Asuntopolitiikka on eri asumistarpeiden yhteensovittamista

 

Valtuutettu Kalle Kiili kirjoitti (AL 23.3.2018) Tampereen asuntotuotannosta ja päivityksen alla olevista asunto- ja maapolitiikan linjauksista. Kiilin mielestä rakennuttajat suosivat pieniä asuntoja perheasuntojen kustannuksella maksimoidakseen voittonsa, mikä vääristää asuntomarkkinoita. Jaan Kiilin huolen siitä, että meillä on aito haaste olla mahdollistamassa Tampereelle ja myös keskustan alueelle riittävän tilavia asuntoja perheille ilman, että asuntojen hinnat karkaavat tavoittamattomiin. Siksi onkin tärkeää, että kaupungin järjestämän tonttihaun kautta luovutuksessa suositaan perheasuntojen rakentajia ja näitä tontinluovutuksia on kohdennettava erityisesti niille alueille, joissa pienten asuntojen määrä on nyt korostunut. Näin varmistetaan sosiaalisesti, kaupunkikuvallisesti ja taloudellisesti tasapainoinen asuinalueiden kehittäminen.

Väestön pakenemista ympäristökuntiin en pidä kuitenkaan niin ilmeisenä kuin Kiili vuoden 2016 tilastojen pohjalta maalailee. Vuonna 2017 Tampereen kaupunkiseudun väestökasvu oli 4270 asukasta, joista jopa 3693 asukasta sijoittui Tampereelle. Muuttovirran kohti suurten kaupunkien keskustoja ennustetaan vain kiihtyvän. Markkinoilla on tulevaisuudessa todennäköisesti eniten kysyntää toimivan joukkoliikenteen varrelle ja palveluiden äärelle sijoittuvista perheasunnoista, joissa kohtaavat perheiden yksityisen tilan tarpeet sekä yhteisesti hyödynnettävissä olevat tilat, kuten piha-alueet, harrastetilat, saunatilat, pientaloasumisen ja kaupunkimaisen asumisen tarpeita yhdistäen. Kaupungit ja rakennusyhtiöt, jotka yhdistävät tuotannossaan nämä tekijät, toimivat asuntopolitiikan edelläkävijöinä.

Samanaikaisesti yksiöiden ja kaksioiden määrällinen kasvu on ollut erittäin tärkeää.  Noin puolet tamperelaisista kotitalouksista on yhden hengen talouksia, opiskelijoista eläkeläisiin. Riittävä pienten asuntojen määrä pitää asuntojen hinnat ja vuokratason kohtuullisena ja ennalta ehkäisee siten köyhyysloukkuja. Pienten asuntojen patoutunut kysyntä on nyt kiihtyneen asuntotuotannon myötä helpottanut ja pitänyt vuokratason nousun kohtuullisena.

Kiilin mielestä omistusasuntojen tuotanto pitäisi nyt nostaa nykyisestä 40-50 prosentista 50 prosenttiin. Tämä ehdoton määrittely saattaisi ohjata vähentämään kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa tilanteessa, jossa Tampereen kaupungin haasteena on ollut turvata valtion kanssa solmitun MAL-sopimuksen mukainen riittävä määrä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Tilanne on onneksi merkittävästi korjaantumassa kasvaneen asuntotuotannon ja hyvän asemakaavavarannon vuoksi. Riittävä vuokra-asuntotarjonta edistää myös perheiden sijoittumista Tampereelle. Samanaikaisesti on ratkottava useiden erityisryhmien, kuten ikäihmisten, vammaisten ja päihdekuntoutujien asumistarpeita.

Kiili toivoo kirjoituksessaan valtuuston hyväksyntää maanarvolle. Kuntalaki edellyttää maan myynnin ja vuokrauksen markkinahintaisuutta, jota kaupunki todentaa teettämällä maan arvosta riippumattoman arvion. Arviota päivitetään säännöllisesti. Arvio on valmistelijoiden ja päätöksentekijöiden käytettävissä.

Anna-Kaisa Heinämäki

Apulaispormestari (vihr.)

Asunto- ja kiinteistölautakunnan pj.