Tasavertainen varhaiskasvatus tasaa hyvinvointieroja

Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta.

Suomalainen varhaiskasvatus on hyvinvointiyhteiskuntamme peruskiviä. Se on elämän lähtökohtien tasaaja ja osa sivistyksen ketjua. Päivähoitopaikka on tärkeä varsinkin silloin kun perheessä ovat voimat vähissä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on tärkeää säilyttää.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on puhuttanut kunnallisvaalien alla niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Itsekin aikoinaan suhtauduin uuteen rajaukseen (työttömän tai muuten kotona olevan vanhemman lapsen oikeus päivähoitoon 20h/vko kokopäiväisen hoidon sijaan) alun perin varovaisen uteliaasti, mutta mitä enemmän olen asiaa tarkastellut, sitä enemmän ajattelen, että subjektiivinen päivähoito-oikeus olisi tärkeää säilyttää rajauksen tarjoamista säästömahdollisuuksista huolimatta. Näin on tehty nyt Tampereella poliittisena arvovalintana. Vähintään ennen kantani muuttumista, haluan rajauksen vaikutuksista pidempiaikaista tietoa.

Varhaiskasvatus on ollut vuosikymmeniä yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan  keskeisimmistä palveluista. Varhaiskasvatusjärjestelmämme on osa sivistyksen ketjua ja sen merkitys lapsen kehitykselle on tunnistettu. Hyvä varhaiskasvatus tasoittaa erilaisista taustoista tulevien lasten koulutaipaleen alkua. Varhaiskasvatus on siten tärkeä lapsen elämän lähtökohtien tasaaja, jolla voidaan ehkäistä lapsuuden eriarvoistumista ja lisätä eri väestöryhmien valmiuksia osallistua yhteiskuntaan. Tämä hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Lue lisää...

Vähävaraisuus lisää ulkopuolisuutta

Vähävaraisten eli usein työttömien perheiden lapsilla on muita useammin ulkopuolisuuden kokemuksia. Pelastakaa Lapset ry. toteutti vuonna 2015 kyselyn lasten kokemasta köyhyydestä ja sen vaikutuksista lasten arkeen. Kyselyyn vastanneista 11 % koki perheensä olevan ”köyhä” tai ”erittäin köyhä”.

Vähävaraisten perheiden lapsista 80 % koki mahdollisuutensa harrastaa rajoittuneeksi ja 71 % oli joutunut jäämään pois harrastuksista perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Yli puolet ei ollut voinut köyhyyden vuoksi osallistua esimerkiksi syntymäpäiväjuhliin ja 38 % oli jäänyt pois luokkaretkiltä rahatilanteen vuoksi. Näitä tietoja vasten en voi hyväksyä, että toiset lapset osapäiväisiksi ja toiset kokopäiväisiksi luokitteleva varhaiskasvatusjärjestelmä määrittelee lisää lapsen kokemusta siitä, onko hän yhteisönsä täysivaltainen ja stärkeä jäsen.

Päivähoitopaikka on tärkeä kun voimat ovat vähissä

Tarkastelen asiaa myös lastensuojelun näkökulmasta. Moni rajausta kannattava painottaa, että kokopäiväinen hoito on mahdollista saada, jos lapsen (tai laajemmin perheen) tuen tarve sitä edellyttää. Uskon, että tämä harkinta toteutuu kyllä, jos perhe on lastensuojelun piirissä. Mutta vahvasti työelämässä kiinni olevien ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden väliin jää laaja ns. harmaa alue.

On perheitä, joissa on piilevää masennusta, pitkäaikaisempaa sairautta tai muita tekijöitä, mutta ei laajempaa lastensuojelullista huolta. Näiden perheiden haasteet voivat kuitenkin heikentää vanhempien voimavaroja. Tämä heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Subjektiivisen päivähoidon rajaus iskee juuri pahimmillaan näihin perheisiin. Kun asetelma kumuloituu kymmeniin, satoihin ja kansallisesti tuhansiin perheisiin, on subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen omiaan lisäämään rakenteellista eriarvoisuutta. Samalla tavoitellut kustannushyödyt ovat omiaan muuttumaan lisäkustannuksiksi lastensuojelun kustannusten kasvaessa.

Tämä ajattelutapani ei ole kotivanhemmuutta vastaan. Itsekin kannatan erityisesti pienimpien lasten kotona oloa ja arvostan kotiäitien ja koti-isien työtä suuresti. Lisäksi avoimen varhaiskasvatuksen palvelut, kuten kaupungin kerhot, ovat hyvä tapa tarjota lapsille ja perheille tukea ja toimintaa. Kyse ei ole päiväkodeista ainoana oikeana hoitomuotona kaikille perheille, vaan kyse on varsin erilaisten perheiden yhdenvertaisuudesta ja valinnan mahdollisuudesta tehdä perheen elämäntilanteen edellyttämiä ratkaisuja.

Vihreän valtuustoryhmän talousarviopuhe 14.11.2016

Ensi vuotta leimaa todella suuret muutoksen ajat. Ensinnäkin astumme vaalivuoteen, jolloin valtuustosalin poliittiset voimasuhteet ovat jälleen kuntalaisten päätettävissä. Toiseksi, kaupunki vie eteenpäin poikkeuksellisen suuria kehittämis- ja investointihankkeitaan, kuten raitiotiejärjestelmää, tapahtuma-areenaa, uutta kaupunginosaa Hiedanrantaa ja toivottavasti myös T3:a. Tampere3 on mahdollisuus tehdä Tampereesta entistä opiskelijaystävällisempi, koulutuksen edelläkävijänä tunnettu kaupunki.

Monipuolisen koulutustarjonnan, viihtyisän ja vihreän kaupunkiympäristön sekä elävän kaupunkikeskustan lisäksi vihreät haluavat rakentaa Tampereesta kaupunkia, jossa torjumme kuntalaisten eriarvoistumista.

Lue lisää...

Siksi poikkeuksellisen paljon työpanosta, edunvalvontaa ja osaamista tarvitaan myös maakuntauudistukseen valmistauduttaessa. Sosiaali – ja terveyspalveluiden siirto maakunnan vastuulle on suurin muutos koko sote-järjestelmän historiassa, mikä koskettaa jokaista kuntalaista. On äärimmäisen tärkeää painottaa jatkuvasti, että terveydenhuollon uudistuksen lisäksi, kyse on sosiaalipalveluiden uudistuksesta, kuten lastensuojelusta, vammaisten palveluista ja päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien palveluista.

Näiden palveluiden tarvitsijat ovat juuri niitä, joiden ääni kuuluu usein heikoimmin päätöksentekopöydissä. Siksi onkin tärkeää, että ensi vuoden talousarvioon on erityiseksi painopisteeksi määritelty aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluissa kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien ihmisten tukeminen. Ne resurssit, painopisteet ja osaaminen, mitä meillä on nyt, määrittelee niitä lähtökohtia, joita tulevalla maakunnalla on huolehtia niistä kuntalaisista, jotka apua tarvitsevat kaikkein eniten.

Toimivat työllisyydenhoidon palvelut ovat myös osa edunvalvontaamme. Maakuntauudistusta edeltävä työllisyydenhoidon kuntakokeilu antaa toivottavasti Tampereella mahdollisuuden tarjota työttömille parempaa palvelua, nykyisen kahden luukun sijaan. Nykyiset työllisyydenhoidon resurssit ja palveluiden byrokraattisuus ovat erityisesti pitkäaikaistyöttömien ja nuorten kannalta kestämättömät. Jatkossa työllisyydenhoidon kokonaisuus on linjattu maakuntahallinnon järjestämisvastuulle, vaikka suuret kaupungit ovat toistuvasti vedonneet halukkuuteensa ottaa pysyvästi vastuulleen työllisyydenhoidon kokonaisuus. Maakuntauudistuksessa Tampere ja kaupunkiseutu laajemmin ei halua menettää näin merkittävää tehtävää käsistään.

Tampereen toistuvasti alijäämäinen tilikauden tulos on edellyttänyt ensi vuoden budjettiin valmistauduttaessa poikkeuksellisen tiukkaa menokuria sekä myös kiinteistöveron nostoa. Koska menojen kasvu on ollut maltillista suhteessa jatkuvasti kasvavaan palvelutarpeeseen, on suunta kuitenkin hyvä. Siksi jo valmiiksi alijäämäiseksi suunniteltu ensi vuoden budjetti on hyväksyttävissä. Vihreä valtuustoryhmä on ollut tukemassa myös valintaa kiinteistöveron nostamiseksi. Näin voimme turvata kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta monta kriittisen tärkeää palvelua, kuten harrastuspaikkojen monipuolisuuden, kirjastoverkon, terveydenhuollon maksujen kohtuullisuuden, oppilashuollon resursseja ammatillisessa- ja lukiokoulutuksessa peruskoulukouluverkkomme lähipalveluina sekä kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntalaisten ei lakisääteisiä palveluita, kuten aktiivipassin sekä päihde- ja asunnottomuuskierteessä olevien toimintakeskus Huoltsun. Muita vihreälle valtuustoryhmälle tärkeitä asioita budjettineuvotteluissa oli muun muassa vaikeavammaisten kuljetuspalveluiden omavastuuosuuden määrittelyn tasolle, joka mahdollistaa yhdenvertaisen aseman suhteessa joukkoliikenteen käyttäjiin.

Vihreä valtuustoryhmä vastustaa myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista. Asiaa ei tule lähestyä vain vanhempien oikeuksien näkökulmasta, vaan ensisijaisesti lasten oikeuksien näkökulmasta. Tasavertainen sivistys ja koulutus kaikille lapsille on ollut vuosikymmenet suomalainen ylpeys ja kaikille tasavertainen varhaiskasvatus on kuulunut osaksi suomalaisen sivistyksen ketjua. Se, että lapsi joutuu päiväkodissa eriarvoiseen asemaan vanhempien sosioekonomisen aseman vuoksi, muuttaa yhteiskuntamme yhä enemmän eriarvoiseen luokkayhteiskuntaan tilanteessa, jossa eriarvoistumista tulisi ennemminkin kaikin tavoin ehkäistä. Tampereen suurena ja vetovoimaisena kaupunkina tulee mielestämme osoittaa esimerkkiänsä siinä, mitä tarkoittaa lasten tasa-arvo eikä tehdä peruuttamattomia virheitä lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvaaminen tulee nähdä ennen kaikkea ennalta ehkäisevänä palveluna ja juuri tähän Tampereen kaupunki on halunnut palveluissaan panostaa.

Ensi vuonna Tampere panostaa moneen vetovoimatekijään ja harrastusmahdollisuuteen, mikä näkyy arjessamme monella tapaa. Maailman ainoa muumimuseo uudistettuna ja uusine palveluineen avautuu Tampere-Talon tiloissa. Taidemuseon laajennuksen suunnittelukilpailun tuloksia päästään arvioimaan jo ensi keväänä. Joukkorahoituksella rahoitettu pelimuseo avautuu ja Vapriikki ja Sara Hilden valmistautuvat ensi vuoden isoihin näyttelyihin. Ratinan stadionilla näemme kansainvälisesti kiinnostavaa urheilua ja poikkeuksellisen suuria artisteja. Nämä kaikki ovat Tampereen matkailumarkkinointia parhaimmillaan, jonka aluetaloudellisista vaikutuksista hyötyy jokainen tamperelainen. Myös harrastusmahdollisuuksiin panostetaan ja liikkuva Tampere –hanke näkyy monella tapaa. Tesoman jäähalli avautuu, täysimittainen frisbeegolfrata –valmistuu Kauppiin ja toivottavasti saamme vihdoin myös maauimalan rakennustyöt käyntiin. Jatkamme edelleen ilmaisiin ulkokuntosaleihin panostamista ja maksuttomien harrastusmahdollisuuksien tarjoamista erityisesti lapsille ja nuorille.

Näillä ajatuksilla ja saatesanoilla vihreä valtuustoryhmä kiittää hyvässä hengessä sujuneesta budjettivalmistelusta.

Anna-Kaisa Heinämäki, vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

17.7.2016 Aamulehdessä: Tampere lastenkulttuurin pääkaupungiksi

Tampereella on jo vuosia haluttu panostaa lastenkulttuuriin. Tämä näkyy kaupungissa monipuolisesti niin vapaa-aikapalveluissa kuin myös osana päivähoitoa, perusopetusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Haluammekin Tampereen profiloituvan lastenkulttuurin pääkaupungiksi, joka pitää yllä näitä vahvuuksiaan ja kehittää lapsille ja nuorille suunnattua kulttuurintarjontaa osana muuttuvaa maailmaa.

Lista nykyisistä vahvuuksistamme on yllättävän pitkä. Museoissamme on lukuisia lapsille sopivia näyttelyitä ja leikkitiloja. Ainutlaatuinen Tampereen taidemuseon kokoelmaan pohjautuva muumimuseo avautuu Tampere-taloon ensi keväänä tarjoten matkailulle ja eri-ikäisille kaupunkilaisille uuden yhteisen kaupungin olohuoneen. Tampere perinteisenä teatterikaupunkina tarjoaa vuosittain lukuisia korkeatasoisia lastenteatteriesityksiä ja koko kaupunkiseudulla on vankka jalansija lastenkirjallisuuden edistäjänä. Kaupunkimme laadukkaiden leikkipuistojen arvon ymmärtää oikeastaan vasta sitten, kun vastaavia etsii muista kaupungeista. Lisäksi laaja tapahtumatarjontamme tarjoaa paljon lapsille ja perheille, aina itsenäisyyspäivän juhlista kesän suurtapahtumiin.

Lue lisää...

Lastenkulttuurilla on Tampereella myös vahva pedagoginen merkitys. Lapset voivat harrastaa laaja-alaisesti musiikin, kuvataiteen ja käsityön opintoja. Tamperelainen kulttuurikasvatusohjelma Taidekaari on ainutlaatuinen kokonaisuus valtakunnallisestikin tarkasteltuna. Taidekaaren ansiosta esi- ja peruskoululainen lapsi pääse jokaisena kouluvuonna yhdelle vierailulle tamperelaiseen kulttuurikohteeseen ja yhteen työpajaan maksutta osana koulupäivää. Lukuvuonna 2015-2016 Taidekaareen osallistui 13 767 oppilasta. Taidekaaren myötä oppilaalla on mahdollisuus tutustua muun muassa museoihin, teatteriin, Tampere Filharmoniaan, Sirkukseen, tanssiteatteriin, kirjastoihin ja käsityökouluun. Taidekaaren opetusmenetelmät ovat toiminnallisia, jolloin syntyy mielekäs ja elämyksellinen kulttuurikokemus.

Ainutlaatuinen palvelu on myös lastenkulttuurikeskus Rulla, jossa päiväkotilapset vierailevat säännöllisesti. Rulla on myös perheiden suosiossa. Siellä vierailee vuosittain n. 23 000 lastenkulttuurin ystävää. Kulttuuri on jalkautunut kiinteästi myös osaksi neuvoloiden palvelua. Neuvoloista voidaan antaa kulttuurikohteisiin lähetteitä pienten lasten perheille. Vauvasirkus ja vauvojen värikylpy ovat tuoneet iloa moneen perheeseen ja sitä kautta vahvistaneet vauvan ja vanhemman vuorovaikutussuhdetta.

Lastenkulttuurilla onkin vahva hyvinvoinnin sekä taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon edistämisen merkitys, mikä korostuu, kun perheiden taloudelliset mahdollisuudet panostaa vapaa-aikaan ovat varsin erilaiset. Lapsemme syntyvät digiaikaan, joka tarjoaa valtavat mahdollisuudet itsensä ja uudenlaisten kulttuurin muotojen kehittämiseen, mutta elämäntapojen muutos haastaa myös ajankäytön tavat. Ilman mielekkäitä kokemuksia, on uhka menettää teatterin, taiteen ja musiikin asema osana vapaa-ajanvieton tapoja.

Lastenkulttuurin aseman vahvistaminen on arvovalinta, joka edellyttää myös jatkossa palveluiden systemaattista kehittämistä. Lastenkulttuurin edistäminen osana kaupunkikuvaa on yksi tunnistettu kehittämisen kohde. Ideointia on syytä tehdä yhdessä koulujen oppilaskuntien ja Tampereen Lasten Parlamentin kanssa.

Lastenkulttuurilla on myös vahva elinkeinopoliittinen potentiaali. Tampereen kaupunki lastenkulttuurikaupunkina on syytä nostaa matkailumarkkinoinnin yhdeksi kärjeksi. Valtakunnallinen lastenkulttuurin tiedotuskeskus etsii sopivaa sijoittumispaikkaa. Tampere, keskeisen sijainnin lisäksi, tarjoaisi kulttuuriantinsa puolesta tähän oivallisen paikan. Ylipäätään toivomme saavamme mahdollisuuksia toimia valtakunnallisesti ja globaalisti merkittävien lastenkulttuurin muotojen ja uusien avausten kotipesänä.

Anna-Kaisa Heinämäki,
apulaispormestari, sivistys- ja elämänlaatupalvelut sekä osaamis- ja elinkeinopalvelut
Leena Kostiainen,
apulaispormestari, lasten ja nuorten palvelut

Puheeni 9.luokkalaisille: Uuden äärellä olette etuoikeutettuja

Puheeni Juhannuskylän koulun 9.luokkalaisille koulujen päättäjäisviikolla

Hyvät yhdeksäsluokkalaiset,

Etappi koulupolun alusta nyt tähän pisteeseen on vuosissa melko lyhyt. Koko ihmiselämän mittakaavassa noin kymmenen vuotta on nimittäin vähän, mutta koko peruskoulun aikana on tapahtunut mahdottoman paljon olennaisia asioita. Kliseisesti voisi todetaa, että olette oppineet mm. lukemaan, laskemaan, puhumaan eri kieliä ja saaneet riittävää yleissivistystä muutoinkin. Tämä kaikki tuntuu varsin itsestään selvältä, ja tylsältäkin, mutta ei ole sitä. Maapallon väestöstä noin 800 miljoonaa ihmistä, eli n. 16 prosenttia on lukutaidottomia. Maailmassa on 11 maata, joissa yli 50 prosenttia on lukutaidottomia. 59 miljoonaa lasta elää ilman oikeutta koulunkäyntiin, joka on n. 9 prosenttia kaikista maailman kouluikäisistä.

Samanaikaisesti te kuljette eteenpäin tilanteessa, jossa esimerkiksi Tampereella jokaiselle peruskoulun päättäneelle nuorelle pystytään tarjoamaan jokin opiskelupaikka, jos vain itse haluaa paikan ottaa vastan. Teitä ei diktaattorimaisesti jaeta tyttöjen ja poikien uralle, köyhien tai rikkaiden perheiden oppilaisiin tai älykkäiden ja lahjattomien opintopolulle. Valinnan mahdollisuudet ovat oikeasti olemassa. Kansainvälisesti vertaillen teillä on poikkeuksellisen monipuoliset opit päässänne juuri nyt.

Lue lisää...

Vain runsas prosentti ikäluokastanne jää ilman peruskoulun päättötodistusta. Näistäkin runsas puolet hankkii sen tavalla tai toisella myöhemmin.  Säästöistä huolimatta, opetus on edelleen maailman huipputasoa. Yhteenvetona vähän tätimäisesti täytyykin tässä todeta, että vaikka kouluaamuja on ollut kaikenlaisia ja tulee olemaan, niin olette silti maailman mittakaavassa poikkeuksellisen etuoikeutettuja. Katson, että olette myös Suomen mittakaavassa etuoikeutettuja. Valinnanmahdollisuuksia valita ammattikoulujen linjoista tai eri lukioista on aivan eri tavalla kuin pienemmissä kaupungeissa saatika kylissä.

Fakta on kuitenkin se, että käytte koulujärjestelmää läpi nyt ajassa, jolloin koulutukseen kohdistuvat  muutokset ja säästöleikkaukset ovat poikkeuksellisen mullistavia. Jatkatte sitten lukioon tai ammattikouluun, tulette olemaan oppilaita, joiden kohdalla kokeillaan monia uusia opetusmenetelmiä ja opetussuunnitelmia ensimmäistä kertaa, tarkkaan euroja laskien. Vasta tulevaisuudessa tiedämme, ovatko nyt tehtävät päätökset ja valinnat kestäviä vai opetukselle ja sivistykselle vahingollisia.

Olin itse 9.luokalla vuonna 1994. Muistan erityisesti ysiluokan kevään hyvin. Äkkiseltään voisi ajatella, että paljon ei ole mikään juuri muuttunut. Silloinkin puhuttiin koulutuksesta taloudesta –  ja paljon. Silti, kaikki on muuttunut, erityisesti tavat viettää vapaa-aikaa ja kommunikoida toisten kanssa. Teillä on snabschat ja instagram, me emme käyttäneet edes nettiä. Kännyköitä oli vain harvalla. Minä sain ensimmäiseni ylioppilaslahjaksi. Voi olla, että mielikuvituksemme ei edes riitä siihen, minkälaisia puhelimia, sovelluksia ja sosiaalisen median kanavia 20 tai 40 vuoden päästä sen ajan ysiluokkkalaiset käyttävät.

Mutta olen samaan aikaan melko vakuuttunut, että syvimmät fiilikset eivät ole muuttuneet, eivätkä tule muuttumaan juuri mihinkään. Muistan, että päättäessäni ysiluokkaa, luokallani oli useita henkilöitä, joiden kanssa olin ollut samalla luokalla yhdeksän vuotta ja edessä oli tilanne, jossa ”me” hajoaisimme. Uskon, että tekin tiedätte luokkatovereistanne melko paljon vuosien varrelta. Samanlaista syvyyttä pidempiaikaisten luokkatovereiden kanssa ei ehkä enää tule. Kaikki ovat oppineet kuka on luokaltanne hyvä matematiikassa, kuviksessa tai kirjoittamisessa. Tiedätte hyvin, kuka on ujo ja vetäytyvä, kuka taas suuna päänä aina puhumassa ensimmäisenä. Tiedetään, kenen perheessä on ollut ehkä vaikeita ristiriitoja, ketä on ehkä kiusattu tai kuka on ollut kiusaaja. Toisten elämä on vain ollut helpompi kuin toisten, ettekä ole aina voineet siihen itse vaikuttaa. Monelle peruskoulusta pääsy on myös uuden alku ja aito mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Antakaa tämä mahdollisuus itsellenne ja toisille ja miettikää omia vahvuuksianne ilman, että yritätte laittaa itseänne mihinkään muottiin tai turhiin odotuksiin.

Katsaus omiin päiväkirjaani juuri ysiluokan keväältä ja lukion alusta kuvaa hyvin niitä ajatuksia mitä teidän tilanteessa varmasti moni käy läpi. Teksteistä näkyy, että olo on ollut haikea, pelokas, epävarma, mutta myös innokas ja utelias. Poimin sivuilta teille esimerkkinä muutamia kohtia:

23.5.1994: Jos äiti saisi tietää munviikonlopusta, niin se hyppisi seinille. Se ei vois ymmärtää ja kyllä mää sitäkin ymmärrän. Mulle tulee haikeee olo, vaikka lähes kaikki kyllä tulee Clasuun, mutta itken ehkä silti kevätjuhlissa. Mää en ymmärrä, että kesä tulee, en todellakaan. Mikä musta tulee isona? No, psykiatri, lehtikirjoittaja tai joku sellainen toimittaja.

Ei tullut psykiatria tai toimittajaa. Opiskelin ensin poliisiksi ja sitten myös yliopistossa yhteiskunta- ja hallintotieteitä. Sekä poliisin että nykyisessä apulaispormestarin työssä tarvitaan kuitenkin sekä psykiatrin ja toimittajan taitoja eli kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen ja ilmaista itseään. Neuvona sanoisinkin, että kun mietitte mahdollisia ammattihaaveita, miettikää vahvuuksianne. Oletteko tarkka, näppärä, hyvä huolehtimaan tai hoitamaan, taiteellisesti lahjakas tai jotain muuta? Olen esimerkiksi aina tietänyt itsestäni, että yksikään talo ei pysyisi kasassa minun rakentamana, mutta pidän ihmisten kanssa työskentelystä ja se on mulle helppoa.

Olen aina ollut taipuvainen jännittämään ja juuri teidän elämäntilanteessa se saattaa korostua. Päiväkirjoistani löytyy merkintöjä mm. seuraavasti:

30.5.1994: Tämän kevään aikana on ollut paljon asioita ja tilanteita, joissa on  täytynyt esiintyä ja voittaa pelkojaan. Vähän aikaa olikin olo, että nyt mähajoan, mutta se olo meni nopeasti ohi. Välillä vähän kesä on pelottanut, mutta kyllä mä selviän. Nyt kun peruskoulu loppuu, on haikea olo, mutta moni henkilö tulee kyllä samaan lukioon Clasuun jatkamaan ja niin montaa tyyppiä varmasti vielä tapaan, että ei kande surra.

17.8.1994 lukion alettua olen kirjoittanut: Koulua eli lukiota olen käynyt 3 päivää. Miltä tuntuu? No takaisin yläasteelle en menisi. Mutta kyllä pelottaa, tunnustan. Huomenna perjantaina on fysiikan kaksoistunti, mutta minä pärjään, eikö?

Välillä olen ollut selvästi stressaantunut. 31.8.1994 olen kirjoittanut: Lukiossaa ei voi elää kuukautta paria kerrallaan, ei voi odottaa, että tulee kesä. On elettävä viikko, melkein päivä kerrallaan. Mulle jokainen päivä on haaste. Perjantaina on luokkabileet, mua ressaa, että mulla on viikonloppuna jotain sitovaa menoa. Mun viikonloppujen pitäisi olla vaan.

12.9.1994: Mä voisin taas kertoa tuhat hienoa, kaksituhatta vittumaista ja kolmetuhatta siltä väliltä olevaa asiaa. Viikonloppuna olisi bileet, ehkä menen, ehkä en. Fysiikka ollut välillä aika karseeta puuhaa. Maantieto samoin. En ole ikinä ollut näin luottavainen, mutta samalla niin epäilevä. En ole ikinä elänyt tällä tavalla, mutta silti olen elänyt aiemminkin hyvää elämää. Kaikki menee hyvin, eikö?

Sivuilta myös näkyy, että parin kuukauden päästä alkoi jo helpottamaan:

3.11.1994:Tää viikko on mennyt jotenkin mahdottoman nopeasti. Mä olen nauttinut kouluissa joillakin tunneilla. Mää olen nauranut tunneilla, historian tunnilla on ollut ihanaa. Tietenkin jotkut jutut on ihan perseestä, mutta silti osittain ihanaa, saa, voi ja haluaa hymyillä.

Toisaalta iso paini itsensä kanssa jatkuu sivulta toiselle. Olen kirjoittanut silloisesta poikaystävästäni ja itsestäni mm. seuraavaa 13.11.21994: Mää katson kun se ruokkii lintuja, virne kasvoillaan, sen verkkarit lököttää ja se on ihan hassun näköinen. Sen päällä on kuin kyltti, että mää oon tällainen, hyväksykää tai älkää. Mulla on kanssa sellainen kyltti, siinä lukee kans, että hyväksykää mut. Mut voisinko mää ensin hyväksyä edes itse itseni?

Ulospäin olin varmaan luokkayhteisössäni se sosiaalinen ja itsevarman oloinen tyyppi, mutta päiväkirja paljastaa ja muistuttaa monista ajatuksista. Olenkin oppinut, että usein toisten elämä näyttääkin aina vähän paremmalta ja hienommalta, mutta kun lähemmin katsoo, kaikki ollaan aika samassa veneessä.

Eli lopuksi. Antakaa kaikkien fiilisten tulla ja mennä. Olkaa oma itsenne. Mitä tahansa ajattelettekin, että ole ajatustenne kanssa varmasti ainoita. Vaikka opintopaikkanne ei olisi mieluinen, menkää sinne mihin pääsette, ehditte kyllä vielä löytää mieluisan paikan. Ja nyt ihan ensimmäisenä, nauttikaa kesästä!

Kirjoitukseni lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksuista

Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksujen muutos ehkäisee eriarvoistumista

Tampereen kaupunginhallitus teki 5.8 pidetyssä kokouksessa päätöksen muuttaa lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksut tulosidonnaisiksi. Asiasta oli aiemmin päättänyt jo lasten- ja nuorten palveluiden lautakunta. Näin ollen nämä asiakasmaksut noudattelevat 1.8.2013 alkaen päivähoitomaksujen maksuperiaatetta, jossa maksut perustuvat perheiden tuloihin ja lapsilukuun. Taustalla on vihreiden (Mervi Janhunen ym.) tekemä aloite asiakasmaksujen sitomisesta perheiden tuloihin.

Päätös on ilahduttava osoitus siitä, että kunnallista palvelujärjestelmää ja sen yksittäisiä asiakasmaksuja on mahdollista tarkastella kriittisesti ja muuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi. Tämä on esimerkki myös siitä, kuinka eriarvoistumisen ennalta ehkäisy ei ole vain etäisiä strategisia päämääriä paperilla, vaan kuntalaisten arkea koskevia käytännön tekoja ja päätöksiä.

Taloudellinen tilanteemme vaatii vähintään kustannusneutraaleja muutoksia sekä myös huomattavia menojen supistamisia. Maksuperusteita muuttava päätös on näissä olosuhteissa paras mahdollinen. Se mahdollistaa taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden lasten osallistumisen laadukkaaseen aamu- ja iltapäivätoimintaamme. Usein juuri nämä perheet ovat niitä, joilla myös elämän tukiverkostot ja lasten harrastusmahdollisuudet ovat heikoimmat. Siksi juuri vähävaraisten lasten turvallisesta elinympäristöstä – koulupäivän ja kotielämän rajamaastossa – on pidettävä erityistä huolta. Mahdollisuus edulliseen, jopa ilmaiseen aamu- ja iltapäivätoimintaan, vastaa juuri tähän tarpeeseen.

Pienen koululaisen mahdollisuus olla aikuisten seurassa ohjatusti ja turvallisesti aamun ja iltapäivän pitkinä tunteina ei ole nyt samalla tavoin kiinni taloudellisesta maksukyvystä. Samalla iloitsen siitä, että juuri Vihreästä valtuustoryhmästämme liikkeelle lähtenyt valtuustoaloite osui lasten hyvinvoinnin kannalta varsin tärkeään kysymykseen ja tuotti toivotun lopputuloksen.

Anna-Kaisa Heinämäki

kaupunginvaltuutettu

Vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja