Onko liikuntainvestointeja jo liikaa? Täysin eri mieltä.

Tamperelaisen vaalikoneessa kysyttiin kunnallisvaaliehdokkailta mielipidettä väittämään, että liikuntapaikkarakentamiseen laitetaan jo liikaa rahaa. Vastasin olevani asiasta täysin eri mieltä. Tehdyt investoinnit ovat olleet mielestäni tarpeellisia ja perusteltuja, joidenka myötä edistetään paitsi ihmisten terveyttä, mutta lisätään laajemmin kaupungin vetovoimaa.

Kaupunki, jossa on uimahallipalvelut ja pelikentät kunnossa ja tilaa myös pienemmille lajeille, on todennäköisesti myös eläväisempi kaupunki, jossa ihmiset viihtyvät, löytävät yhteisöt johon kiinnittyä ja joissa ihmiset osallistuvat erilaisiin urheilutapahtumiin. Tämä on keskeinen osa kunnan hyvinvoinnin edistämisen ja kaupunkimarkkinoinnin tehtävää. Lisäksi yksilötasolla tiedämme lukuisia esimerkkejä siitä, jossa nyrkkeilykehä tai jalkapallo on pelastanut elämälle.

Lue lisää...

Viime vuosien investointeja on toki ollut useita. Isoimpina mainittakoon Kalevan uintikeskus, Pyynikin uimahalli, Ikurin voimistelutilat, Ratinan stadionin perusparannus ja Tesoman palloiluhalli. Lista ei ole tyhjentävä. Rakenteilla tai suunnitteilla on myös mm. frisbeegolf -radat, maauimala, tekojäärata, Tesoman jäähalli sekä Santalahden liikuntahalli. Toivottavasti saamme lähitulevaisuudessa myös Kalevan liikuntapuiston rakentamisen käyntiin. Yksityiset liikuntahallihankkeet täydentävät tätä kokonaisuutta. Useimmat nämä investoinnit ovat sellaisia, jotka palvelevat eri ikäryhmiä ja ne tarjoavat seuratoimijoille elintärkeitä harjoitusmahdollisuuksia. Uusien alueiden rakentaminen, kuten Hiedanrannan asuinalue, edellyttää myös liikuntainvestointeja. Harrastusmahdollisuudet lyhyellä etäisyydellä asumiskeskittymistä on erityisesti lasten ja ikäihmisten tärkein liikuttaja. Erittäin tärkeä rooli asuinalueiden suunnittelussa on myös rakennettavalla kevyenliikenteen infralla. Sujuvat pyörätiet, virkistysalueet ja leikkipuistot edesauttavat arkiliikkumista tavalla, jonka kansanterveydellistä arvoa ymmärrämme liian harvoin huomioida.

Liikunnan edistämisessä kyse ei ole pelkästään harrastusmahdollisuuksista, vaan siinä piilee myös isompi kärki, jolla profiloitua. Hakametsän tulevaisuus sisäurheilukeskuksena tarjoaa valtavan potentiaalin kehittää paitsi harrastusolosuhteita, mutta myös ammattimaista huippu-urheilua. Koko alueesta tuleekin visioida urheilukampus, jossa eri lajien harjoittelun kirjo, valmennus ja tutkimus nousevat ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi. Tämä on tulevaisuuden Tampereelle aidosti tärkeä kehittämishanke, joka on vielä jäänyt keskustan kehittämiseen liittyvien hankkeiden vuoksi selvästi vähemmälle huomiolle.

Tämän lisäksi on tehty kuluneella valtuustokaudella lukuisia pienempiä, mutta arjessa näkyviä avauksia. Tästä hyvänä esimerkkinä on mahdollisuus lainata kirjastosta liikuntavälineitä ja käyttää vapaaehtoisia uusien harrastajien tukena ja apuna lajeihin tutustuttaessa. Liikkuva Tampere -hankkeen kautta on tuotu seuratoimijoita yhteen ja viety liikunnan mahdollisuuksia päiväkotien ja palvelukeskusten arkeen. Työllisyydenhoidon palveluyksikkö tarjoaa liikuntaryhmiä pitkäaikaistyöttömille. Viime aikoina on tehty myös onnistuneita avauksia kulttuuripalveluita ja liikuntaa yhdistäen. Museojuoksu tai joogatunti Tampereen taidemuseossa tuovat kulttuuripalveluidenkin pariin uusia ihmisiä.

Katsotaan liikuntainvestointien kokonaisuutta sitten yksilön, kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisen, elinkeinoelämän, tapahtumien tai huippu-urheilun näkökulmasta, perusteet tehdyille ja tehtäville investoinneille on olemassa. Kun seuraavaa kaupunkistrategiaa ja pormestariohjelmaa rakennetaan, tulee näillä teemoilla olla jälleen vankka jalansija osana kaupungin kehittämistä.

Tiedolla vai tunteella johtamista?

Termi tiedolla johtaminen on ollut julkishallinnon suosikkitermejä jo vuosikaudet. Termistä on helppo pitää. Itse kullekin tulee tunne, että teemme asioita rationaalisesti harkiten.

Sittemmin työkokemukseni niin virkamiespuolella kuin politiikassa on muistuttanut jatkuvasti siitä, että asioiden valmistelu ja päätöksenteko on aina enemmän tai vähemmän joidenkin arvojen, näkemysten, uskomusten ja periaatteiden sävyttämää. Syvempi analyysi ja tiedolla johtaminen ei toteudu, vaikka haluamme siihen uskoa.

Lue lisää...

Asiasta löytyy paikallisia ja ajankohtaisia esimerkkejä. Esimerkiksi se, millä välineillä ja keinoilla kaupunkia kehitetään, on hyvä esimerkki siitä, miten eri näkemykset ja uskomukset ohjaavat kaupunkisuunnittelua.   Asuinrakentamisen määrällisenä tavoitteena on nyt kaavoittaa vuosittain 2000 uutta asuntoa, joka vastaa 220 000 k-m2 asuntokerrosalaa. Asuntopoliittisen ohjelman mukaisesti asuntokerrosalan on tavoitteena jakautua 25 % pientaloasuntoihin, 10 % keskitehokkaaseen rakentamiseen ja 65 % kerrostaloihin. Tavoite on siis määritelty ja suhteutettu kaavoitusresursseihimme, mutta syvällisempi tavoitekeskustelu siitä, kuinka suurta kasvua ylipäätään voimme tavoitella ja kannattaa tavoitella, on seikkaperäisesti käymättä.

Tietyille tunnusluvuille sovitettu kaavoitusohjelmamme voi muodostua nimittäin itsellemme ansaksi, jos kaupungistumiskehitys ennakoidusti vain voimistuu. Tällöin emme pystykään vastaamaan kasvavaan asuntojen kysyntään, joka ylikuumentaa pahimmillaan asuntomarkkinoita. Asuntomarkkinoiden ja tasapainoisen palvelurakenteen ennakoinnin vuoksi tulisikin näitä itse itsellemme määriteltyjä määreitä kyseenalaistaa nykyistä reippaammin ja tehdä analyyttista skenaariota eri väestömäärien kehityksen vaikutuksista asuntotuotantoon ja palvelutarpeeseemme.

Toinen oivallinen esimerkki on keskustelu siitä, tarvitseeko rakentaa nykyisestä Rantaväylän tunnelista lähtevä maanalainen eritasoliittymä keskustaan. Hintalappu liittymälle pyörii reilussa 30:ssa miljoonassa eurossa ja ajoramppia on suunniteltu nyt Satakunnankadulle, Mustalahdenkadun risteyksen lähelle. Kaupunginhallitukselle esiteltiin (13.3.2017) varsin seikkaperäiset selvitykset siitä, miten liikennemäärät eritasoliittymän rakentamisen jälkeen jakautuvat Tampereen katuverkossa. Analyysi on kuitenkin tehty vain eritasoliittymästä. Sen sijaan analyyttisempi ja kaupunkisuunnittelun osalta strategisempi keskustelu siitä, mitä muita liikenteen sujuvoittamiseen tähtääviä liikennehankkeita samalla summalla voitaisiin tehdä kasvavassa kaupungissa, on käymättä. Samalla on syvemmin analysoimatta, mitkä ovat hankkeen hyödyt suhteessa kustannuksiin. Vihreä valtuustoryhmä esitti tätä ilmeistä analyysin tarvetta muutosesityksessään, häviten äänestyksen kuitenkin äänin 9-2.

Samalla olisi osattava katsoa vielä pidemmälle tulevaisuuteen. Otamme lähitulevaisuudessa todennäköisesti melko isoja kehitysaskeleita robotiikassa, jonka mahdollistaa automaattiautojen käytön. Myös autojen yhteiskäyttö lisääntynee lähivuosina. Maailmalla on esimerkkejä parkkihalleista, joihin ei ajeta enää ramppien kautta, vaan hissillä, joka vähentää infran edellyttämän tilan tarvetta. Mikä on näiden kaikkien kehityskulkujen vaikutus rakennettavan infran määrään? Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta tärkeää olisi, että nämä kehityskulut otettaisiin päätöksenteossa tosissaan huomioon jo nyt.

Kasvu vaatii kestävää kaupunkisuunnittelua

Mielipidekirjoitukseni kansanedustaja, valtuutettu Olli-Poika Parviainen kanssa Aamulehdessä 26.1.2017:

Tampereen kasvu edellyttää viisasta kaupunkisuunnittelua. Hajautunut kaupunkirakenne on infran ja palveluiden kannalta erittäin kallista. Se tuntuu tamperelaisten kukkarossa. Satsaukset joukkoliikenteeseen vähentävät tarpeetonta autoilua ja hyödyttävät myös heitä, jotka autoa tarvitsevat.

Lue lisää...

Tampereen kaupunkikehitys ja erityisesti liikenneratkaisut ovat nyt tapetillla. Kaikilla tuntuu olevan mielipide Hämeenkadusta, tunnelista ja ruuhkien määrästä. Keskustelu kääntyy nopeasti poteroista huuteluksi ja yksityiskohtiin ilman pysähtymistä sen äärelle, miksi päätöksiä ja valintoja kaupungin liikenteen ja asumisen järjestelyihin tarvitaan juuri nyt.

Suomen kaupungistumisaste on ollut muita kehittyneitä maita hitaampaa, mutta kirimme muita kiinni. Muuttoliike kaupunkeihin näyttäytyy yhteiskuntien kehityksessä pysyvänä suuntana. Ihmiset hakeutuvat palveluiden, töiden ja koulutuksen äärelle. Suomen seitsemän suurinta kaupunkia kasvavat arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä jopa miljoonalla asukkaalla. Tampereen seutu on tämän kehityksen ytimessä. Tampereella kasvuennuste jo vuoteen 2030 mennessä on 50 000 ja kaupunkiseudulla 90 000 asukasta.

Kasvu edellyttää viisasta kaupunkisuunnittelua. Kaupunkien on vastattava haasteeseen kaavoittamalla hyvien kulkuyhteyksien varrelle uusia asuinalueita sekä tiivistämällä kaupunkirakennetta.  Pääkaupunkiseudun hajautunutta rakennetta pidetään varoittavana esimerkkinä, mitä ei tule muualla toistaa. Hajautunut kaupunkirakenne on rakennettavan tieinfran ja monien palveluiden näkökulmasta erittäin kallista, mikä tuntuu jokaisen veronmaksajan kukkarossa.

Hajanainen kaupunkirakenne on riski myös asuntomarkkinoille. Kun trendi näyttää globaalisti ja kansallisesti siltä, että yhä useampi haluaa asua lähellä kaupunkien keskustaa ja palveluita, nousevat suurimpien kaupunkien keskustoissa asuntojen hinnat kovan kysynnän vuoksi kohtuuttomiksi. Vastaavasti reuna-alueilla asuntojen hinnat laskevat. Tasapainoiset asuntomarkkinat ja sosiaalisesti eheä kaupunkirakenne edellyttääkin myös kantakaupunkien täydennysrakentamista. Tampereella tämä tarkoittaa mm. ranta-Tampellaa, tai osaa Eteläpuistosta, kunhan vihervyöhykkeet turvataan.

Kasvava väestömäärä lisää työ- ja asiointimatkoja. Ruuhkat eivät vähene rakentamalla aina uusia teitä. Väestömäärän kasvu edellyttää myös liikkumistottumusten muutoksia. Tätä voidaan edistää nostamalla vähemmän tilaa vievä julkinen liikenne strategisen kehittämisen kohteeksi. Satsaukset joukkoliikenteeseen vähentävät tarpeetonta autoilua ja hyödyttävät myös heitä, jotka autoa tarvitsevat.

On itsestään selvää, että auton käyttö on monelle eri elämäntilanteissa välttämätöntä niin työn tai harrastusten, viikottaisten ruokaostosten kuin fyysisten rajoitteidenkin vuoksi. Autolla tulee voida liikkua jatkossakin myös Tampereellakin ja autoilun edellytyksistäkin on toki huolehdittava. Satsauksissa julkiseen liikenteeseen on kuitenkin kyse ennen kaikkea välttämättömyydestä, jolla parannamme paitsi liikenteen sujuvuutta, myös keskustan saavutettavuutta, kaupungin yleistä vetovoimaa, viihtyisyyttä ja ilmanlaatua.

Samalla on valmistauduttava teknologisen kehityksen ja elämäntapojen muutosten aiheuttamiin vaikutuksiin ihmisten liikkumisen tavoissa. Digitalisaatio muokkaa yhteiskuntia ja on vasta aluillaan. Ei aikaakaan, kun yhteiskäyttöauton tai tulevaisuudessa robottiauton voi täälläkin tilata ilman tarvetta omalle autolle ja kalliille parkkipaikalle.

Mielestämme on nyt olennaisinta sisäistää kasvavan kaupungin vetovoiman ja viihtyisyyden yhteys liikkumisen helppouteen ja joustavuuteen. Yksikään suuri ja viihtyisä kaupunki ei ole ratkaissut tätä kasvun haastetta muulla tavoin, kun satsaamalla suunnitelmallisesti joukko- ja kevyen liikenteen edellytysten parantamiseen muun kaupunkikehittämisen ohella.

Anna-Kaisa Heinämäki
Vihreän valtuustoryhmän pj., Apulaispormestari

Olli-Poika Parviainen
Kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja (Vihr.)

Päätös Hämeenkadusta kuuluu yhdyskuntalautakunnalle

Hämeenkadun tilapäinen avaaminen yksityisautoille on hölmöä. Hämeenkadun väliaikaiset, muutamaksi kuukaudeksi tehtävät muutokset tarkoittavat yhtä uutta tietyömaata. Asioiden linjaaminen tiedotustilaisuuksien välityksellä, kahden poliittisen ryhmän edustaessa, on tamperelaiselle päätöksentekokulttuurille ja pormestarikoalition toiminnalle varsin vierasta. Ei voi olla niin, että oikaistaan käytäntöjemme vastaisesti  meidän viralliset päätöksentekoelimet ja asiaan kuuluvat neuvottelut.

Lue lisää...

Loma tuli lomailtua pitkästä aikaa etelän auringon alla. Tamperelaisessa kunnallispolitiikassa on tapahtunut tämänkin viikon aikana. Yleensä en poliittisista kiemuroista juuri blogeissani kirjoittele, vaan keskityn asiakokonaisuuksiin, mutta teen nyt poikkeuksen. Eilinen tiedotustilaisuus ja siitä aiheutunut yleinen mediaviestintä kun tapahtui juuri kotimatkani ja lentoni aikana Suomeen eikä minulla ollut mahdollisuutta tätä kommentoida eilisen aikana.

Hämeenkadun tilapäinen avaaminen yksityisautoille ei ole mielestäni tässä maailmankaikkeudessa erityisen iso juttu, olennaisempaa on, että meillä on linjaus tulevasta, jossa Hämeenkatua kehitetään joukkoliikenteelle ja kevyelle liikenteelle tarkoitettuna kaupungin ydinalueena. Ymmärrän myös poliittisen paineen asiassa näin kunnallisvaalien alla, mutta varsin hölmöä väliaikainen aukaisu mielestäni on.

Hämeenkadun väliaikaiset, muutamaksi kuukaudeksi tehtävät muutokset tarkoittavat yhtä uutta tietyömaata. Väliaikaiset pyörätiet ja esimerkiksi levennetyt suojateiden keskisaarekkeet tulee purkaa – esimerkiksi Stockmannin edestä. Tästä koituu remontinaikaista haittaa päivittäisille busseille ja tuhansille bussimatkustajille, takseille, huoltoliikenteelle ja siten myös yrittäjille. Johdonmukaisempaa olisikin edetä nykyjärjestelyillä. Varsinkaan, kun avaaminen ei ole ratkaisu ruuhkien vähentämiselle. Keskustan liikennejärjestelyistä keskusteltiin kaupunginhallituksessa 19.12 ja kaupunginhallitukselle toimitettujen tietojen perusteella Hämeenkadun itäpään tilapäinen aukaisu ei merkittävästi poista ruuhkia.

Osasin tätä tilapäistä aukaisua ja tai vähintään siihen liittyviä vaatimuksia kyllä odottaa eikä itse asia erityisesti yllättänyt. Sain pidettävästä tiedotustilaisuudesta myös tiedon matkalleni. Mutta suunniteltu prosessi yllätti kyllä. Asioiden linjaaminen tiedotustilaisuuksien välityksellä, kahden poliittisen ryhmän edustaessa, on tamperelaiselle päätöksentekokulttuurille ja pormestarikoalition toiminnalle varsin vierasta. Varsinkin, kun kaupunginhallitus on 19.12 kokouksessaan linjannut, että toteuttavat päätökset tehdään yhdyskuntalautakunnassa. Tiettävästi näin ei ole toimittu.

Hämeenkadun eri vaiheista ja suunnitelmista on keskusteltu yhdyskuntalautakunnassa ja kaupunginhallituksessa vuosien varrella varsin pitkään ja monivivahteisesti. Ei voi olla niin, että tässä vaiheessa oikaistaan käytäntöjemme vastaisesti ohittaen reippaasti meidän viralliset päätöksentekoelimet ja asiaan kuuluvat poliittiset neuvottelut. Asia tuleekin olla päätösasiana seuraavassa yhdyskuntalautakunnassa. Oletusarvona on, että nyt tiedotustilaisuudessa esitetty linjaus on päätös myös lautakunnassa, mutta ainakin luottamushenkilöillä on silloin mahdollisuus ottaa asiaan virallisesti kantaa.

Kirjoitukseni Aamulehdessä julkisen taiteen edistämisestä

 Kun mietit matkailukohdetta jossa viihdyit, tulee mieleesi todennäköisesti melko pieniä asioita. Muistat ehkä jonkun nähtävyyden yksityiskohdan, katujen mukulakivet ja erityisesti paikan ilmapiirin. Oliko turvallista vai turvatonta? Olivatko ihmiset ystävällisiä vai kiireisiä? Oliko kaunista ja omaleimaista vai epäsiistiä ja kalseaa? Kaikkiin näihin mielikuviin ja kokemuksiin voidaan vaikuttaa tuomalla julkista taidetta osaksi kaupunkikuvaa.

Lue lisää...

Julkisella taiteella tarkoitetaan julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa sijaitsevaa taidetta, kuten maalauksia, muistomerkkejä, veistoksia tai väliaikaisia teoksia teatterin, katutaiteen ja mediataiteen muodossa. Taide on toki itsessään arvokasta, mutta sen avulla on mahdollista lisätä kaupungin vetovoimaa ja tunnettuutta. Hyödyt säteilevät myös jokapäiväisen arkeen. Julkisen taiteen avulla voidaan kohentaa ympäristön viihtyisyyttä ja arjen elämyksellisyyttä sekä parantaa yksittäisten rakennusten ja kokonaisten alueiden ominaislaatua ja arvoa.

Taide tuleekin nähdä ensisijaisesti kannattavana investointina, ei ylimääräisenä kulueränä. Prosentti taiteelle -hankkeen (2015) teettämässä tutkimuksessa 55 prosenttia vastaajista arvioi, että taide oli alueella lisännyt kiinteistöjen ostohalukkuutta, alueen arvostusta ja mahdollisesti vähentänyt ilkivaltaa. Julkinen taide on siten keino perusparannushankkeiden yhteydessä vähentää asuinalueiden eriarvoistumista ja lähiöiden negatiivista mainetta. Kaupunki, joka panostaa julkiseen taiteeseen, antaa myös taiteilijoille tärkeitä työtilaisuuksia ja mahdollisuuksia kehittyä.

Viime aikoina on puhuttu paljon myös taiteen hyvinvointivaikutuksista.  Sairaalan tai koulun käytävillä olevat seinämaalaukset tai esimerkiksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujen mahdollisuudet suunnitella jokin tila tai esitys omaa luovuuttaan käyttäen, on tunnistettu yhä paremmin toimivaksi tavaksi osallistaa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Tampereen kaupunginvaltuuston syksyllä 2016 hyväksymä julkisen taiteen periaatteet –asiakirja on  ajankohtainen ja odotettu ohjeistus siitä, miten taide tulee ottaa huomioon osana tamperelaista päätöksentekoa. Lähtökohtana on, että taide on mukana kaikessa kaavoituksessa ja kaikkiin laajoihin kaupunkisuunnitteluhankkeisiin laaditaan taideohjelma. Tampereen kaupungin kuvataiteen asiantuntijaelimenä toimii julkisen taiteen ohjausryhmä, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja taiteen roolista ja laajuudesta talonrakennus- ja kaupunkisuunnitteluhankkeissa. Ohjausryhmä tekee esityksen myös taiteeseen osoitettavan investoinnin määrästä. Suosituksena on yhden prosentin tavoitetaso investoinnin kokonaiskustannuksista, mutta taloudellinen panostus määritellään aina hankkeittain. Ohjausryhmässä on edustus poliittisesta päätöksenteosta, virkamiehistä ja taidealan ammattilaisista.

Julkisen taiteen huomioiminen osana tamperelaista kaupunkisuunnittelua on ajankohtaisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaupungilla on hyviä kokemuksia jo aiempien vuosien kaupunkikehityshankkeista, kuten Vuoreksen taideprojekteista ja Rantaväylän tunneliin sijoitetusta taiteesta. Tulevaisuudessa erityisesti raitiotiejärjestelmän kaupunkikuvallinen merkitys on suuri, mikä tuo mahdollisuuksia miettiä esimerkiksi pysäkkien ja vaunujen visuaalista ilmettä. Kaupungin tulevat investoinnit ja kaupunkikehityshankkeet ovat mahdollisuus rakentaa julkisen taiteen avulla omaleimaista, vetovoimaista ja viihtyisää kaupunkikuvaa, jossa yhdistyy teollinen historiamme, nykyinen infra ja uudisrakentaminen ainutlaatuisella tavalla.

Anna-Kaisa Heinämäki
Apulaispormestari (vihr.)
Osaamis- ja elinkeinopalvelut
Sivistys- ja elämänlaatupalvelut