tasolle, joka mahdollistaa yhdenvertaisen aseman suhteessa joukkoliikenteen käyttäjiin.

Vihreä valtuustoryhmä vastustaa myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista. Asiaa ei tule lähestyä vain vanhempien oikeuksien näkökulmasta, vaan ensisijaisesti lasten oikeuksien näkökulmasta. Tasavertainen sivistys ja koulutus kaikille lapsille on ollut vuosikymmenet suomalainen ylpeys ja kaikille tasavertainen varhaiskasvatus on kuulunut osaksi suomalaisen sivistyksen ketjua. Se, että lapsi joutuu päiväkodissa eriarvoiseen asemaan vanhempien sosioekonomisen aseman vuoksi, muuttaa yhteiskuntamme yhä enemmän eriarvoiseen luokkayhteiskuntaan tilanteessa, jossa eriarvoistumista tulisi ennemminkin kaikin tavoin ehkäistä. Tampereen suurena ja vetovoimaisena kaupunkina tulee mielestämme osoittaa esimerkkiänsä siinä, mitä tarkoittaa lasten tasa-arvo eikä tehdä peruuttamattomia virheitä lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvaaminen tulee nähdä ennen kaikkea ennalta ehkäisevänä palveluna ja juuri tähän Tampereen kaupunki on halunnut palveluissaan panostaa.

Ensi vuonna Tampere panostaa moneen vetovoimatekijään ja harrastusmahdollisuuteen, mikä näkyy arjessamme monella tapaa. Maailman ainoa muumimuseo uudistettuna ja uusine palveluineen avautuu Tampere-Talon tiloissa. Taidemuseon laajennuksen suunnittelukilpailun tuloksia päästään arvioimaan jo ensi keväänä. Joukkorahoituksella rahoitettu pelimuseo avautuu ja Vapriikki ja Sara Hilden valmistautuvat ensi vuoden isoihin näyttelyihin. Ratinan stadionilla näemme kansainvälisesti kiinnostavaa urheilua ja poikkeuksellisen suuria artisteja. Nämä kaikki ovat Tampereen matkailumarkkinointia parhaimmillaan, jonka aluetaloudellisista vaikutuksista hyötyy jokainen tamperelainen. Myös harrastusmahdollisuuksiin panostetaan ja liikkuva Tampere –hanke näkyy monella tapaa. Tesoman jäähalli avautuu, täysimittainen frisbeegolfrata –valmistuu Kauppiin ja toivottavasti saamme vihdoin myös maauimalan rakennustyöt käyntiin. Jatkamme edelleen ilmaisiin ulkokuntosaleihin panostamista ja maksuttomien harrastusmahdollisuuksien tarjoamista erityisesti lapsille ja nuorille.

Näillä ajatuksilla ja saatesanoilla vihreä valtuustoryhmä kiittää hyvässä hengessä sujuneesta budjettivalmistelusta.

Anna-Kaisa Heinämäki, vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Budjettivaltuusto oli nyt lasten ja perheiden puolella

Tampereen kaupunginvaltuusto käsitteli 14 tuntia vuoden 2017 budjettia. Eniten keskustelua aiheutti kaupungin yleinen taloudellinen tilanne ja lasten asema mahdollisten säästöjen kohteena. Harvemmin valtuustossa on puhuttu näin intohimoisesti lasten ja perheiden asemasta. Juuri tällä hetkellä eri kunnissa käydään kiivasta keskustelua siitä, miten mahdolliset varhaiskasvatuslain muutokset tulisi ottaa ensi vuonna huomioon. Kunnat päätynevät vaihteleviin ratkaisuihin. Lakimuutoksen tavoitteena on, että ryhmäkokoja nostettaisiin yli 3-vuotiaiden lasten ryhmissä ja päivähoito-oikeus rajattaisiin 20 tuntiin viikossa, jos toinen vanhemmista on kotona ilman työtä tai opiskelupaikkaa.

Muutosten vastustajat pelkäävät lasten aseman eriarvoistuvan vanhempien työmarkkina-aseman perusteella. Lakimuutoksen kannattajat katsovat vastaavasti 20 tuntia viikossa riittävän alle kouluikäiselle lapselle riittäväksi varhaiskasvatuksen tasoksi. Argumentteja on lukuisia muitakin puolesta ja vastaan. Valtuuston enemmistö lopulta päätti yhden äänen enemmistöllä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta ei rajata. Lisäksi laajemman poliittisen tuen sai se, että ryhmäkoot eivät suurene. Päätös myötäilee muun muassa Helsingin poliittisen enemmistön tekemää kantaa.

Kokonaisuus ei tule olemaan jatkossa kuitenkaan helppo. Jos laki astuu voimaan, on päivähoidon tason ylläpito ilman siihen osoitettuja valtionosuuksia haasteellinen tehtävä. Toisaalta, kyseessä on niin merkittävä sosiaalipoliittisen peruspilarimme murtaminen, että ilman riittävää tietoa päivähoidon paikallisesta organisoinnista, tällaisen palvelun heikennys on erittäin arveluttavaa. Lasten ja perheiden asemaan ei tule tehdä leikkauksia ilman riittävää tietoa tällaisen järjestelmän negatiivisista vaikutuksista. Nyt kaikki asiantuntijalausunnot vastustavat kaavailtuja muutoksia lasten hyvinvointiin ja tasa-arvoisiin oikeuksiin vedoten. Lapsiperheköyhyys on kasvanut, emmekä voi tehdä päätöksiä, jotka saattavat lisätä lasten ja perheiden eriarvoistumista.

 Talousarvio sisältää myös muita lapsia ja heidän perheitään koskevia merkittäviä asioista, joista syytä mainita muutamia valoisia puolia. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten Icehearts -toiminta laajenee, kun uusi ryhmä aloittaa ensi vuonna Tampreella. Tämä toiminnan käynnistäminen muutama vuosi sitten on mielestäni yksi rohkeimpia avauksia tukea lasten hyvinvointia vaikuttavalla tavalla. Uuden sosiaalihuoltolain mukaista matalan kynnyksen perheapua annetaan kotiin ennalta ehkäisevänä palveluna.  Lasten ja nuorten ilmaisia harrastusmahdollisuuksia jatketaan ja lukuisat liikuntapaikkojen rakentamishankkeet tukevat lasten ja nuorten liikkumista. Erilaisten harrastusseurojen saamat kaupungintuet pysyvät edellisen vuoden tasolla, joka mahdollistaa myös kolmannen sektorin elinvoiman palveluiden harrastuspalveluiden tarjoajana.

Kaiken kaikkiaan budjetti sisälsi lukuisia hyviä vihreän valtuustoryhmän tavoitteita. Edistämme mahdollisuuksiamme ryhtyä perustulon kokeilukunnaksi. Panostamme kevyen liikenteen väyliin ja jatkamme Hämeenkadun joukkoliikennekokeilua. Opiskelijahuollon määrärahoista ei leikata ammatillisessa koulutuksessa ja lukiokoulutuksen kurssimäärä pysyy tämän vuoden tasolla. Pienituloisten aktiivipassi jatkuu myös seuraavana vuonna ja kaupunki ottaa käyttöön kokeiluluontoisesti sosiaalisen luototuksen valtuustokauden loppuun asti. Päihteiden käyttäjien palvelukeskus Huoltsulle on turvattu määrärahat, mutta tiloja haetaan vielä kuumeisesti.

Kun katselee kuntataloutta tästä valtuustoryhmän puheenjohtajan ja apulaispormestarin näkökulmasta, voi budjettia pitää kohtuullisena kokonaisuutena. Tyytyväisyyteen ei voi kuitenkaan tuudittautua. Yli 15 miljoona alijäämäinen kaupungin budjetti tarkoittaa kaupungin velan kasvavan ensimmäisen kerran yli 2000 euroa/asukas. Edessä on viimeistään ensi vuonna lukuisia kipeitä valintoja jolloin erilaiset arvot, intressit, valtakunnan politiikan linjaukset ja eri viiteryhmien oikeuksien puolustaminen törmäävät jälleen toisiinsa tuntuvalla tavalla.

Huomioita vuoden 2014 talousarviosta

Vuoden 2014 talousarviota käsittelevässä valtuustokokouksessa nostin puheessani esille seuraavia huomioita:

Olosuhteisiin nähden talousarvio on melko onnistunut kokonaisuus. Muotisana talousarvion rakentamisen yhteydessä on ollut ”rakenteellinen uudistus”. Onkin hyvä muistaa, että kun valtuusto nyt hyväksyy tämän talousarvion, sitoudumme myös rakenteellisiin muutoksiin. Jokaisen valtuutetun on välttämätöntä tiedostaa tämä asia. Meillä on oltava seuraavan vuoden ja seuraavien vuosien aikana toimiva seurantajärjestelmä sille, miten nämä muutokset etenevät ja vastaavatko ne valtuuston asettamia tavoitteita. Käsitykseni mukaan rakenteellisten muutosten seurantatapa ei ole vielä luottamusjohdossa kirkkaana mielessä.

Erityisesti Perussuomalaiset ovat esittäneet puheenvuoroissaan voimakasta kritiikkiä kaupungin kehityshankkeisiin liittyen. Mielestäni kaupungin kehityshankkeiden viivästäminen olisi tässä tilanteessa täysin kohtalokasta. Talousarviossa todetaan, että Tampereen muuttokuormat suuntautuvat pääkaupunkiseudulle, jonne lähtee vuosittain noin 800 henkilöä enemmän kuin pääkaupunkiseudulta muuttaa tänne. Menetämme siis vuosittain osaavaa ja täällä korkealle koulutettua työvoimaa pääkaupunkiseudun työmarkkinoille. Samanaikaisesti oma työttömyysprosenttimme on korkea, noin 16%. Juuri voimakas kaupungin kehittäminen ja investointiaste ovat yksi merkittävimpiä tekijöitä työllisyyden edistämisessä. Kysymys on myös siitä, kykenemmekö kehittämään kaupunkiamme siten, että mahdollisesti nämä pääkaupunkiseudulle työllistyvät henkilöt, haluavat jäädä maksamaan veronsa Tampereelle. Kyse on siis kaupungin palveluiden laadusta, viihtyvyydestä, liikenteen sujuvuudesta eli hyvin paljon niistä tekijöistä, joita Perussuomalaiset suoraan tai välillisesti vastustavat.

Huomattakoon, että talousarvio sisältää myös lukuisia sosiaalisia investointeja. Sosiaalipäivystys laajenee ympärivuorokautiseksi 2014 vuoden alusta. Toiminta turvaa aiempaa vielä paremmin tehokkaan ja ammatillisen reagoinnin kiireellisissä lastensuojeluasioissa.  Syksyllä poliisiaseman yhteydessä aloittanut uusi selviämisasema on myös erinomainen esimerkki toiminnasta, jossa aiempaa tehokkaammin huolehditaan kaikkein pahimmassa syrjäytymis- ja päihdekierteessä olevien henkilöiden saattamisesta sairaanhoidon piiriin – putkan sijaan.

Yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistöverotuksen korotus on kipeä asia, myös itselleni. Ymmärrän kuitenkin taloudellisen tilanteen asettamat paineet. Tampere on lähes ainoa suuri kaupunki, joka ei ole yleishyödyllisiä yhteisöjä verottanut. 0,25 prosentin verotusaste on tilanteeseen nähden siis kohtuullinen. Esimerkiksi miljoonan arvoisen kiinteistön omaavalle yhteisölle, veronkorotus merkitsee vuodessa 2500 euron kustannuksia. Vakavarainen yhteisö kestää tämän rasituksen. Itse en suostu tähän veronkorotukseen kuitenkaan ajatuksella ”piikki on nyt auki”, vaan yleishyödyllisten yhteisöjen erityisasema on tunnistettava jatkossakin.

Talousarviossa esitetään, että Tampere-lisästä luovutaan ja päivähoitopaikkoja ja avointa varhaiskasvatuspalvelua lisätään. Tampere-lisästä luopuminen jakaa voimakkaasti mielipiteitä ja itsekin näen, että tuella on ollut kaksisuuntaisia vaikutuksia. Olen samaa mieltä, että pienen lapsen paras paikka on koti tai kodinomainen miljöö, mutta Tampere-lisä on ollut tukimuotona ja siihen sisältyvine ehtoineen työmarkkinoilta myös syrjäyttävä. Tampere-lisää on voinut saada vain vanhempi, joka itse hoitaa päätoimenaan lastaan kotona. Esimerkiksi kaksi kertaa viikossa isovanhempien apuun tukeutuva, osa-aikatyötä tekevä perhe, on ollut Tampere-lisän ehtojen ulkopuolella. Kaikkein järkevintä olisikin ollut kehittää Tampere-lisää kokonaistaloudellisesti kannattavammaksi kuin lopettaa se kokonaan.

Itse näen kaikkein tärkeimpänä painopisteen muuttamisen siihen suuntaan, että vanhempien työelämään osallistumista tuetaan mahdollisimman täysipainoisesti, mutta samanaikaisesti kaupunki toimii joustavien päivähoitomuotojen mahdollistajana. Osa-aikatyö, vuorotyö ja opiskelu ovat esimerkkejä tilanteista, joissa lapsen ei tarvitse olla hoidossa välttämättä viitenä päivänä viikossa. Yksityistä kotihoitoa, avointa varhaiskasvatuspalvelutoimintaa, perheiden tukipalveluita ja joustavia päivähoitosopimuksia on siten tuettava johdonmukaisesti. Nykyinen lasten päivähoito -ajattelu on liian kategorisesti rakentunut ajatusmallille, että lapsi on kokopäiväisesti päivähoidossa tai kokopäiväisesti kotona. Suurimmat kustannushyödyt saavutetaan ja parhaiten lasten kasvua ja perheiden hyvinvointia tuetaan, kun työelämään osallistuminen ja lasten hoitomuodot tukevat toinen toisiaan.