Puheeni 9.luokkalaisille: Uuden äärellä olette etuoikeutettuja

Puheeni Juhannuskylän koulun 9.luokkalaisille koulujen päättäjäisviikolla

Hyvät yhdeksäsluokkalaiset,

Etappi koulupolun alusta nyt tähän pisteeseen on vuosissa melko lyhyt. Koko ihmiselämän mittakaavassa noin kymmenen vuotta on nimittäin vähän, mutta koko peruskoulun aikana on tapahtunut mahdottoman paljon olennaisia asioita. Kliseisesti voisi todetaa, että olette oppineet mm. lukemaan, laskemaan, puhumaan eri kieliä ja saaneet riittävää yleissivistystä muutoinkin. Tämä kaikki tuntuu varsin itsestään selvältä, ja tylsältäkin, mutta ei ole sitä. Maapallon väestöstä noin 800 miljoonaa ihmistä, eli n. 16 prosenttia on lukutaidottomia. Maailmassa on 11 maata, joissa yli 50 prosenttia on lukutaidottomia. 59 miljoonaa lasta elää ilman oikeutta koulunkäyntiin, joka on n. 9 prosenttia kaikista maailman kouluikäisistä.

Samanaikaisesti te kuljette eteenpäin tilanteessa, jossa esimerkiksi Tampereella jokaiselle peruskoulun päättäneelle nuorelle pystytään tarjoamaan jokin opiskelupaikka, jos vain itse haluaa paikan ottaa vastan. Teitä ei diktaattorimaisesti jaeta tyttöjen ja poikien uralle, köyhien tai rikkaiden perheiden oppilaisiin tai älykkäiden ja lahjattomien opintopolulle. Valinnan mahdollisuudet ovat oikeasti olemassa. Kansainvälisesti vertaillen teillä on poikkeuksellisen monipuoliset opit päässänne juuri nyt.

Lue lisää...

Vain runsas prosentti ikäluokastanne jää ilman peruskoulun päättötodistusta. Näistäkin runsas puolet hankkii sen tavalla tai toisella myöhemmin.  Säästöistä huolimatta, opetus on edelleen maailman huipputasoa. Yhteenvetona vähän tätimäisesti täytyykin tässä todeta, että vaikka kouluaamuja on ollut kaikenlaisia ja tulee olemaan, niin olette silti maailman mittakaavassa poikkeuksellisen etuoikeutettuja. Katson, että olette myös Suomen mittakaavassa etuoikeutettuja. Valinnanmahdollisuuksia valita ammattikoulujen linjoista tai eri lukioista on aivan eri tavalla kuin pienemmissä kaupungeissa saatika kylissä.

Fakta on kuitenkin se, että käytte koulujärjestelmää läpi nyt ajassa, jolloin koulutukseen kohdistuvat  muutokset ja säästöleikkaukset ovat poikkeuksellisen mullistavia. Jatkatte sitten lukioon tai ammattikouluun, tulette olemaan oppilaita, joiden kohdalla kokeillaan monia uusia opetusmenetelmiä ja opetussuunnitelmia ensimmäistä kertaa, tarkkaan euroja laskien. Vasta tulevaisuudessa tiedämme, ovatko nyt tehtävät päätökset ja valinnat kestäviä vai opetukselle ja sivistykselle vahingollisia.

Olin itse 9.luokalla vuonna 1994. Muistan erityisesti ysiluokan kevään hyvin. Äkkiseltään voisi ajatella, että paljon ei ole mikään juuri muuttunut. Silloinkin puhuttiin koulutuksesta taloudesta –  ja paljon. Silti, kaikki on muuttunut, erityisesti tavat viettää vapaa-aikaa ja kommunikoida toisten kanssa. Teillä on snabschat ja instagram, me emme käyttäneet edes nettiä. Kännyköitä oli vain harvalla. Minä sain ensimmäiseni ylioppilaslahjaksi. Voi olla, että mielikuvituksemme ei edes riitä siihen, minkälaisia puhelimia, sovelluksia ja sosiaalisen median kanavia 20 tai 40 vuoden päästä sen ajan ysiluokkkalaiset käyttävät.

Mutta olen samaan aikaan melko vakuuttunut, että syvimmät fiilikset eivät ole muuttuneet, eivätkä tule muuttumaan juuri mihinkään. Muistan, että päättäessäni ysiluokkaa, luokallani oli useita henkilöitä, joiden kanssa olin ollut samalla luokalla yhdeksän vuotta ja edessä oli tilanne, jossa ”me” hajoaisimme. Uskon, että tekin tiedätte luokkatovereistanne melko paljon vuosien varrelta. Samanlaista syvyyttä pidempiaikaisten luokkatovereiden kanssa ei ehkä enää tule. Kaikki ovat oppineet kuka on luokaltanne hyvä matematiikassa, kuviksessa tai kirjoittamisessa. Tiedätte hyvin, kuka on ujo ja vetäytyvä, kuka taas suuna päänä aina puhumassa ensimmäisenä. Tiedetään, kenen perheessä on ollut ehkä vaikeita ristiriitoja, ketä on ehkä kiusattu tai kuka on ollut kiusaaja. Toisten elämä on vain ollut helpompi kuin toisten, ettekä ole aina voineet siihen itse vaikuttaa. Monelle peruskoulusta pääsy on myös uuden alku ja aito mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Antakaa tämä mahdollisuus itsellenne ja toisille ja miettikää omia vahvuuksianne ilman, että yritätte laittaa itseänne mihinkään muottiin tai turhiin odotuksiin.

Katsaus omiin päiväkirjaani juuri ysiluokan keväältä ja lukion alusta kuvaa hyvin niitä ajatuksia mitä teidän tilanteessa varmasti moni käy läpi. Teksteistä näkyy, että olo on ollut haikea, pelokas, epävarma, mutta myös innokas ja utelias. Poimin sivuilta teille esimerkkinä muutamia kohtia:

23.5.1994: Jos äiti saisi tietää munviikonlopusta, niin se hyppisi seinille. Se ei vois ymmärtää ja kyllä mää sitäkin ymmärrän. Mulle tulee haikeee olo, vaikka lähes kaikki kyllä tulee Clasuun, mutta itken ehkä silti kevätjuhlissa. Mää en ymmärrä, että kesä tulee, en todellakaan. Mikä musta tulee isona? No, psykiatri, lehtikirjoittaja tai joku sellainen toimittaja.

Ei tullut psykiatria tai toimittajaa. Opiskelin ensin poliisiksi ja sitten myös yliopistossa yhteiskunta- ja hallintotieteitä. Sekä poliisin että nykyisessä apulaispormestarin työssä tarvitaan kuitenkin sekä psykiatrin ja toimittajan taitoja eli kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen ja ilmaista itseään. Neuvona sanoisinkin, että kun mietitte mahdollisia ammattihaaveita, miettikää vahvuuksianne. Oletteko tarkka, näppärä, hyvä huolehtimaan tai hoitamaan, taiteellisesti lahjakas tai jotain muuta? Olen esimerkiksi aina tietänyt itsestäni, että yksikään talo ei pysyisi kasassa minun rakentamana, mutta pidän ihmisten kanssa työskentelystä ja se on mulle helppoa.

Olen aina ollut taipuvainen jännittämään ja juuri teidän elämäntilanteessa se saattaa korostua. Päiväkirjoistani löytyy merkintöjä mm. seuraavasti:

30.5.1994: Tämän kevään aikana on ollut paljon asioita ja tilanteita, joissa on  täytynyt esiintyä ja voittaa pelkojaan. Vähän aikaa olikin olo, että nyt mähajoan, mutta se olo meni nopeasti ohi. Välillä vähän kesä on pelottanut, mutta kyllä mä selviän. Nyt kun peruskoulu loppuu, on haikea olo, mutta moni henkilö tulee kyllä samaan lukioon Clasuun jatkamaan ja niin montaa tyyppiä varmasti vielä tapaan, että ei kande surra.

17.8.1994 lukion alettua olen kirjoittanut: Koulua eli lukiota olen käynyt 3 päivää. Miltä tuntuu? No takaisin yläasteelle en menisi. Mutta kyllä pelottaa, tunnustan. Huomenna perjantaina on fysiikan kaksoistunti, mutta minä pärjään, eikö?

Välillä olen ollut selvästi stressaantunut. 31.8.1994 olen kirjoittanut: Lukiossaa ei voi elää kuukautta paria kerrallaan, ei voi odottaa, että tulee kesä. On elettävä viikko, melkein päivä kerrallaan. Mulle jokainen päivä on haaste. Perjantaina on luokkabileet, mua ressaa, että mulla on viikonloppuna jotain sitovaa menoa. Mun viikonloppujen pitäisi olla vaan.

12.9.1994: Mä voisin taas kertoa tuhat hienoa, kaksituhatta vittumaista ja kolmetuhatta siltä väliltä olevaa asiaa. Viikonloppuna olisi bileet, ehkä menen, ehkä en. Fysiikka ollut välillä aika karseeta puuhaa. Maantieto samoin. En ole ikinä ollut näin luottavainen, mutta samalla niin epäilevä. En ole ikinä elänyt tällä tavalla, mutta silti olen elänyt aiemminkin hyvää elämää. Kaikki menee hyvin, eikö?

Sivuilta myös näkyy, että parin kuukauden päästä alkoi jo helpottamaan:

3.11.1994:Tää viikko on mennyt jotenkin mahdottoman nopeasti. Mä olen nauttinut kouluissa joillakin tunneilla. Mää olen nauranut tunneilla, historian tunnilla on ollut ihanaa. Tietenkin jotkut jutut on ihan perseestä, mutta silti osittain ihanaa, saa, voi ja haluaa hymyillä.

Toisaalta iso paini itsensä kanssa jatkuu sivulta toiselle. Olen kirjoittanut silloisesta poikaystävästäni ja itsestäni mm. seuraavaa 13.11.21994: Mää katson kun se ruokkii lintuja, virne kasvoillaan, sen verkkarit lököttää ja se on ihan hassun näköinen. Sen päällä on kuin kyltti, että mää oon tällainen, hyväksykää tai älkää. Mulla on kanssa sellainen kyltti, siinä lukee kans, että hyväksykää mut. Mut voisinko mää ensin hyväksyä edes itse itseni?

Ulospäin olin varmaan luokkayhteisössäni se sosiaalinen ja itsevarman oloinen tyyppi, mutta päiväkirja paljastaa ja muistuttaa monista ajatuksista. Olenkin oppinut, että usein toisten elämä näyttääkin aina vähän paremmalta ja hienommalta, mutta kun lähemmin katsoo, kaikki ollaan aika samassa veneessä.

Eli lopuksi. Antakaa kaikkien fiilisten tulla ja mennä. Olkaa oma itsenne. Mitä tahansa ajattelettekin, että ole ajatustenne kanssa varmasti ainoita. Vaikka opintopaikkanne ei olisi mieluinen, menkää sinne mihin pääsette, ehditte kyllä vielä löytää mieluisan paikan. Ja nyt ihan ensimmäisenä, nauttikaa kesästä!

Kirjoitukseni Tamperelaisessa: Kiusatun oikeusturvaa on parannettava

Lasten ja nuorten elämässä tapahtuva kiusaaminen tuntuu olevan jotakin, johon oikeudellinen sääntely ei ulottuisi. Karrikoiden voisi väittää, että välitunnilla on maan tapana saada joskus turpiinsa. Onko tällainen toiminta sallittua aikuisten työpaikoilla?

Lue lisää...
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman kouluterveyskyselyn tulokset antavat hyvän yleiskuvan lasten ja nuorten kiusaamiskokemuksista kansallisesti. Vuonna 2013 kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista seitsemän prosenttia kertoi tulleensa koulukiusatuksi viikoittain.Kokemukset kiusaamisesta kasautuvat yhä useammin pienelle joukolle. Nämä lapset ja nuoret ovat vakavassa vaarassa syrjäytyä. Lisäksi lähes 70 prosenttia toistuvasti kiusatuista tai toisten kiusaamiseen osallistuneista koululaisista on arvioinut, etteivät koulussa työskentelevät aikuiset puutu kiusaamiseen.

Tarvitsemme tehokkaampia pelisääntöjä lasten ja nuorten yhdenvertaisemman kohtelun turvaamiseksi ja oikeusturvan takaamiseksi erityisesti toistuvissa kiusaamistapauksissa.

Uudistunut perusopetuslaki toi paljon toivottuja uudistuksia koulujen työrauhan parantamiseksi ja ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä kiusaamisen ehkäisemiseksi tehdään kouluissa jatkuvasti.

Toiminnan systemaattisuus ei ole kuitenkaan turvattu. Perusopetuslaki kyllä velvoittaa kiusaamisen suunnitelmalliseen ennalta ehkäisyyn, mutta ei määrittele mitä kiusaaminen on. Laissa ei myöskään ole säädetty, miten kiusaamistapaukset on selvitettävä, kuka selvittämisestä on vastuussa ja mitä keinoja puuttumisessa käytetään.

Perusopetuslakiin pitäisikin saada selvemmät säädökset menettelyistä, joilla taataan oppilaan ja hänen huoltajansa mahdollisuus saada kiusaamisasia koulussa käsiteltäväksi. Tämä toisi juridista selkänojaa myös koulun henkilökunnalle.

Ruotsin tavoin myös erityisen oppilasasiamiehen tehtävän perustaminen auttaisi turvaamaan kiusattujen lasten oikeuksia, erityisesti uuvuttavassa ja vaikeaselkoisessa rikos- ja siviiliprosessissa.

Peruskoulujen eriarvoistuminen on uhka toimivalle vuoropuhelulle

Ministerin kykenemättömyys hallita suomalaisen yhteiskunnan tulonjakotilastoja, ja kansanedustajan käsitys maahanmuuttajien sosiaalituin hankitusta tuliteristä lastenvaunuista. Tässä viimeaikaiset lööpit suomalaisen sosiaalipolitiikan taistelutantereelta.

Mieleeni nousee aina näissä yhteyksissä sanonta siitä, että yhteiskunnan sivistyksen mittari on se, miten huolehditaan heikoimmista. Sivityksen mittariksi sopisi mielestäni kuitenkin myös se, miten ylipäätään päättävässä asemassa ymmärretään erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteita ja elinolosuhteita.

Lue lisää...

Kuntalehdessä (09/2014) oli useampia artikkeleita suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen kehitystarpeista. Tällaisia artikkeleita on paljon eikä aiheetta. Näissä nostetaan esille se tuttu mantra, että koulujen eriarvoistuminen uhkaa opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoa ja oppimistuloksia. Harvemmin kuitenkaan esille nostetaan sitä, että koulujen eriarvoistuminen on uhka myös erilaisten ja erilaisista taustoista tulevien lasten vuoropuhelulle ja sitä kautta laajemmalle yhteiskunnalliselle ymmärrykselle. Kun niin sanottu koulushoppailu kiihtyy, vahvistuu myös perheiden omaa elintasoa ja elintapoja tukevat viiteryhmät. Koulusta tulisi jäädä käteen vuorovaikutuksen aakkoset, kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tämä on ollut peruskoulujen ydintehtäviä historiasta nykypäivään. Jos tätä erilaisten ihmisten ja elämäntapojen erilaisuutta ei pääse ja joudu kokemaan, sitä suppeammaksi jää vuorovaikutus erilaisten ihmisten välillä ja eri väestöryhmät eriytyvät elinkaaren yhä varhaisemmassa vaiheessa.

Tällä eriytymisellä on tunnetusti vaikutus myös niihin valintoihin, joita lapsi ja nuori tekee elämässään opiskelu- ja ammatinvalinnan sekä ystäväpiirin suhteen. Maailmankuva on väistämättä erilainen, jos kouluympäristö ja myöhemmin myös oma ammatillinen viiteryhmä ovat muodostuneet hyväosaisista tai vastaavasti pääosin taloudellisesti ja sosiaalisesti heikossa asemassa olevista kansalaisista.

Mitä tällä on sitten väliä? Kun tulevat sukupolvet tekevät päätöksiä elinkeinoelämän sekä koulutus- ja sosiaalipolitiikan saralla, tehdään näitä päätöksiä herkästi omasta vakiintuneesta maailmankuvasta käsin. Jos yhteiskunnallinen eliitti on todellisuudesta yhä kauempana, rakentuu vastakkainasettelu entisestään. On tervehdyttävää, jos mielensopukoihin on edes peruskouluvuosilta jäänyt näkemys siitä, että ihmisiä, koteja ja elämäntapoja on erilaisia ja ne voivat olla kaukana siitä mitä minulla on ollut tai on. Myöhemmässä vaiheessa tätä mahdollisuutta ei välttämättä enää tule. Omassa elämäntapojen kuplassa kun on helppo elää, jos on riittävä toimeentulo, terveys ja sosiaalinen tukiverkosto, joiden varassa porskuttaa eteenpäin.

Kirjoitukseni lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksuista

Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksujen muutos ehkäisee eriarvoistumista

Tampereen kaupunginhallitus teki 5.8 pidetyssä kokouksessa päätöksen muuttaa lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksut tulosidonnaisiksi. Asiasta oli aiemmin päättänyt jo lasten- ja nuorten palveluiden lautakunta. Näin ollen nämä asiakasmaksut noudattelevat 1.8.2013 alkaen päivähoitomaksujen maksuperiaatetta, jossa maksut perustuvat perheiden tuloihin ja lapsilukuun. Taustalla on vihreiden (Mervi Janhunen ym.) tekemä aloite asiakasmaksujen sitomisesta perheiden tuloihin.

Päätös on ilahduttava osoitus siitä, että kunnallista palvelujärjestelmää ja sen yksittäisiä asiakasmaksuja on mahdollista tarkastella kriittisesti ja muuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi. Tämä on esimerkki myös siitä, kuinka eriarvoistumisen ennalta ehkäisy ei ole vain etäisiä strategisia päämääriä paperilla, vaan kuntalaisten arkea koskevia käytännön tekoja ja päätöksiä.

Taloudellinen tilanteemme vaatii vähintään kustannusneutraaleja muutoksia sekä myös huomattavia menojen supistamisia. Maksuperusteita muuttava päätös on näissä olosuhteissa paras mahdollinen. Se mahdollistaa taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden lasten osallistumisen laadukkaaseen aamu- ja iltapäivätoimintaamme. Usein juuri nämä perheet ovat niitä, joilla myös elämän tukiverkostot ja lasten harrastusmahdollisuudet ovat heikoimmat. Siksi juuri vähävaraisten lasten turvallisesta elinympäristöstä – koulupäivän ja kotielämän rajamaastossa – on pidettävä erityistä huolta. Mahdollisuus edulliseen, jopa ilmaiseen aamu- ja iltapäivätoimintaan, vastaa juuri tähän tarpeeseen.

Pienen koululaisen mahdollisuus olla aikuisten seurassa ohjatusti ja turvallisesti aamun ja iltapäivän pitkinä tunteina ei ole nyt samalla tavoin kiinni taloudellisesta maksukyvystä. Samalla iloitsen siitä, että juuri Vihreästä valtuustoryhmästämme liikkeelle lähtenyt valtuustoaloite osui lasten hyvinvoinnin kannalta varsin tärkeään kysymykseen ja tuotti toivotun lopputuloksen.

Anna-Kaisa Heinämäki

kaupunginvaltuutettu

Vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja

Valtuustossa pitämäni kaupunkistrategian ryhmäpuheenvuoro

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, valtuutetut ja kaupunkilaiset

Tampereen kaupunkistrategia (2025) on valmisteilla tilanteessa, jossa kaupungin talous on vakavasti epätasapainossa. Kaupunkistrategia antaa mahdollisuuden asettaa kaupungin kehittämiselle selkeitä päämääriä, joihin sitoudutaan seuraavien vuosien aikana. Taloudellisesti kestämättömässä tilanteessa on tehtävä aidosti valintoja. Vihreä valtuustoryhmä haluaa nostaa strategialuonnoksesta esille seuraavia huomioita ja kehittämisehdotuksia.

Suomalainen ja tamperelainen peruskoulujärjestelmä on laadukas. Uhkakuvat koulujen merkittävästä eriarvoistumisesta voivat olla toisinaan liioiteltuja, mutta uhka on silti aito ja ajankohtainen. Ennaltaehkäisy ja hyvinvointierojen kaventaminen on konkreettisimmillaan koulujen eriarvoistumiskehityksen torjumista. Tämän tulee olla myös kaupungin strateginen päämäärä. Laadukas koululaisten iltapäiväkerhotoiminta on turvattava tasapuolisesti koko kaupungissa. Koulujen oppiainekohtaiset painotukset ja kouluille suunnatut muut kohdennetut resurssit eivät saa asettaa peruskoulujamme eriarvoiseen asemaan. Tarpeen vaatiessa resursseja tulee kohdentaa niihin kouluihin, jossa lasten ja nuorten pahoinvointia esiintyy enemmän. Harrastusmahdollisuuksia on oltava tarjolla myös lähiöissä. Tesoman kehittäminen liikuntapalveluiden keskittymänä on hyvä esimerkki viime vuosien oikean suuntaisesta alueellisesta kehittämistyöstä.

Työttömyys on yksi syrjäytymisprosessin keskeinen tekijä. Tampereella työttömyystilanne on vakava ja se on huomioitu myös osana kaupunkistrategiaa. Ilman työtä on joka viides alle 25-vuotias nuori. Pitkäaikaistyöttömien määrä on voimakkaassa kasvussa. On laajennettava sosiaalista yritystoimintaa ja vahvistettava entisestään oppilaitosten työelämäyhteyksiä. Kaupungin yrityksille tarjoama palveluseteli työllistämisen edistämiseksi on saatava täysimittaisesti käyttöön. Työllisyyden hoitopalveluita on vietävä kohti yhden luukun periaatetta yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa.

Erityisesti lapsiperheille kasautuva pitkäaikaistyöttömyys ylläpitää yli sukupolvien periytyvää syrjäytymistä. Kaikki indikaattorit osoittavat lapsiköyhyyden lisääntyneen. Vihreä valtuustoryhmä esittää ennaltaehkäisyyn ja hyvinvointierojen kaventamiseen tähtääviin tavoitteisiin mittareita, jotka nostavat esille taloudellisessa ahdingossa elävien perheiden tilanteen. Ne ansaitsevat paikkansa osana kaupunkistrategiaa.

Ilman tasapainoista taloutta ei ole tasapainoista kehitystä kohti strategisia päämääriämme. Juuri nyt on uskallettava investoida. Juuri nyt on uskallettava luoda työpaikkoja ja mahdollistaa aiempaa monipuolisempi elinkeinorakenteen kehittyminen. Tampereen kaupunki on yritysinnovaatioiden tukijana ja toimitila- ja tonttitarjonnan tarjoajana keskeisin toimija. Tampereen mahdollisuudet voivat olla tulevaisuudessa muun muassa cleantech -alassa. Poliittisessa päätöksenteossa on uskallettava investoida näihin uusin innovaatioihin.

Kansainvälisyys on tunnistettu strategialuonnoksessa osaksi elinvoimaa ja kilpailukykyä. Kansainvälisyys on myös monikulttuurisuuden ja yhdenvertaisuuden tukemista. Mitä paremmin erilaisuutta ja erilaisia väestöryhmiä tamperelaisessa arjessa suvaitaan ja suvaitsevaisuuteen panostetaan myös strategisena painopisteenä, sitä vähemmän syntyy vastakkainasettelua, syrjintää ja konflikteja eri väestöryhmien välillä. Monikulttuurisuuden, yhdenvertaisuuden ja avoimuuden tukeminen on investointi tulevaisuuteen; turvalliseen ja demokraattiseen Tampereeseen, jossa ei esiinny syvää irrallisuutta yhteiskunnasta tai Tukholman tapahtumien kaltaisia levottomuuksia.

Toimiva organisaatio välittyy kaupunkilaisille sujuvina palveluina ja taloudellisesti kestävänä toimintana. Tampereen kaupungin henkilöstöllä on oltava mahdollisuus keskittyä ydintehtäviinsä. On tarkasteltava, vastaavatko käytännön toimenkuvat henkilölle tarkoitettua tehtävää. On arvioitava kriittisesti, meneekö lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan työaikaa kohtuuttomasti sellaiseen hallinnolliseen työhön, joka olisi korvattavissa organisaatiomuutoksin tai tietoteknisin järjestelyin. Sähköisten palveluiden kehittäminen onkin strategialuonnoksen keskeinen painopiste.

Terveyspalveluiden sähköinen ajanvarauspalvelu on konkreettinen esimerkki kehittämistyöstä, joka edistää toteutuessaan kaupunkilaisten palveluiden saatavuutta. Palvelusetelit ovat mahdollisuus tuottaa palveluita. Samalla on kuitenkin arvioitava palvelusetelijärjestelmän vaikutukset palveluiden saatavuuden, kokonaiskustannusten ja eriarvoistumisen ehkäisemisen näkökulmasta.

Kaupunkistrategialuonnoksessa on asetettu tavoitteeksi, että Tampere on ilmastopolitiikan edelläkävijä. Tavoitteessa on oikeanlaista kunnianhimoa, mutta sen tulee näkyä konkreettisina tavoitteina ja tavoitteiden mitattavuutena. Tampereen hiilidioksidipäästöt ovat viimeisen kolmen vuoden aikana laskeneet 18 prosenttia. Näin ollen nykyinen 20 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä ollaan saavuttamassa varsin helposti.

Vihreä valtuustoryhmä tulee esittämään, että Tampereen kaupunkistrategiaan kirjataan hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteeksi nykyistä tavoiteasettelua kunnianhimoisemmat tavoitteet. Tampereen tavoittelema edelläkävijyys ilmaistopolitiikassa ei muutoin toteudu. Helsinki tiukensi jo päästövähennystavoitettaan mainittuun 30 prosenttiin.

Kaupunkiraitiotie on strategialuonnoksessa nimetty joukkoliikenteen kärkihankkeeksi. Kaupunkiraitiotien määrätietoinen ja joutuisa eteenpäin vieminen on ensisijainen tavoite Vihreälle valtuustoryhmälle. Kaupunkiraitiotie on ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen investointi Tampereen kaupunkikehitykseen. Kaupunkiraitiotie mahdollistaa eri väestöryhmille sujuvan ja ympäristöystävällisen liikkumistavan. Se lisää myös kaupungin ja sen keskustan vetovoimaa. Laadukas ja toimiva julkinen liikenne haastaa myös yksityisautoilun nykyisen kulkutapaosuuden.

 Vetovoimainen, sujuva ja lähestyttävä kaupunki on myös esteetön. Tämä korostuu entisestään, kun ikääntyneen väestön määrä lisääntyy. Esteettömyydestä ei ole mainintaa nyt käsillä olevassa strategialuonnoksessa, mutta sen tunnistaminen on tärkeä osa kestävää kaupunkisuunnittelua.

Vihreä valtuustoryhmä kiittää tähänastista strategian laatimisprosessia. Mahdollisuus työstää ryhmissä kesän aikana strategian painotuksia, tavoitteita ja mittaristoa on kuitenkin vielä äärimmäisen tärkeä vaihe. Onhan kyse asiakirjasta, joka suuntaa työtämme vuosia eteenpäin. Niin kuin puheen alussa totesimme, nyt on kyse valinnoista.