Sosiaalityö on jäämässä sote-uudistuksessa jalkoihin (kirjoitukseni Aamulehdessä 6.4.)

 

Sosiaali- ja terveyshuollon uudistuksen myötä palvelut ovat historiallisen myllerryksen alla. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmämme kaipaa kyllä remonttia, mutta erityisen huolestuttavaa on sosiaalipalveluiden jääminen uudistuksen varjoon. Keskustelu ja huomiot ovat kiinnittyneet pääosin terveydenhuollon kysymyksiin samalla kun lastensuojelu, vanhustyö, vammaispalvelut sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut jäävät paitsioon.

Suomalaisen lapsen suurin turvallisuusriski on lähisuhteissa koettu väkivalta. Vuosittain syntyy noin 60 000 vauvaa, joista joka kymmenennellä on riski tulla kaltoinkohdelluksi vailla riittävää hoivaa. Noin kuusi prosenttia odottavista äideistä on päihderiippuvaisia. Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä.  Ne ovat koululaisten ja nuorten aikuisten tavallisimpia terveysongelmia. Listaa eriarvoistuvasta lapsuudesta ja vanhemmuudesta sekä vähemmistöjen asemasta voisi jatkaa useilla eri tunnusluvuilla. Hallituksen tekemät heikennykset päivähoitoon ja kuntien valtionosuuksien leikkaaminen myös perusopetuksen resursseista ovat olleet omiaan lisäämään tätä eriarvoistumiskehitystä.

Sosiaalityön merkitys ei ole hävinnyt, vaan se korostuu. Hyvinvoivat ihmiset ovat kunnan tärkein voimavara. Päätöksenteossa ja kunnan edunvalvonnassa on pidettävä nyt ääntä sosiaalipalveluiden turvaamisen, jatkuvuuden ja kehittämisen puolesta. Muutoin murramme niitä elintärkeitä korvaavia ja kannattelevia palveluita, joiden avulla kunnat ovat yhdessä yhdistysten ja järjestöjen kanssa nostaneet ihmisiä pohjalta ylös.

Anna-Kaisa Heinämäki

kaupunginvaltuutettu (vihr.), YTM, HTM