Kirjoitukseni Aamulehdessä 23.3.2016: Uskottavuus on säilytettävä

 Nykyiseen turvallisuuskeskusteluun sisältyy useita erilaisia tasoja, paikallisista järjestyshäiriöistä valtioiden turvallisuutta koskeviin turvallisuusuhkiin. Globaalit ja paikalliset turvallisuuskysymykset kietoutuvat toisiinsa tiiviimmin kuin koskaan aikaisemmin ja se haastaa koko julkisen vallan toimintakentän.  Muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää uudenlaista taitoa käydä dialogia median, kansalaisten. Erityisesti korostuvat poliisin resurssit, toimivalta ja kyky ottaa uusia yhteiskunnallisia asioita haltuun.

Luottamus poliisiin ja sen toimintakykyyn on ollut perinteisesti korkealla. Mutta luottamus ansaitaan yhä uudelleen vain silloin, kun poliisilla on mahdollisuudet selviytyä tehtävistään. Kasvanut terrorismin uhka on ollut merkittävänä pontimina kehitykselle, jossa globaalit turvallisuusuhat ovat vaikuttaneet paitsi kansainvälisellä, myös kansallisella tasolla viranomaisten toimintaan ja oikeudellisen sääntelyn muutostarpeisiin. Vahvasti politisoitunut tiedustelulainsäädännön kehittäminen on tästä ajankohtainen esimerkki. Erityisesti tehokas terrorismin ja kyberrikollisuuden torjunta kaipaa ajantasaista lainsäädäntöä. Perusoikeuksien välinen punninta ja valtioiden turvallisuuden takaaminen ovat muuttuneet yhä visaisemmaksi yhtälöksi.

Vastaavasti myös paikallisella tasolla turvallisuuden merkityksen kasvu on aikamme trendi, joka näyttäytyy turvattomuuden tunteena erityisesti julkisessa kaupunkitilassa. Turvallisuuteen liittyville kysymyksille on tyypillistä, että ne nousevat nopeasti, tunneperäisesti ja haastavat perinteiset toimintatavat. Kouluampumistapaukset osoittivat kuinka käsitys arkipäivän ympäristön turvallisuudesta muuttuu äkillisesti. Nyt keskustelun ytimessä on huoli ja pelko turvapaikanhakijoiden aiheuttamista rikoksista. Keskustelu on ollut lähinnä mustavalkoista kiistelyä. Tämä on ollut omiaan ruokkimaan yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja poliittista ääriliikehdintää. Samanaikaisesti poliisin resurssit ovat niukentuneet ja tämä on edellyttänyt toiminnan priorisointia kiireellisimpien hälytystehtävien ja välttämättömimpien rikostorjuntatehtävien hoitamiseen.

Kun julkisen vallan mahdollisuudet tuottaa turvallisuutta heikentyvät jatoimintaympäristö muuttuu, kasvaa turvattomuuden tunne.  Tämä koettelee kansalaisten ja yhteiskunnan välistä luottamusta.  Samalla syntyy luottamusvajeen paikkaajia, kuten voimakkaasti laajentunut yksityinen turvallisuusala. Tähän luottamuspulaan liittyy myös viime aikoina paljon puhutut katupartiot. Pelot juridisoituvat ja politisoituvat ilman, että haasteisiin vastataan kestävällä tavalla.

Muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää poliisilta voimavaroja ja taitoa käydä dialogia median, kansalaisten, päätöksentekijöiden ja myös poliittisten ääriryhmien välillä sekä taitoa yhdistää globaaleja ja paikallisia turvallisuuskysymyksiä. Muun muassa kyberturvallisuuden hallinta ja kansainvälinen terrorismi ovat asettaneet aivan uudenlaisia osaamis- ja henkilöstötarpeita. Kansainväliset lapsipornografian järjestäytyneet lonkerot ulottuvat suomalaisiin kyliin. Mellakaksi muuttunut keskieurooppalainen mielenosoitus voi siirtyä hetkessä paikallisilla poliittisilla vivahteilla meidän kaupunkeihimme.

Paikallisella tasolla kiireisimpien hälytystehtävien ja esitutkinnan lisäksi myös pitkäjänteisempi turvallisuusyhteistyö ja luottamuksen rakentaminen korostuvat. On oltava ilmiöiden ja kulttuurien tuntemusta ja voimavaroja luoda verkostoja niihinkin tahoihin, jotka ovat perinteisesti olleet kontrollin kohteena. Tarvitsemme edelleen maaseudulle ja urbaaniin kaupunkitilaan ”vanhan ajan Reinikaisia”, mutta vuorovaikutuksen tavat ja keinot ovat laajemmat. Nykyajan ja tulevaisuuden poliisi chattaa illan kuulumiset myös sosiaaliseen mediaan ja tekee turvallisuusyhteistyötä esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Poliisilta vaaditaan yhä enemmän myös mediataitoja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tapahtuneiden rikosten raportointi ilman laajempaa ilmiöiden taustoitusta ei riitä.

Kyse on riittävistä resursseista, toimivallasta ja kyvystä uudistua. Jos luottamus poliisiin murentuu, murentuu merkittävällä tavalla myös ihmisten turvallisuuden tunne ja käsitys siitä, mikä on julkisen vallan uskottavuus kaikkien kansalaisten tasapuolisena turvallisuuden takaajana. Tällaista harha-askelta emme voi ottaa.

Väkivaltaisen radikalismin torjunta; toimivaltaa, tietoa ja vastuullisuutta

Syyriaan lähtevistä taistelijoista ja Ranskan tapahtumista antavat nyt erilaiset turvallisuusviranomaiset jatkuvasti lausuntoja. Samalla vaatimukset terrorismin tehokkaammaksi torjumiseksi kasvavat. Viranomaiset haluavat lisää toimivaltaa, resursseja ja tiedustelutietoa. Näin pitääkin olla. Terroriteot ovat väkivaltaisesti radikalisoituneen yksilön tai tahon äärikeino, jonka tehokas kitkeminen on yhteiskunnan turvallisuuden peruspilareita. Lainsäädännön kehittäminen on avainasemassa.

Lue lisää...

Turvallisuusviranomaisilla tulee olla ajantasaiset toimivaltuudet torjua terrorismia. Teknologinen kehitys on niin nopeaa, että se mikä toimi kymmenen vuotta sitten, ei riitä enää tänä päivänä. Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten on hiljattain hyväksytty eduskunnassa. Myös terrorismirikoksen rahoittamista koskevaa sääntelyä laajennettiin ja poliisille tuli oikeus saada rikostutkinnassa tietoja yhteisöiltä ja yhtymiltä matkustajaa ja kulkuneuvon henkilökuntaa koskevista rekistereistä. Hyvä näin.

Väkivaltaisen radikalismin torjuminen on kuitenkin laajemmin koko yhteiskunnan kysymys. Ilmiön ennalta ehkäisy on kestämättömällä pohjalla, jos se mielletään ja ulkoistetaan vain turvallisuusviranomaisten tehtäväksi. Median huomio keskittyy herkästi tähän niin sanottuun kovaan ja reaktiiviseen puoleen. Meillä toimii kuitenkin joka päivä erilaisissa sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatus- ja opetusalan tehtävissä satojatuhansia ihmisiä, jotka ovat omassa roolissaan avainasemassa ennalta ehkäisemässä väkivaltaista radikalismia.

Jokainen työntekijä on omasta toimenkuvastaan käsin ensinnäkin vastuussa siitä, miten ihmiset tulevat kohdatuiksi. Kohdatessamme erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, voimme valita, olemmeko rakentamassa avointa vuorovaikutusta vai luomassa ennakkoluuloja ja vastakkaisasettelua. Avainasemassa ovat mielestäni myös poliitikot. Yhteiskunnallinen ilmapiiri muotoutuu vallanpitäjistä ja heidän maailmankatsomuksestaan. Maahanmuuttokriittiselle oikeistopopulismille ei ole nyt mielestäni mitään saumaa. Kaikki hyvät tavoitteet vesittyvät, jos yhteiskunnallinen ilmapiiri eri väestöryhmien välillä kiristyy asioita vääristelemällä ja tarpeetonta vastakkaisasettelua lisäämällä.

Toiseksi, kyky tunnistaa väkivaltaiseen radikalismiin liittyviä puheita, eleitä, tunnusmerkkejä ja viestejä, tulisi kuulua mahdollisimman laajasti jokaisen vuorovaikutusammatissa toimivan henkilön ammattitaitoon. Viranomaisia ja muita työntekijöitä onkin koulutettu väkivaltaisen radikalismin tunnistamiseen ja on luotu hyviä yhteistyömalleja muun muassa maahanmuuttajajärjestöjen kanssa. Tätä työsarkaa on kuitenkin vielä paljon. Väkivaltaista radikalisoitumista voi esiintyä juuri siellä, missä sitä ei ymmärretä nähdä. Esimerkiksi koulusurmatapauksia tutkittaessa on todettu, että lähes jokaista tekoa on edeltänyt jonkun henkilön havainto tekijän muuttuneesta käytöksestä, mutta tätä ei ymmärretty kertoa eteenpäin tai ottaa riittävän tosissaan huomioon.

Liian herkästi väkivaltaisen radikalismin torjunnan keinot koetaan toisilleen vastakkaisiksi, jossa ilkeästi nimetty ”kukkahattutäti –osasto” puhuu maahanmuuttajien integraatiosta ja mielenterveyspalveluista ja toinen siipi kovista toimista, viranomaisten iskukyvystä, toimivaltuuksista ja turvallisuusresursseista. Nämä keinot eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan toisiaan tukevia, pureutuen ongelman eri vaiheisiin. Jos jompikumpi keinovalikoiman pää epäonnistuu, lisääntyy riski väkivaltaisten ääriliikkeiden toimintaan myös Suomessa.

Kokoomusnuorten irvokkaat arvot

Kokoomusnuorten kannanotot pöyristyttävät. Ja syystä. Vaatimalla muun muassa kiihottaminen kansanryhmää vastaan –rikoksen dekriminalisointia, ovat kokoomusnuoret valmiita romuttamaan suomalaisen yhteiskunnan perustavanlaatuisen kulmakiven, yhdenvertaisuuden.  Tällaisen ulostulon jälkeen kokoomusnuorten sivulta (http://www.kokoomusnuoret.fi/politiikka/) löytyvät linjaukset heidän arvoistaan vaikuttavat varsin irvokkailta. Sivustolla linjataan muun muassa seuraavasti:

Järjestönä kokoomusnuoret on sitoutunut puolustamaan länsimaista sivistystä ja oikeusjärjestystä.

Kokoomusnuorten kantavat arvot ovat vapaus, vastuu ja välittäminen, sivistys, kannustavuus, mahdollisuuksien tasa-arvo ja isänmaallisuus.

Minun on hankala hahmottaa, mikä merkitys jää mahdollisuuksien tasa-arvolle, vastuulle ja välittämiselle suomalaisessa yhteiskunnassa ja länsimaisessa sivistyksessä, jos niitä ollaan valmiita polkemaan perustavanlaatuisella tavalla. Eikö länsimainen sivistys ja oikeusjärjestys rakennu juuri sille, että me olemme poliittisessa päätöksenteossa perinteisesti tavoitelleet yhteiskunnallisen polarisaation minimointia?

Haluaisin uskoa, että kyseessä on joukko nuoria, joilla elämänkokemusta ei ole vain vielä riittävästi, sydämen sivistys puuttuu. Toisaalta, kyseessä on joukko poikkeuksellisen valveutuneita ja koulutettuja nuoria. Juuri tämä tekee asetelman pelottavaksi. Ne, joilla on resursseja ja valtaa, ovat valmiita käyttämään tätä pääomaansa länsimaista demokratiaa ja oikeusjärjestystä nakertaen.

Ymmärrys elämään lähtee arjesta, kun viitsii katsella ympärilleen. Itse aloitan työaamut silmäillen viimeisen vuorokauden aikana tapahtuneet poliisin työtehtävät Pirkanmaalla. Tavallisille suomalaisille ihmisille tapahtuneiden tragedioiden määrä on aina mykistävää. Väkivaltaa, yksinäisyyttä ja äärimmäistä syrjäytymistä. Resepti on aina sama. Nämä tragediat eivät vain kantaudu niihin laten tuoksuisiin aamupalapöytiin, jos elämän palikat ovat aina olleet järjestyksessä. Vaarallisinta on, jos ihmiset pääsevät elämään sellaisessa kuplassa, että kosketuspintaa ei inhimillisen elämän moninaisuuteen koskaan synny – edes sitten aikuisten oikeasti aikuisena.

Olen iloinen kokoomuksen virallisesta napakasta linjasta irtaantua selkeästi viestien kokoomusnuorten kannanotoista. Maahanmuuttoon, sosiaaliturvaan, työttömyyteen tai muihin arkoihin kysymyksiin liittyviä asioita ei voi eikä tarvitse hymistellä. Mutta sivistymättömälle poliittiselle debatille ei tarvitse antaa edes tilaa.