Asuntopolitiikka on eri asumistarpeiden yhteensovittamista

 

Valtuutettu Kalle Kiili kirjoitti (AL 23.3.2018) Tampereen asuntotuotannosta ja päivityksen alla olevista asunto- ja maapolitiikan linjauksista. Kiilin mielestä rakennuttajat suosivat pieniä asuntoja perheasuntojen kustannuksella maksimoidakseen voittonsa, mikä vääristää asuntomarkkinoita. Jaan Kiilin huolen siitä, että meillä on aito haaste olla mahdollistamassa Tampereelle ja myös keskustan alueelle riittävän tilavia asuntoja perheille ilman, että asuntojen hinnat karkaavat tavoittamattomiin. Siksi onkin tärkeää, että kaupungin järjestämän tonttihaun kautta luovutuksessa suositaan perheasuntojen rakentajia ja näitä tontinluovutuksia on kohdennettava erityisesti niille alueille, joissa pienten asuntojen määrä on nyt korostunut. Näin varmistetaan sosiaalisesti, kaupunkikuvallisesti ja taloudellisesti tasapainoinen asuinalueiden kehittäminen.

Väestön pakenemista ympäristökuntiin en pidä kuitenkaan niin ilmeisenä kuin Kiili vuoden 2016 tilastojen pohjalta maalailee. Vuonna 2017 Tampereen kaupunkiseudun väestökasvu oli 4270 asukasta, joista jopa 3693 asukasta sijoittui Tampereelle. Muuttovirran kohti suurten kaupunkien keskustoja ennustetaan vain kiihtyvän. Markkinoilla on tulevaisuudessa todennäköisesti eniten kysyntää toimivan joukkoliikenteen varrelle ja palveluiden äärelle sijoittuvista perheasunnoista, joissa kohtaavat perheiden yksityisen tilan tarpeet sekä yhteisesti hyödynnettävissä olevat tilat, kuten piha-alueet, harrastetilat, saunatilat, pientaloasumisen ja kaupunkimaisen asumisen tarpeita yhdistäen. Kaupungit ja rakennusyhtiöt, jotka yhdistävät tuotannossaan nämä tekijät, toimivat asuntopolitiikan edelläkävijöinä.

Samanaikaisesti yksiöiden ja kaksioiden määrällinen kasvu on ollut erittäin tärkeää.  Noin puolet tamperelaisista kotitalouksista on yhden hengen talouksia, opiskelijoista eläkeläisiin. Riittävä pienten asuntojen määrä pitää asuntojen hinnat ja vuokratason kohtuullisena ja ennalta ehkäisee siten köyhyysloukkuja. Pienten asuntojen patoutunut kysyntä on nyt kiihtyneen asuntotuotannon myötä helpottanut ja pitänyt vuokratason nousun kohtuullisena.

Kiilin mielestä omistusasuntojen tuotanto pitäisi nyt nostaa nykyisestä 40-50 prosentista 50 prosenttiin. Tämä ehdoton määrittely saattaisi ohjata vähentämään kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa tilanteessa, jossa Tampereen kaupungin haasteena on ollut turvata valtion kanssa solmitun MAL-sopimuksen mukainen riittävä määrä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Tilanne on onneksi merkittävästi korjaantumassa kasvaneen asuntotuotannon ja hyvän asemakaavavarannon vuoksi. Riittävä vuokra-asuntotarjonta edistää myös perheiden sijoittumista Tampereelle. Samanaikaisesti on ratkottava useiden erityisryhmien, kuten ikäihmisten, vammaisten ja päihdekuntoutujien asumistarpeita.

Kiili toivoo kirjoituksessaan valtuuston hyväksyntää maanarvolle. Kuntalaki edellyttää maan myynnin ja vuokrauksen markkinahintaisuutta, jota kaupunki todentaa teettämällä maan arvosta riippumattoman arvion. Arviota päivitetään säännöllisesti. Arvio on valmistelijoiden ja päätöksentekijöiden käytettävissä.

Anna-Kaisa Heinämäki

Apulaispormestari (vihr.)

Asunto- ja kiinteistölautakunnan pj.

Kirjoitukseni Aamulehdessä 22.2.2018: Nuoren hyvinvointi uhkaa unohtua

 

Ammatillisen koulutuksen reformi on suomalaisessa koulutuskentässä valtavan suuri muutos. Reformi uudistaa niin ammatillisen koulutuksen rahoituksen pohjan, tutkintojärjestelmät kuin järjestämisrakenteet.  Reformin tavoitteet ovat kannatettavia. Se haastaa oppilaitokset ja opettajien perinteisen työnkuvan. Parhaimmillaan tilojen käyttö tehostuu, oppiminen muuttuu entistä mielekkäämmäksi ja syntyy uusia työelämälähtöisiä toimintamalleja. Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa tähän muutoksen on valmistauduttu monella rintamalla yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Reformin myötä pöydällä on kuitenkin asioita, joihin liittyviä kysymyksiä ei voi hymistellä hiljaiseksi. Reformiin valmistauduttaessa ammatillisen koulutuksen rahoituspohjaa leikataan voimakkaasti, valtakunnallisesti noin 190 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Tredun rahoituspohja oli vuonna 2017 noin 20,3 miljoonaa pienempi kuin vuonna 2013. Miljoonasäästöt jatkuvat vielä seuraavina vuosina, joka heijastuu opiskelupaikkojen määriin, lähiopetuksen määrään ja mahdollisuuksiin reagoida elinkeinoelämän tarpeisiin.

Yksi keskeinen huoli on se, miten turvataan erityisesti niiden opiskelijoiden tuki, joilla ei ole riittäviä valmiuksia suorittaa opintojaan työpaikoilla. Vaatimus yhä itsenäisemmästä opiskeluotteesta työelämän reaalimaailmassa voi olla osalle nuorista entisestään syrjäyttävä elementti. Myös oppimiskyvyiltään erityistarpeisia nuoria etsii paikkaansa. Esimerkiksi Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa ei ole tälläkään hetkellä riittävästi vaativan erityisen tuen opiskelupaikkoja. Erityistä tukea tarvitsevia oppilaita on jouduttu ohjaaman opiskelijoiksi perustutkintoihin ilman vaativan erityistuen valtionosuuden lisärahoitusta.

Koulutuksen keskeyttämisen minimoimiseksi Tampereen kaupunki on perinteisesti tukenut nuorten opiskeluun ja elämänhallintaan liittyviä palveluita erillisellä rahoituksella. Tämä tuki jatkuu. Suurimmalla osalla koulutuksen tarjoajista ei kuitenkaan ole tällaista subventiomahdollisuutta ja iso osa oppilaitoksista toimii myös osakeyhtiömallilla kunnallisesta päätöksenteosta etäämmällä. Asetelma on omiaan lisäämään koulutuksen eriarvoisuutta eri oppilaitoksissa, jossa loppukärsijänä ovat paitsi opiskelijat, myös uutta työvoimaa tavoittelevat työnantajat ja siten alueellinen kilpailukyky.

Huoli nuorista tuleekin olla valtakunnallinen. Reformissa syntyneet hyvät toimintamallit, joilla voidaan parhaiten pitää nuoret kiinni opinnoissa, tulee jakaa ja resursoida. Laajempi sosiaalinen vastuu nuorista koulutusputken ohella on pysyttävä mukana. Esimerkiksi oppivelvollisuuden pidentäminen toiselle asteelle olisi toimenpide, joka antaisi eräänlaisen yhtenäisen seurantavastuun oppilaitoksille kasvavasta nuorista.

Pienen Suomen ylpeys ja menestyksen pohja on ollut koulutuksen tasa-arvossa. Heikommastakin on pidetty huolta ja nostettu kyytiin mukaan. Tässä ketjussa laadukas ammatillinen koulutus, joka kannattelee merkittävää osaa ikäluokastaan, on ollut kriittinen menestystekijä suomalaisen työvoiman ja siten koko kilpailukykymme kannattelijana. Reformi on vietävä maaliin, mutta koulutuksellisen epätasa-arvon kasvuun ja reformin ongelmiin on kyettävä reagoimaan myös matkan varrella.

Anna-Kaisa Heinämäki

Apulaispormestari, Tampereen kaupunki

Vuoden 2017 tilinpäätöstä – mitä olen tehnyt ja saanut aikaan?

Alkuvuoden aina kesäkuuhun 2017 asti toimin sivistys- ja elämänlaatupalveluiden ja osaamis- ja elinkeinopalveluiden apulaispormestarina. Keväällä käytiin kuntavaalit ja hieman vajaa 3000 ääntä mahdollisti jatkoni tamperelaisessa päätöksenteossa apulaispormestarina jatkaen. Virkavapaani poliisiorganisaatiosta jatkuu.

Sain johdettavakseni elinvoima- ja osaamislautakunnan sekä asunto- ja kiinteistölautakunnan. Näin ollen työ työllisyydenhoidon, toisen asteen koulutuksen, elinkeinopalveluiden ja mm. kaupunkimarkkinoinnin parissa jatkui. Lisäksi kesäkuun 2017 jälkeen vastuullani on ollut kaupungin asunto- ja maapolitiikka sekä nyt vuoden 2018 alusta kiinteistöpalvelut. Kokonaisuus on mielekäs. Koen olevani näköalapaikalla kasvavan kaupungin kehityksessä.Valtuustoryhmän puheenjohtajuudesta luopuminen on mahdollistanut hieman lisää aikaa tälle niin sanotulle apulaispormestarin substanssityölle.

Itse olen panostanut kuluneen vuoden aikana erityisesti työllisyydenhoidon ja koulutuksen kokonaisuuksiin. Ne ovat kuitenkin keskeisiä kaupungin palveluiden kivijalkoja. Vastaavasti perehtyminen erityisesti kaupungin asuntopolitiikan linjauksiin ja tuleviin haasteisiin on tuonut taas uudenlaisia mahdollisuuksia hahmottaa kestävän kaupunkikehityksen kulmakiviä.

Kuluneena vuonna olen toiminut puheenjohtajana koko vuoden tai tehtäväkuvan muutoksen vuoksi ainakin osan aikaa seuraavissa toimielimissä tai kokoonpanoissa:

  • Sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunta (kesäkuu 2017 asti)
  • Osaamis- ja elinkeinopalveluiden lautakunta (kesäkuu 2017 asti)
  • Asunto- ja kiinteistöpalveluiden lautakunta (kesäkuu 2017 alkaen)
  • Elinvoima- ja osaamislautakunta (2017 alkaen)
  • Nuorten talo – Ohjaamo ohjausryhmän puheenjohtaja
  • EU-toimiston ohjausryhmän puheenjohtaja
  • Työllisyydenhoidon palveluihin liittyviä ohjausryhmien puheenjohtajuuksia
  • Julkisen taiteen ohjausryhmän puheenjohtaja
  • Tampereen taidemuseon ja Pyynikintorin alueen suunnittelukilpailun ja kehitystyön varapuheenjohtaja/puheenjohtaja
  • Hervannan pohjoisakselin kortteleiden suunnittelukilpailun ohjausryhmän puheenjohtaja
  • Liikkuva Tampere -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja
  • Alueen audiovisuaalisen alan selvitystyöryhmän puheenjohtaja
  • Suurtapahtumatyöryhmän puheenjohtaja

Lisäksi puheenjohtajana tai jäsenenä olen toiminut kymmenissä muissa palavereissa erityisesti elinkeinopalveluihin, koulutukseen, kulttuuripalveluihin ja työllisyyteen liittyen.

Lisäksi vuoden 2017 aikana minut nimettiin muun muassa globaalin järjestön ICLEI:n (European Cities for Sustainable Development) Euroopan aluehallitukseen, Helsinki-Hämeenlinna-Tampere kasvuvyöhykkeen ohjausryhmään sekä Työelämä2020 -hankkeen neuvottelukuntaan. Nämä työt realisoituvat enemmän ensi vuoden aikana. Työmatkoja tein mm. Norjaan, Tanskaan, Brysseliin, Viroon ja Portugaliin edustaen Tamperetta erilaisissa paneeleissa, kokouksissa ja Euroopan innovaatiopääkaupunkikisassa.

Jäsenyys seutuhallituksessa ja maakuntavaltuustossa on jatkunut.

Kuluneen vuoden aikana olen pitänyt noin 40 erilaista puheenvuoroa kaupungin edustajana erilaisissa tilaisuuksissa ja olen vieraillut erilaisissa sidosryhmissä ahkerasti. Kahdenkeskeisiä neuvotteluita on käyty kymmeniä niin paikallisten yhdistysten ja yritysten kanssa kuin myös kansainvälisten arvovieraiden kanssa.

Isoimpina kehitysaskeleina pidän sitä, että megaluokan työllisyydenhoidon kuntakokeilu on nytkähtänyt hienosti käyntiin. Pelkästään noin 15 000 tamperelaista työtöntä on siirretty valtiolta kunnan vastuulle palveltavaksi. Uusia suurtapahtumia on saatu houkuteltua kaupunkiin. Tampere3-kokonaisuus etenee ja ammatillisen koulutuksen reformiin on valmistauduttu monella tapaa. Erityisenä kysymyksenä on ja tulee kuitenkin olemaan, miten autamme parhaiten niitä nuoria, jotka eniten tukea tarvitsevat. Monipolvisessa auttamisjärjestelmässämme liian moni jää auttamatta. Kaupunkistrategian valmistuminen oli iso työ, jossa on jalansija itselleni tärkeillä asioilla, kuten lapsiperheiden palveluilla, köyhyyden torjunnalla, luovien alojen elinvoimalla, kulttuuripalveluilla ja kestävällä kaupunkikehityksellä.

Ehkä mieleenpainuvin tapahtuma on kuitenkin ollut yksi pieni vierailu. Kävin onnittelemassa erästä 100-vuotiasta rouvaa kaupungin edustajana. Kysyin häneltä, mitä hän on elämänsä aikana tehnyt ja missä ammatissa on toiminut. Dementia oli jo vienyt tältä rouvalta mielikuvia elämän varrelta, mutta hänen tyttärensä vastasi nopeasti, että hän on ollut ”äiti”. Muita täytesanoja ei tarvittu. Oli perjantai, syksyinen iltapäivä. Yhtäkkiä tuli jotenkin kovin kiire kotiin täyttämään tätä elämänmittaista tehtävää. Tämän kaiken lisäksi olen siis ollut myös äiti. Toivottavasti riittävän hyvä myös siinä tehtävässä. Sen arvioikoon sitten omat lapseni.

Kiitos yhteistyöstä ja tuesta! Kohti uusia seikkailuja vuonna 2018!

Kirjoituksemme Aamulehdessä 20.11.2017: Uusi turvakoti on apu monen perheen hätään

Kirjoituksemme Aamulehdessä 20.11.2017:

Aamulehden jälkikirjoituksessa (16.11.) kirjoitettiin lähestymiskiellon heikosta turvasta. Kirjoituksen lopuksi todettiin, että on tärkeää varmistaa esimerkiksi turvakotien toimintamahdollisuudet. Suomessa on ollut turvakotipaikkoja liian vähän, mutta tilanteen osittaiseksi korjaamiseksi on nyt saatu rahoitusta. Ensi vuonna turvakotiverkoston perhepaikkojen määrä nousee yhteensä 143:sta paikasta 185:een paikkaan miljoonan euron lisärahoituksen myötä.

Tampereen ensi- ja turvakoti on yksi rahoituksen saajista. Rahoituksen turvin voimme käynnistää uuden yhdeksän paikkaisen turvakodin Tampereen keskustaan vuoden 2018 alkupuolella. Tähän asti perhepaikkoja on ollut vain kahdeksan. Pelkästään tämän vuoden puolella turvakodilta on jouduttu toteamaan yli 100 asiakkaalle, ettei turvakotiin mahdu. Kaikille etsitään muuta vaihtoehtoa, mutta valitettavan moni on palannut myös kotiin.

Turvakoti on tärkeä palvelua perhe- ja lähisuhdeväkivallan kokeneille, mutta sen ohella pitää olla ja on kehitettävä jatkuvasti monenlaisia muita elämänhallintaa tukevia palveluita. Suomalaisten turvakotien erityinen ominaisuus on erityisesti palvelun vahva lapsikeskeisyys. Esimeriksi Tampereen ensi- ja turvakoti ry palveluista löytyy tupatoimintaa, tapaamispaikkatoimintaa ja vanhemmuustyötä.

Kehittämisen painopisteenä on ollut erityisesti aiempaa onnistuneempi siirtyminen turvakodista turvalliseen kotiin. Yhdistyksen työntekijät auttavat perhe- ja lähisuhdeväkivallan kokijaa ja tekijää kohtaamaan, miten väkivaltaisesta käyttäytymisestä voi oppia pois. Kohtaamisen tärkeys on noussut esille erityisesti Pirkanmaan sovittelutoimiston lähisuhdeväkivallan sovittelutyössä, jossa lähisuhdeväkivallan epäilty ja asianomistaja keskustelevat tapahtuneesta rikoksesta. Lasten tullessa turvakodille nimeämme lapselle oman työntekijän ja aloitamme lapsityön. Näiden vuosien aikana ei ole ollut lasta turvakodilla tai lapsityössä, joka ei olisi ollut jollain tapaa tietoinen vanhempien välisestä väkivallasta.

Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n ohella Tampereella toimii myös monia muita toimijoita, joilla on vahvaa osaamista perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyöstä. Näistä mainittakoon esimerkiksi Setlementti Tampereen ylläpitämä Nollalinja ja perheväkivaltaklinikka sekä Maria Akatemian palvelut. Tampereen kaupungilta löytyy perhe- ja lähisuhdeväkivallan työpari ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyverkosto. Kaupungin uutena palveluna käynnistyy Perheiden talossa marraskuun puolivälissä neuvontapiste lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille henkilöille. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä on tästä osaamisesta ja verkostoista pidettävä tiukasti kiinni. Muutoin otamme taka-askeleita perheiden turvallisuuden parantamisessa ja suljemme silmät lasten hädältä.

 

Anna-Kaisa Heinämäki, Tampereen ensi- ja turvakodin hallituksen puheenjohtaja

Maria Länsiö, Tampereen ensi- ja turvakodin toiminnanjohtaja

 

13.11.2017: Uusi kaupunkistrategia vuoteen 2030 tähyten on hyväksytty

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti tänään 13.11.2017 kaupunkistrategiasta vuodelle 2030 sekä ensi vuoden budjetista. Kokous kesti yli kahdeksan tuntia. Strategian nimi on kaikessa yksinkertaisuudessaan ”Sinulle paras”.

Kaupunkistrategian valmistelu on yllättävän työläs prosessi valmistella ja neuvotella. Miten saada koko poliittinen päätöksenteko, virkakoneisto ja sitä myöten laajemmin kaupungin henkilöstö sitoutumaan yhteiseen suuntaan melkein 15 vuoden mittakaavassa? Siksi valitut teemat, että Tampere on vuonna 2030 yhdessä tekevä ja inhimillinen, koulutuksen ja osaamisen kärjessä, luova ja innovatiivinen sekä urbaani ja kestävästi kasvava, on kohtuullisen onnistunut ja tasapainoinen kokonaisuus kuvaamaan keskeisiä kehityksen kärkiä juuri Tampereella.

Matkan varrella kävimme keskustelua siitä, onko strategiassa tarpeeksi kunnianhimoa. Nyt lopputulosta kun katsoo, tätä kyllä löytyy. Tavoitteena on muun muassa, että Tampereella on paras asiakas- ja asukaskokemus, olemme suurten kaupunkien ykkönen oppimistuloksissa, Pohjoismaiden vetovoimaisiin elämyskaupunki sekä hiilineutraali kaupunki vuonna 2030. Näin ollen niin koulutuksen, vetovoiman, kaupunkikehityksen kuin ympäristön saralla kunnianhimoisia kärkiä on nostettu. Isossa kuvassa pidän äärimmäisen tärkeänä myös sitä, että tavoittelemme hyvinvointierojen pienentymistä. Tämä kuulostaa poliittiselta jargonialta, mutta sitovana tavoitteena tämä edellyttää päätöksenteossa oikeasti punaisena lankana sen pohtimista, onko kukin päätös, säästö tai palvelulisäys tai investointi kasvattamassa vai pienentämässä eri väestöryhmien välisiä hyvinvointieroja. Siksi kirjaus sitovana tavoitteena on tärkeä.

Detaljina nostettakoon turvallisuuteen liittyvät tavoitteet strategiassa. Tavoitteena on, että turvallisuus on parantunut ja turvallisuudentunne on vahvistunut. Aikaisemmin keskustelu on herkästi kilpistynyt vain katuturvallisuuden seuraamiseen. Nyt turvallisuutta katsotaan kuitenkin riittävän laajasti. Seurattavina tietoina ovat myös väkivallan kohteeksi joutuneiden määrä eri uhritutkimukset sekä koulukiusaamisen kohteeksi joutuneiden määrä. Näin voimme saada näkyviin väkivallan eri muotoja kuntalaisten itse raportoimana poliisin tilastojen lisäksi. 

Kaupungistuminen, teknologinen kehitys, ihmisten asumisen tottumukset ja toisaalta maakuntauudistus ovat kaikki sellaisia teemoja, jotka muuttavat kaupunkien roolia seuraavien vuosina poikkeuksellisen voimakkaasti. Nyt hyväksytty strategia antaa tämän hetkisen tiedon ja taidon pohjalta parhaimmat käytettävissä olevat eväät Tampereen menestykselliselle suunnalle.