Kirjastot ovat sivistyksen ja hyvinvoinnin kivijalkamme

Nykyajan kirjastoissa voi viettää aikaa, rauhoittua, opiskella ja nauttia kulttuurista mitä moninaisimmin tavoin.  Jos sattuu lukemaan kirjaston ilmoitustaulua, voi tarjonnan monipuolisuudesta hämmästyä kerta toisensa jälkeen. Kirjailijoiden vierailuita, luentoja, lukupiirejä, satuhetkiä, näytelmiä, musiikkiesityksiä…

Pääkirjastomme ja lähikirjastojemme lisäksi kuntalaisia palvelee kaksi kirjastoautoa. Autoista päätettiin pitää kiinni siksi, että ne palvelevat erityisesti päiväkotia ja palvelukeskuksia eli niitä väestöryhmiä, joiden mahdollisuus saavuttaa lainauspalvelut ovat hankalimmat. Koilliskeskuksen kaltaiset ratkaisut, jossa kirjasto tulee samaan tilaan vaikka kauppojen ja terveyskeskuksen kanssa ovat tulevaisuutta. Ruokaostokset ja lainauksen voi hoitaa samalla reissulla. Tämä on toivottavasti omiaan edesauttamaan perheiden lukuharrastusta ja lasten lukuintoa.

Lue lisää...

Kirjastot ovat kehittyneet huimasti viime vuosina. Lainaukseen on tullut perinteisten kirjojen, lehtien, musiikki- ja videotallenteiden lisäksi esimerkiksi urheiluvälineitä, kuten kahvakuulia ja kävelysauvoja. Urheiluvälineen lainaaminen vaikkapa uuden harrastuksen kokeilemiseksi voi olla monelle, kuten vähävaraisille henkilöille, tärkeä mahdollisuus.

Kirjat voi nykyään palauttaa mihin tahansa toimipisteeseen ja varausmaksutkin poistuivat vuoden vaihteessa. Koko kirjastoverkon laaja aineisto on nyt helposti saatavilla ilman lisämaksua ja ylimääräistä vaivaa. Palvelu on parantunut muutenkin. Aukioloaikoja on laajennettu asiakkaiden itsepalvelua hyödyntämällä. Erityiskiitoksen annan  nettisivulla olevasta chat-asiakaspalvelusta. Asiantuntevan vastauksen ihka oikealta ihmiseltä saa hyvin nopeasti.

Digitalisaatio monipuolistaa palvelua

Kirjastojen viime vuosien hyvää kehitystä tulee jatkaa ja digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntäen. Digitaalisia aineistoja tarvitaan lisää ja myös keinoja, joilla esimerkiksi äänikirjoja ja elokuvia voisi lainata omaan, kotona löytyvään laitteeseen katseltavaksi. Toivottavasti näemme pian myös itsepalvelulainauksen- ja kirjojen palautuksen helpottuvan. Maailmalta löytyy jo teknisiä ratkaisuja, joissa kirjat voi ottaa hyllystä ja tai palauttaa hyllyyn ja hylly merkitsee heti kirjan lainan tai palautuksen kirjastokortillesi. Tämän kaltaiset ratkaisut mahdollistavat myös kätevät kirjastoautomaatit, joita voisi sijoittaa keskeisille paikoille kuten torille, rautatieasemalle, puistoihin tai kauppakeskuksiin.

Kirjaston palveluiden saatavuus kaikille väestöryhmille tulotasosta riippumatta on erittäin tärkeä yhteiskuntamme palvelu. Myöhästymismaksut on järkevää kerätä, mutta muuten en hyväksy maksullisuutta missään olosuhteissa.  Digitalisaatio kehittyy ja monipuolistaa palvelua, mutta tarvitsemme lähikirjastojamme edelleen. Kirjastot kuuluvat kaikille tulotasosta riippumatta. Lähellä palveleva kirjasto on hyvinvointia lisäävä ja myös kaupunkilaisia yhdistävä palvelu. Kirjastojen turvallinen ilmapiiri on tarjonnut myös vuosikymmenien aikana monille turvattomille lapsille ja yksinäisille aikuisille turvaa. Ei tarvitse kuin katsoa kirjastossa käydessään hetken ympärilleen ja todeta, että palvelu kannattelee varsin monenlaista kulkijaa ja monella tapaa. Tämäkin on suomalaisten sivistyspalvelun vähemmän puhuttu yhteiskuntateko. Pidetään tästä kaikesta kiinni.

Tampere tapahtumakaupunkina on tärkeä menestystekijämme

Juttelin hiljattain erään Keski-Suomesta kotoisin olevan ystäväni kanssa. Kyselin syitä siihen, miksi hän oli pari vuotta sitten muuttanut töihin Tampereelle. Hän luetteli monia syitä – tietysti kiinnostavan työpaikan, lyhyet välimatkat, kaupungin sopivan koon ja hyvät palvelut. Loppukaneettina hän lausahti, ”Niin, ja täällä tapahtuu.”

Jäimme pohdiskelemaan tapahtumien merkitystä. Tampereella on vuosittain kymmeniä suuria tapahtumia kuten festareita ja urheilun arvokilpailuja, ja satoja pienempiä tapahtumia. Jos lasketaan mukaan konsertit, teatteriesitykset, yleisöluennot ja ottelut, menoja on vuodessa tuhansia. Monet näistä ovat myös ilmaisia.

Runsas tarjonta tekee kaupungista eloisan ja se näkyy ulospäin. Kansainvälisen tason tapahtumat, kuten Teatterikesä, Tampere Film Festival ja tänä vuonna esimerkiksi Nuorten Suunnistuksen MM-kisat tekevät kaupunkia tunnetuksi myös ulkomailla. Joka vuosi kaupungissa on lisäksi kansainvälisiä kongresseja ja ammattilaistapahtumia, jotka rakentavat Tampereen mainetta yksittäisillä tieteen ja teollisuuden aloilla. Näissä tapahtumissa syntyy kohtaamisia, jotka poikivat yrityssuhteita, tieteellistä yhteistyötä ja innovaatioita.

Lue lisää...

Tapahtumat työllistävät suuren joukon tamperelaisia

Kaiken tämän rahallinen arvo on kiistaton. Ulkopaikkakuntalaiset ja ulkomaalaiset tapahtuma- ja kongressikävijät jättävät kaupunkiin keskimäärin 94 – 1625 €. Tämä raha menee pääsylippuihin ja osallistumismaksuihin, majoitukseen, liikkumiseen, syömiseen, ostoksiin ja muuhun ohjelmaan. Kyse on vuositasolla kaupungin talousalueella kymmenistä miljoonista euroista. Lisäksi tapahtumia järjestävät organisaatiot työllistävät Tampereella suoraan tai välillisesti satoja ihmisiä taiteentekijöistä tuottajiin, ääniteknikoista vahtimestareihin, siivoojista markkinointiasiantuntijoihin. Keskustelu yleisönosaston palstoilla kulminoituukin herkästi vain suurimpien tapahtumien negatiivisiin puoliin, kuten häiriöön ja meluun. Vähättelemättä näitä ongelmia kaupungin saamat hyödyt jäävät milestäni liian vähälle huomiolle.

Näiden kaikkien vaikutusten takia pidän erittäin tärkeänä, että tapahtumien järjestämistä kaupungissamme tuetaan edelleen vahvasti. Kaupunkiorganisaatio voi omalta osaltaan edesauttaa tapahtumien viihtymistä Tampereella ainakin seuraavilla tavoilla: huomioimalla tapahtumajärjestämisen näkökulman yleisiä alueita rakennettaessa tai peruskorjatessa, sujuvoittamalla lupien ja ilmoitusten tekemistä, jakamalla tietoa tapahtumista entistä paremmin, tarjoamalla asiantuntevia neuvontapalveluita ja markkinoimalla tapahtumia tehokkaasti.

Tampereen positiivinen brändi on perustunut monelle perinteiselle ja kotoisalle teemalle, kuten jääkiekolle, manserockille ja mustamakkaralle. Näissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä elementit yhdistettynä laajempaan ja hieman tuoreempaan brändiin Tampereesta sujuvana, välittömänä ja juuri tapahtumarikkaana kaupunkina, antaa Tampereelle tärkeän suunnan. Tämä kaupungin tulevaisuuden brändin rakentaminen ja tapahtumakaupungin maineen vaaliminen on keskeinen osa kaupunkimme menestystä kuntien välisessä ”vetovoimakilpailussa”.

Kirjoitukseni Aamulehdessä julkisen taiteen edistämisestä

 Kun mietit matkailukohdetta jossa viihdyit, tulee mieleesi todennäköisesti melko pieniä asioita. Muistat ehkä jonkun nähtävyyden yksityiskohdan, katujen mukulakivet ja erityisesti paikan ilmapiirin. Oliko turvallista vai turvatonta? Olivatko ihmiset ystävällisiä vai kiireisiä? Oliko kaunista ja omaleimaista vai epäsiistiä ja kalseaa? Kaikkiin näihin mielikuviin ja kokemuksiin voidaan vaikuttaa tuomalla julkista taidetta osaksi kaupunkikuvaa.

Lue lisää...

Julkisella taiteella tarkoitetaan julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa sijaitsevaa taidetta, kuten maalauksia, muistomerkkejä, veistoksia tai väliaikaisia teoksia teatterin, katutaiteen ja mediataiteen muodossa. Taide on toki itsessään arvokasta, mutta sen avulla on mahdollista lisätä kaupungin vetovoimaa ja tunnettuutta. Hyödyt säteilevät myös jokapäiväisen arkeen. Julkisen taiteen avulla voidaan kohentaa ympäristön viihtyisyyttä ja arjen elämyksellisyyttä sekä parantaa yksittäisten rakennusten ja kokonaisten alueiden ominaislaatua ja arvoa.

Taide tuleekin nähdä ensisijaisesti kannattavana investointina, ei ylimääräisenä kulueränä. Prosentti taiteelle -hankkeen (2015) teettämässä tutkimuksessa 55 prosenttia vastaajista arvioi, että taide oli alueella lisännyt kiinteistöjen ostohalukkuutta, alueen arvostusta ja mahdollisesti vähentänyt ilkivaltaa. Julkinen taide on siten keino perusparannushankkeiden yhteydessä vähentää asuinalueiden eriarvoistumista ja lähiöiden negatiivista mainetta. Kaupunki, joka panostaa julkiseen taiteeseen, antaa myös taiteilijoille tärkeitä työtilaisuuksia ja mahdollisuuksia kehittyä.

Viime aikoina on puhuttu paljon myös taiteen hyvinvointivaikutuksista.  Sairaalan tai koulun käytävillä olevat seinämaalaukset tai esimerkiksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujen mahdollisuudet suunnitella jokin tila tai esitys omaa luovuuttaan käyttäen, on tunnistettu yhä paremmin toimivaksi tavaksi osallistaa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Tampereen kaupunginvaltuuston syksyllä 2016 hyväksymä julkisen taiteen periaatteet –asiakirja on  ajankohtainen ja odotettu ohjeistus siitä, miten taide tulee ottaa huomioon osana tamperelaista päätöksentekoa. Lähtökohtana on, että taide on mukana kaikessa kaavoituksessa ja kaikkiin laajoihin kaupunkisuunnitteluhankkeisiin laaditaan taideohjelma. Tampereen kaupungin kuvataiteen asiantuntijaelimenä toimii julkisen taiteen ohjausryhmä, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja taiteen roolista ja laajuudesta talonrakennus- ja kaupunkisuunnitteluhankkeissa. Ohjausryhmä tekee esityksen myös taiteeseen osoitettavan investoinnin määrästä. Suosituksena on yhden prosentin tavoitetaso investoinnin kokonaiskustannuksista, mutta taloudellinen panostus määritellään aina hankkeittain. Ohjausryhmässä on edustus poliittisesta päätöksenteosta, virkamiehistä ja taidealan ammattilaisista.

Julkisen taiteen huomioiminen osana tamperelaista kaupunkisuunnittelua on ajankohtaisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaupungilla on hyviä kokemuksia jo aiempien vuosien kaupunkikehityshankkeista, kuten Vuoreksen taideprojekteista ja Rantaväylän tunneliin sijoitetusta taiteesta. Tulevaisuudessa erityisesti raitiotiejärjestelmän kaupunkikuvallinen merkitys on suuri, mikä tuo mahdollisuuksia miettiä esimerkiksi pysäkkien ja vaunujen visuaalista ilmettä. Kaupungin tulevat investoinnit ja kaupunkikehityshankkeet ovat mahdollisuus rakentaa julkisen taiteen avulla omaleimaista, vetovoimaista ja viihtyisää kaupunkikuvaa, jossa yhdistyy teollinen historiamme, nykyinen infra ja uudisrakentaminen ainutlaatuisella tavalla.

Anna-Kaisa Heinämäki
Apulaispormestari (vihr.)
Osaamis- ja elinkeinopalvelut
Sivistys- ja elämänlaatupalvelut

17.7.2016 Aamulehdessä: Tampere lastenkulttuurin pääkaupungiksi

Tampereella on jo vuosia haluttu panostaa lastenkulttuuriin. Tämä näkyy kaupungissa monipuolisesti niin vapaa-aikapalveluissa kuin myös osana päivähoitoa, perusopetusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Haluammekin Tampereen profiloituvan lastenkulttuurin pääkaupungiksi, joka pitää yllä näitä vahvuuksiaan ja kehittää lapsille ja nuorille suunnattua kulttuurintarjontaa osana muuttuvaa maailmaa.

Lista nykyisistä vahvuuksistamme on yllättävän pitkä. Museoissamme on lukuisia lapsille sopivia näyttelyitä ja leikkitiloja. Ainutlaatuinen Tampereen taidemuseon kokoelmaan pohjautuva muumimuseo avautuu Tampere-taloon ensi keväänä tarjoten matkailulle ja eri-ikäisille kaupunkilaisille uuden yhteisen kaupungin olohuoneen. Tampere perinteisenä teatterikaupunkina tarjoaa vuosittain lukuisia korkeatasoisia lastenteatteriesityksiä ja koko kaupunkiseudulla on vankka jalansija lastenkirjallisuuden edistäjänä. Kaupunkimme laadukkaiden leikkipuistojen arvon ymmärtää oikeastaan vasta sitten, kun vastaavia etsii muista kaupungeista. Lisäksi laaja tapahtumatarjontamme tarjoaa paljon lapsille ja perheille, aina itsenäisyyspäivän juhlista kesän suurtapahtumiin.

Lue lisää...

Lastenkulttuurilla on Tampereella myös vahva pedagoginen merkitys. Lapset voivat harrastaa laaja-alaisesti musiikin, kuvataiteen ja käsityön opintoja. Tamperelainen kulttuurikasvatusohjelma Taidekaari on ainutlaatuinen kokonaisuus valtakunnallisestikin tarkasteltuna. Taidekaaren ansiosta esi- ja peruskoululainen lapsi pääse jokaisena kouluvuonna yhdelle vierailulle tamperelaiseen kulttuurikohteeseen ja yhteen työpajaan maksutta osana koulupäivää. Lukuvuonna 2015-2016 Taidekaareen osallistui 13 767 oppilasta. Taidekaaren myötä oppilaalla on mahdollisuus tutustua muun muassa museoihin, teatteriin, Tampere Filharmoniaan, Sirkukseen, tanssiteatteriin, kirjastoihin ja käsityökouluun. Taidekaaren opetusmenetelmät ovat toiminnallisia, jolloin syntyy mielekäs ja elämyksellinen kulttuurikokemus.

Ainutlaatuinen palvelu on myös lastenkulttuurikeskus Rulla, jossa päiväkotilapset vierailevat säännöllisesti. Rulla on myös perheiden suosiossa. Siellä vierailee vuosittain n. 23 000 lastenkulttuurin ystävää. Kulttuuri on jalkautunut kiinteästi myös osaksi neuvoloiden palvelua. Neuvoloista voidaan antaa kulttuurikohteisiin lähetteitä pienten lasten perheille. Vauvasirkus ja vauvojen värikylpy ovat tuoneet iloa moneen perheeseen ja sitä kautta vahvistaneet vauvan ja vanhemman vuorovaikutussuhdetta.

Lastenkulttuurilla onkin vahva hyvinvoinnin sekä taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon edistämisen merkitys, mikä korostuu, kun perheiden taloudelliset mahdollisuudet panostaa vapaa-aikaan ovat varsin erilaiset. Lapsemme syntyvät digiaikaan, joka tarjoaa valtavat mahdollisuudet itsensä ja uudenlaisten kulttuurin muotojen kehittämiseen, mutta elämäntapojen muutos haastaa myös ajankäytön tavat. Ilman mielekkäitä kokemuksia, on uhka menettää teatterin, taiteen ja musiikin asema osana vapaa-ajanvieton tapoja.

Lastenkulttuurin aseman vahvistaminen on arvovalinta, joka edellyttää myös jatkossa palveluiden systemaattista kehittämistä. Lastenkulttuurin edistäminen osana kaupunkikuvaa on yksi tunnistettu kehittämisen kohde. Ideointia on syytä tehdä yhdessä koulujen oppilaskuntien ja Tampereen Lasten Parlamentin kanssa.

Lastenkulttuurilla on myös vahva elinkeinopoliittinen potentiaali. Tampereen kaupunki lastenkulttuurikaupunkina on syytä nostaa matkailumarkkinoinnin yhdeksi kärjeksi. Valtakunnallinen lastenkulttuurin tiedotuskeskus etsii sopivaa sijoittumispaikkaa. Tampere, keskeisen sijainnin lisäksi, tarjoaisi kulttuuriantinsa puolesta tähän oivallisen paikan. Ylipäätään toivomme saavamme mahdollisuuksia toimia valtakunnallisesti ja globaalisti merkittävien lastenkulttuurin muotojen ja uusien avausten kotipesänä.

Anna-Kaisa Heinämäki,
apulaispormestari, sivistys- ja elämänlaatupalvelut sekä osaamis- ja elinkeinopalvelut
Leena Kostiainen,
apulaispormestari, lasten ja nuorten palvelut

Kirjoitukseni AL:ssa: Sivistyksen saavutettavuus uhattuna

Keskustalaisen Ajatuspaja e2:n johtaja Karina Jutila kertoo artikkelissaan (AL 6.3.215), miten kulttuurikeskustelussa ollaan hänen mielestään ajauduttu väärille urille: hallituksen leikkauksista huolimatta muun muassa yksityiset säätiöt ja jo valmiiksi sivistyneet kansalaiset itse kannattelevat kulttuuria.

Jutila kuvaa tästä eräänlaiseksi ”todisteeksi” muun muassa Helsingin, Oulun ja Tampereen vireää kulttuurielämää ja rakennusinvestointeja, mutta jättää kertomatta, että kylmin kyyti on vasta tulossa. Jo pelkästään Tampereen näkökulmasta leikkausten vähätteleminen on siten erikoista. Kaupunkimme kaikki opinahjot sekä kulttuurilaitokset joutuvat sopeuttamaan toimintaansa erityisen voimakkaasti tulevina vuosina. Näiden sopeutusten vaikutuksia yksilöille, palveluiden järjestäjille ja paikalliselle elinvoimalle ei ole vielä nähty. Nykytila ei ole siten oikea mittari arvioida hallituksen toimien vaikutusta.
Jutila toteaa, että mahdollisuudet opiskella ja harrastaa kulttuuria pysyvät jatkossakin. Ongelman ydin on kuitenkin se, miten nämä mahdollisuudet jakautuvat eri väestöryhmien kesken. Suurin huoli kohdistuu lapsiin ja nuoriin. Tiedossa on, että koulutusaste periytyy, mutta koulutusjärjestelmämme yksi tärkeä onnistuminen on ollut se, että koulutuksen periytyvyyttä on onnistuttu viime vuosikymmeninä kaventamaan. Kodin perinnön sijaan yksilön motivaatio ja kyky ovat ratkaisseet yhä enemmän koulutus- ja työmarkkinoilla pärjäämisessä. Tulevien vuosien uudistuksilla vaarannetaan nämä koulutuspoliittiset saavutukset.

Muun muassa ammatillisen koulutuksen uudistusten myötä vaatimus itsenäisestä opiskelusta ja paine karsia tukipalveluita kasvaa. Vaarana on opintojen keskeyttäminen ja syrjäytyminen jo opiskeluaikana erityisesti niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka opintojen tiivistä tukemisesta hyötyvät eniten. Uhkana on, että koulutusputken päästä syntyy työttömyysjonoon elämänhallintataidoiltaan ja ammattitaidoltaan työelämään kykenemättömiä nuoria.

Kun hallituksen poliittisilla arvovalinnoilla rahoitusta suunnataan erilaisiin elinkeinotukiin ja vaikkapa autoverotuksen alentamiseen koulutuksen ja kulttuurin sijaan, kavennetaan erityisesti tulevien suomalaisten osaamista ja sivistystä. Jutila toteaa, että ”sivistys ei ole uhattuna tai häviämässä”, mutta muuttuuko se harvempien herkuksi vauhdittaen yhteiskunnallista polarisaatiota ja vastakkainasettelua?

Anna-Kaisa Heinämäki
Tampereen apulaispormestari (vihr.)
Sivistys- ja elämänlaatupalvelut
Osaamis- ja elinkeinopalvelut