Kirjoitukseni Tamperelaisessa: Kiusatun oikeusturvaa on parannettava

Lasten ja nuorten elämässä tapahtuva kiusaaminen tuntuu olevan jotakin, johon oikeudellinen sääntely ei ulottuisi. Karrikoiden voisi väittää, että välitunnilla on maan tapana saada joskus turpiinsa. Onko tällainen toiminta sallittua aikuisten työpaikoilla?

Lue lisää...
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman kouluterveyskyselyn tulokset antavat hyvän yleiskuvan lasten ja nuorten kiusaamiskokemuksista kansallisesti. Vuonna 2013 kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista seitsemän prosenttia kertoi tulleensa koulukiusatuksi viikoittain.Kokemukset kiusaamisesta kasautuvat yhä useammin pienelle joukolle. Nämä lapset ja nuoret ovat vakavassa vaarassa syrjäytyä. Lisäksi lähes 70 prosenttia toistuvasti kiusatuista tai toisten kiusaamiseen osallistuneista koululaisista on arvioinut, etteivät koulussa työskentelevät aikuiset puutu kiusaamiseen.

Tarvitsemme tehokkaampia pelisääntöjä lasten ja nuorten yhdenvertaisemman kohtelun turvaamiseksi ja oikeusturvan takaamiseksi erityisesti toistuvissa kiusaamistapauksissa.

Uudistunut perusopetuslaki toi paljon toivottuja uudistuksia koulujen työrauhan parantamiseksi ja ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä kiusaamisen ehkäisemiseksi tehdään kouluissa jatkuvasti.

Toiminnan systemaattisuus ei ole kuitenkaan turvattu. Perusopetuslaki kyllä velvoittaa kiusaamisen suunnitelmalliseen ennalta ehkäisyyn, mutta ei määrittele mitä kiusaaminen on. Laissa ei myöskään ole säädetty, miten kiusaamistapaukset on selvitettävä, kuka selvittämisestä on vastuussa ja mitä keinoja puuttumisessa käytetään.

Perusopetuslakiin pitäisikin saada selvemmät säädökset menettelyistä, joilla taataan oppilaan ja hänen huoltajansa mahdollisuus saada kiusaamisasia koulussa käsiteltäväksi. Tämä toisi juridista selkänojaa myös koulun henkilökunnalle.

Ruotsin tavoin myös erityisen oppilasasiamiehen tehtävän perustaminen auttaisi turvaamaan kiusattujen lasten oikeuksia, erityisesti uuvuttavassa ja vaikeaselkoisessa rikos- ja siviiliprosessissa.

Peruskoulujen eriarvoistuminen on uhka toimivalle vuoropuhelulle

Ministerin kykenemättömyys hallita suomalaisen yhteiskunnan tulonjakotilastoja, ja kansanedustajan käsitys maahanmuuttajien sosiaalituin hankitusta tuliteristä lastenvaunuista. Tässä viimeaikaiset lööpit suomalaisen sosiaalipolitiikan taistelutantereelta.

Mieleeni nousee aina näissä yhteyksissä sanonta siitä, että yhteiskunnan sivistyksen mittari on se, miten huolehditaan heikoimmista. Sivityksen mittariksi sopisi mielestäni kuitenkin myös se, miten ylipäätään päättävässä asemassa ymmärretään erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteita ja elinolosuhteita.

Lue lisää...

Kuntalehdessä (09/2014) oli useampia artikkeleita suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen kehitystarpeista. Tällaisia artikkeleita on paljon eikä aiheetta. Näissä nostetaan esille se tuttu mantra, että koulujen eriarvoistuminen uhkaa opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoa ja oppimistuloksia. Harvemmin kuitenkaan esille nostetaan sitä, että koulujen eriarvoistuminen on uhka myös erilaisten ja erilaisista taustoista tulevien lasten vuoropuhelulle ja sitä kautta laajemmalle yhteiskunnalliselle ymmärrykselle. Kun niin sanottu koulushoppailu kiihtyy, vahvistuu myös perheiden omaa elintasoa ja elintapoja tukevat viiteryhmät. Koulusta tulisi jäädä käteen vuorovaikutuksen aakkoset, kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tämä on ollut peruskoulujen ydintehtäviä historiasta nykypäivään. Jos tätä erilaisten ihmisten ja elämäntapojen erilaisuutta ei pääse ja joudu kokemaan, sitä suppeammaksi jää vuorovaikutus erilaisten ihmisten välillä ja eri väestöryhmät eriytyvät elinkaaren yhä varhaisemmassa vaiheessa.

Tällä eriytymisellä on tunnetusti vaikutus myös niihin valintoihin, joita lapsi ja nuori tekee elämässään opiskelu- ja ammatinvalinnan sekä ystäväpiirin suhteen. Maailmankuva on väistämättä erilainen, jos kouluympäristö ja myöhemmin myös oma ammatillinen viiteryhmä ovat muodostuneet hyväosaisista tai vastaavasti pääosin taloudellisesti ja sosiaalisesti heikossa asemassa olevista kansalaisista.

Mitä tällä on sitten väliä? Kun tulevat sukupolvet tekevät päätöksiä elinkeinoelämän sekä koulutus- ja sosiaalipolitiikan saralla, tehdään näitä päätöksiä herkästi omasta vakiintuneesta maailmankuvasta käsin. Jos yhteiskunnallinen eliitti on todellisuudesta yhä kauempana, rakentuu vastakkainasettelu entisestään. On tervehdyttävää, jos mielensopukoihin on edes peruskouluvuosilta jäänyt näkemys siitä, että ihmisiä, koteja ja elämäntapoja on erilaisia ja ne voivat olla kaukana siitä mitä minulla on ollut tai on. Myöhemmässä vaiheessa tätä mahdollisuutta ei välttämättä enää tule. Omassa elämäntapojen kuplassa kun on helppo elää, jos on riittävä toimeentulo, terveys ja sosiaalinen tukiverkosto, joiden varassa porskuttaa eteenpäin.