Sosiaalityö on jäämässä sote-uudistuksessa jalkoihin (kirjoitukseni Aamulehdessä 6.4.)

 

Sosiaali- ja terveyshuollon uudistuksen myötä palvelut ovat historiallisen myllerryksen alla. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmämme kaipaa kyllä remonttia, mutta erityisen huolestuttavaa on sosiaalipalveluiden jääminen uudistuksen varjoon. Keskustelu ja huomiot ovat kiinnittyneet pääosin terveydenhuollon kysymyksiin samalla kun lastensuojelu, vanhustyö, vammaispalvelut sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut jäävät paitsioon.

Suomalaisen lapsen suurin turvallisuusriski on lähisuhteissa koettu väkivalta. Vuosittain syntyy noin 60 000 vauvaa, joista joka kymmenennellä on riski tulla kaltoinkohdelluksi vailla riittävää hoivaa. Noin kuusi prosenttia odottavista äideistä on päihderiippuvaisia. Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä.  Ne ovat koululaisten ja nuorten aikuisten tavallisimpia terveysongelmia. Listaa eriarvoistuvasta lapsuudesta ja vanhemmuudesta sekä vähemmistöjen asemasta voisi jatkaa useilla eri tunnusluvuilla. Hallituksen tekemät heikennykset päivähoitoon ja kuntien valtionosuuksien leikkaaminen myös perusopetuksen resursseista ovat olleet omiaan lisäämään tätä eriarvoistumiskehitystä.

Sosiaalityön merkitys ei ole hävinnyt, vaan se korostuu. Hyvinvoivat ihmiset ovat kunnan tärkein voimavara. Päätöksenteossa ja kunnan edunvalvonnassa on pidettävä nyt ääntä sosiaalipalveluiden turvaamisen, jatkuvuuden ja kehittämisen puolesta. Muutoin murramme niitä elintärkeitä korvaavia ja kannattelevia palveluita, joiden avulla kunnat ovat yhdessä yhdistysten ja järjestöjen kanssa nostaneet ihmisiä pohjalta ylös.

Anna-Kaisa Heinämäki

kaupunginvaltuutettu (vihr.), YTM, HTM

Tasavertainen varhaiskasvatus tasaa hyvinvointieroja

Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta.

Suomalainen varhaiskasvatus on hyvinvointiyhteiskuntamme peruskiviä. Se on elämän lähtökohtien tasaaja ja osa sivistyksen ketjua. Päivähoitopaikka on tärkeä varsinkin silloin kun perheessä ovat voimat vähissä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on tärkeää säilyttää.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on puhuttanut kunnallisvaalien alla niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Itsekin aikoinaan suhtauduin uuteen rajaukseen (työttömän tai muuten kotona olevan vanhemman lapsen oikeus päivähoitoon 20h/vko kokopäiväisen hoidon sijaan) alun perin varovaisen uteliaasti, mutta mitä enemmän olen asiaa tarkastellut, sitä enemmän ajattelen, että subjektiivinen päivähoito-oikeus olisi tärkeää säilyttää rajauksen tarjoamista säästömahdollisuuksista huolimatta. Näin on tehty nyt Tampereella poliittisena arvovalintana. Vähintään ennen kantani muuttumista, haluan rajauksen vaikutuksista pidempiaikaista tietoa.

Varhaiskasvatus on ollut vuosikymmeniä yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan  keskeisimmistä palveluista. Varhaiskasvatusjärjestelmämme on osa sivistyksen ketjua ja sen merkitys lapsen kehitykselle on tunnistettu. Hyvä varhaiskasvatus tasoittaa erilaisista taustoista tulevien lasten koulutaipaleen alkua. Varhaiskasvatus on siten tärkeä lapsen elämän lähtökohtien tasaaja, jolla voidaan ehkäistä lapsuuden eriarvoistumista ja lisätä eri väestöryhmien valmiuksia osallistua yhteiskuntaan. Tämä hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Lue lisää...

Vähävaraisuus lisää ulkopuolisuutta

Vähävaraisten eli usein työttömien perheiden lapsilla on muita useammin ulkopuolisuuden kokemuksia. Pelastakaa Lapset ry. toteutti vuonna 2015 kyselyn lasten kokemasta köyhyydestä ja sen vaikutuksista lasten arkeen. Kyselyyn vastanneista 11 % koki perheensä olevan ”köyhä” tai ”erittäin köyhä”.

Vähävaraisten perheiden lapsista 80 % koki mahdollisuutensa harrastaa rajoittuneeksi ja 71 % oli joutunut jäämään pois harrastuksista perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Yli puolet ei ollut voinut köyhyyden vuoksi osallistua esimerkiksi syntymäpäiväjuhliin ja 38 % oli jäänyt pois luokkaretkiltä rahatilanteen vuoksi. Näitä tietoja vasten en voi hyväksyä, että toiset lapset osapäiväisiksi ja toiset kokopäiväisiksi luokitteleva varhaiskasvatusjärjestelmä määrittelee lisää lapsen kokemusta siitä, onko hän yhteisönsä täysivaltainen ja stärkeä jäsen.

Päivähoitopaikka on tärkeä kun voimat ovat vähissä

Tarkastelen asiaa myös lastensuojelun näkökulmasta. Moni rajausta kannattava painottaa, että kokopäiväinen hoito on mahdollista saada, jos lapsen (tai laajemmin perheen) tuen tarve sitä edellyttää. Uskon, että tämä harkinta toteutuu kyllä, jos perhe on lastensuojelun piirissä. Mutta vahvasti työelämässä kiinni olevien ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden väliin jää laaja ns. harmaa alue.

On perheitä, joissa on piilevää masennusta, pitkäaikaisempaa sairautta tai muita tekijöitä, mutta ei laajempaa lastensuojelullista huolta. Näiden perheiden haasteet voivat kuitenkin heikentää vanhempien voimavaroja. Tämä heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Subjektiivisen päivähoidon rajaus iskee juuri pahimmillaan näihin perheisiin. Kun asetelma kumuloituu kymmeniin, satoihin ja kansallisesti tuhansiin perheisiin, on subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen omiaan lisäämään rakenteellista eriarvoisuutta. Samalla tavoitellut kustannushyödyt ovat omiaan muuttumaan lisäkustannuksiksi lastensuojelun kustannusten kasvaessa.

Tämä ajattelutapani ei ole kotivanhemmuutta vastaan. Itsekin kannatan erityisesti pienimpien lasten kotona oloa ja arvostan kotiäitien ja koti-isien työtä suuresti. Lisäksi avoimen varhaiskasvatuksen palvelut, kuten kaupungin kerhot, ovat hyvä tapa tarjota lapsille ja perheille tukea ja toimintaa. Kyse ei ole päiväkodeista ainoana oikeana hoitomuotona kaikille perheille, vaan kyse on varsin erilaisten perheiden yhdenvertaisuudesta ja valinnan mahdollisuudesta tehdä perheen elämäntilanteen edellyttämiä ratkaisuja.

Aloite lähisuhdeväkivallan tehokkaammasta ehkäisystä etenee

Tampereen kaupungilla ja sen keskeisillä sidosryhmillä on pitkät perinteet lähisuhdeväkivallan ehkäisytyössä ja väkivallan uhrien auttamisessa. Työtä tehdään erittäin ammattitaitoisesti. Tästä huolimatta, Tampereellakin elää tuhansia läheisväkivaltaa kokeneita ja sen uhan alla eläviä ihmisiä. Törkeitä väkivallan tekoja lähisuhteissa tapahtuu useita vuosittain. Uhreja tavataan varsin monissa asiakas- ja vuorovaikutustilanteissa ja siksi lähisuhdeväkivaltaan puuttumista on tehokasta edistää yhdenmukaisilla toimintamalleilla ja työkaluilla.

Yhdeksi työkaluksi vihreä valtuustoryhmä esitti vajaa vuosi sitten, että Tampereen kaupunki aloittaa valmistelut MARAK-toimintamallin käyttöönottamiseksi osana lähisuhdeväkivallan parissa toimivien työntekijöiden toimenkuvaa. MARAK-toimintamalli (moniammatillinen riskinarvioinnin kokous) on Englannista lähtöisin oleva menetelmä, jolla pyritään auttamaan vakavaa läheisväkivaltaa kokeneita uhreja tai sen uhan alla eläviä henkilöitä. Riskinarviointimenetelmän avulla pyritään löytämään läheisväkivaltaa kokeneiden joukosta ne, joilla todennäköisyys vakavan väkivallan uusiutumiseen on suuri. Tavoitteena on, että läheisväkivalta ja sen uhka loppuu ja uhri saa tarvitsemansa avun. Henkilölle tehdään turvasuunnitelma. Suunnitelman johdosta tehty toimenpide voi olla esimerkiksi se, että uhrille ja hänen lapsilleen on järjestetty paikka turvakodista, uhrille on annettu keskustelu- ja vertaistukea, uhria on autettu taloudellisten kysymysten kanssa tai uhria on autettu rikosprosessissa. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Tehdyn kyselyn perusteella 70 prosenttia oli sitä mieltä, että toimintamallin avulla pystyttiin parantamaan uhrin turvallisuutta.

Suuret kaupungit ovat olleet MARAK-toimintamallin käyttöönotossa aktiivisia ja iloista on, että Tampere liittyy nyt tähän joukkoon valtuustoaloitteemme pohjalta. Valtuustossa marraskuussa hyväksytyn vuoden 2016 budjetin yhteydessä Tampereen valtuusto päätti ottaa tässä vaiheessa MARAK-toimintamallin käyttöön työkaluksi osana laajempaa ANKKURI- työtä, jossa yhteistyössä poliisin ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa puututaan nuorten rikoskäyttäytymiseen ja perheissä koettuun läheisväkivaltaan.

MARAK-toimintamallin käyttöönotto aktiiviseksi työkaluksi vaatii toki jonkin verran suunnittelua ja kouluttamista, mutta se integroituu parhaimmillaan osaksi normaalia päivittäistä työtä. Ensi vuoden aikana kerätään kokemuksia. Toivottavasti MARAK-toimintamallia voidaan laajentaa jatkossa asiakastyössä käytettäväksi vielä laajemmin, esimerkiksi neuvoloissa. Tehokas lähisuhdeväkivallan ehkäistyö on aina taloudellisesti ja inhimillisesti kannattavaa. Parhaimillaan väkivataa tehokkaasti ehkäisevä toimintamalli tuo välineitä edistää perheiden hyvinvointia laajemmin, jolloin positiiviset vaikutukset heijastelevat erityisesti lapsiperheissä lastensuojelutarpeen ja muiden raskaiden tukimuotojen vähentymiseen.

Ettei määrä korvaisi laatua lastensuojelussa

Aamulehti uutisoi 11.3.2014 sosiaaliasiamiesten tekemästä selvityksestä Tampereen seutukunnan lastensuojeluun liittyen. Sosiaaliasiamiehet ovat huolissaan lastensuojelun työtekijöiden työkuormasta. Ennalta ehkäisevän työn sijaan aika menee tulipalojen sammutteluun eli jo kriisiytyneiden tilanteiden hoitamiseen. Tampereen kaupungin osalta sosiaalisasiamiehet kuitenkin kiittävät, että lastensuojelutarpeen selvitykset on nyt pystytty tekemään lain edellyttämässä määräajassa. Selvitysten pitkittyminen on ollut kaupungin häpeätahra, josta on haluttu hartiavoimin eroon.

Lue lisää...

Olen kuitenkin toistuvasti ilmaissut huoleni siitä, minkälaista laatua ja vaikuttavuutta kohentuneiden tilastojen takana tehty työ sisältää. Tilastot ovat nyt määräaikojen osalta kohdallaan, mutta tyytyväisyyden tilaan ei voida tuudittautua. Määrälliset tavoitteet eivät saa syödä laatua. Kyse on vähän samanlaisesta tilastoinnin kysymyksistä, kun poliisin tehtävissä. Jos rattijuoppojen määrä vähenee, onko kyseessä vähentyneet mahdollisuudet tehdä valvontaa vai liikennekäyttäytymisen muutokset todellisuudessa? Jos tapahtuneen rikoksen rikostutkintaan käytettyjen vuorokausien määrä laskee, onko tutkinta tehostunut vai johtuuko tilanne siitä, että tutkintaa ei ehditä tekemään, jolloin jutut päätetään nopeammin selvittämättöminä.

Sosiaaliasiamiehen selvityksessä todetaankin, että monella Tampereen lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on ollut vuonna 2014 vastuullaan merkittävästi lastensuojelun laatuvaatimuksia korkeampi määrä lapsia. Juuri Tampereella asiakkaat kertovat, etteivät tavoita työntekijöitä. Asiakastyytyväisyys on kehno. Valtaosa on tyytymättömiä saamaansa palveluun tai päätökseen. Haluan nämä seikat määräaikojen noudattamisen seurannan  lisäksi valtuustossa ja muissa päätöksentekoelimissä keskusteluun.

Koko Suomenna vuonna 2012 alaikäisistä lapsista seitsemän prosenttia oli avohuollon asiakkaana, tämä tarkoittaa 77 000 lasta. Vuonna 1996 avohuollon asiakkaina oli kolme prosenttia eli noin hieman yli 30 000 lasta. Vastaavasti huostassa olleiden lasten määrä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut. Lukumäärien kasvu ei tarkoita toki yksipuolisesti pahoinvoinnin lisääntymistä, vaan toimintamallit ovat myös muuttuneet; pahoinvointiin halutaan puuttua nopeammin, ilmoitusvelvollisuudet ja viranomaisyhteistyö on lisääntynyt.

Kyse on joka tapauksessa valtavasta määrästä perheitä ja lapsia, joiden elämäntilanteesta on kysymys. Tätä kokonaisuutta ei voi kuitata ja tarkastella yksipuolisella tilastolla siitä, onko lakisääteiset määräajat saatu selvitettyä. Siksi kokemukset työn laadusta ja sisällöstä ovat tietoa, johon pitää kiinnittää enemmän huomiota niin paikallisesti kuin kansallisesti. Laadun arviointi ei ole työntekijöiden arvostelua, vaan sen arvioimista, onko mahdollisuuksia tehdä työtä sillä tasolla, mitä lasten ja viranomaisten oikeusturva edellyttää.

Kirjoituksemme Aamulehdessä: Turvakotien hyvä toiminta on sivistysvaltion mitta

Suomessa ei ole ollut aiemmin lainsäädäntöä lähisuhdeväkivallan uhrin turvakotipalveluista. Vuoden 2015 alusta tuli voimaan kuitenkin niin sanottu turvakotilaki. Lain tarkoituksena on varmistaa, että turvakotipalvelu olisi jokaisen sitä tarvitsevan saatavilla asuinpaikasta riippumatta ympärivuorokautisesti. Lain voimaantuloon liittyy puolen vuoden siirtymäaika. Sopimuksia turvakotipalveluja tuottavien kanssa ei ehditty tekemään heti vuoden alusta.

Lue lisää...

Tällä hetkellä suurin osa turvakodeista on järjestön ylläpitämiä ja kuntien ostamien turvakotipalvelujen määrä on vaihdellut vuosittain ja paikkakunnittain. Karu totuus onkin, että ostettujen turvakotipalveluiden määrä on ollut riippuvaista kunnan taloudellisesta tilanteesta. Turvakodit ovat olleet erityisesti lastensuojelun ytimessä. Suurin osa turvakodin asiakkaista on vanhempia lapsineen. Vuonna 2013 Ensi- ja turvakotien liitto ry:n 12 turva-kodissa oli asiakkaita yhteensä 2 154, joista lapsia vähän yli puolet. Samana vuonna Tampereen ensi- ja turvakodissa oli historiansa kiireisin vuosi, asiakkaita yhteensä 367 ja asiakasvuorokausia 8542.

Lakisääteiset turvakotipalvelut ja tavoite ohjata varat toimintaan valtion varoista on kunnianhimoinen ja äärimmäisen tärkeä. Huoli rahoituksen riittävyydestä on kuitenkin suuri. Euroopan neuvoston suositusten mukaan 10 000 asukasta kohden tulisi olla yksi turvakodin perhepaikka. Suomessa tämä edellyttäisi noin 530 paikkaa, kun niitä on 120. Vastaavasti Tampereella pitäisi olla 22 ja Pirkanmaalla 50 perhepaikkaa, kun tällä hetkellä alueen ainoassa Tampereen turvakodissa on vain 7 perhepaikkaa. Jo siis pelkästään turvakotipaikkojen määrää pitäisi lisätä tuntuvasti, jotta Suomi täyttää kansainväliset velvoitteet.

Sen lisäksi, että valtion tulee varmistaa turvakotien rahoitus, on turvakotien varsinaisessa toiminnassa merkittäviä kehittämisen tarpeita. Joka neljännen asiakkaan äidinkieli on muu kuin suomen kieli. Haasteena onkin, miten tarjota jatkossa yhä tehokkaammin palveluita mahdollisille kunniaväkivallan uhreille ja vihan tai vainon kohteeksi joutuneille. Turvakotien asiakasryhmissä aliedustettuna ovat tällä hetkellä myös ikäihmiset ja vammaiset, vaikka juuri näiden väestöryhmien tiedetään kokevan keskimääräistä enemmän väkivaltaa läheistensä taholta.

Turvakodeissa on myös suuri huoli miten jatkossa tehdään perheväkivaltatyötä. Turvakodeista ei saa tulla vain akuuttia kriisityötä tekeviä lyhytaikaisia sijoituspaikkoja. Turvakotien tärkein työ on auttaa perheitä katkaisemaan väkivallan kierre ja antaa aikaa, etenkin lapsille, kertoa mitä on tapahtunut ja etsiä ratkaisuja elää ilman väkivaltaa ja sen uhkaa.

Turvakotipaikkojen määrän tuntuva kasvattaminen, eri väestöryhmien kattavampi huomioiminen ja väkivaltatyön turvaaminen ovat nyt lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ytimessä. Tämä vaatii valtion taholta riittävän resursoinnin. Muutoin käy niin, että uudistamme nykyiset palvelut ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Taka-askeleita ei ole varaa ottaa.

Maria Länsiö, Tampereen ensi- ja turvakotin ry:n toiminnanjohtaja

Anna-Kaisa Heinämäki, kaupunginvaltuutettu, Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n hallituksen jäsen