AL 15.6.2016: Työvoima- ja yrityspalvelut on keskitettävä yksiin käsiin

Kirjoitukseni Aamulehdessä 15.6.2016 pormestari Anna-Kaisa Ikosen kanssa Tampereen hakeutumisesta työllisyydenhoidon kokeilualueeksi:

Suomalaisen yhteiskunnan rakenteita muutetaan parhaillaan perustavanlaatuisella tavalla.  Taloudellisesti ja inhimillisesti tarkasteltuna yksi kriittinen kysymys liittyy työllisyydenhoidon kokonaisuuteen. Hallituksen linjauksen mukaisesti järjestämisvastuu työllisyydenhoidosta on siirtymässä maakunnille. Erityisesti suurten kaupunkiseutujen näkökulmasta suunniteltu työllisyydenhoidon malli pahimmillaan kuitenkin vain ylläpitää nykyiseen järjestelmään liittyviä ongelmia. Työttömyydestä aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle on arvioitu olevan kokonaisuudessaan noin 6 miljardia euroa vuodessa. Tampereen kaupunkiseudulla summan on arvioitu olevan vuositasolla noin 500 miljoonaa euroa.

 

Kuntien vastuu työllisyydenhoidosta ja työttömyyden kustannuksista on kasvanut viime vuosina merkittävästi, mutta toimivalta ja työvälineet ovat pääosin valtion TE-hallinnolla. Viime vuonna Tampere ja seutukunnat maksoivat työmarkkinatuen kuntaosuuksia yhteensä yli 38 milj. euroa. Tilanne on kuntien taloudenhallinnan kannalta kestämätön, kun taloudelliset vastuut lankeavat kunnille ilman mahdollisuutta vaikuttaa kuitenkaan riittävästi työllisyydenhoidon kokonaisuuteen. Kuntien ja valtion TE-hallinnon tiiviistä ja hyvästä yhteistyöstä huolimatta lainsäädännölliset ja hallinnolliset raja-aidat eivät mahdollista asiakaslähtöistä ja tehokasta toimintaa, vaan henkilöstöresursseja ja euroja kuluu hukkaan. Työhakija- ja työnantaja-asiakkaiden näkökulmasta yhden luukun periaate ei toteudu, vaan tapahtuu pompottelua vastuutaholta toiselle ja viiveitä palvelun saamisessa.

 

Tampereen kaupunkiseudun kunnat ovatkin esittäneet kaupunkiseutua työvoima- ja yrityspalveluiden kokeilualueeksi, jossa kaupunkiseudulla olisi kokonaisvastuu työllisyyttä edistävistä palveluista. Kokeilussa otettaisiin hoidettavaksi Pirkanmaan TE-toimiston kaikki tehtävät ja vastuut Tampereen kaupunkiseudun osalta kuntien tehtävien lisäksi. Osa TE-hallinnon resursseista siirrettäisiin kokeilun käyttöön ja työllistymistä edistävien uusien avauksien kokeilemiseksi säädettäisiin poikkeuslakeja.

 

Kokeilun kautta voitaisiin edistää nykyistä tehokkaammin työpaikkojen ja työtilaisuuksien syntymistä, parantaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista sekä ehkäistä työttömyyden pitkittymistä. Lisäksi tavoitteena olisi vahvistaa työnhakijoiden ammatillista osaamista ja mahdollistaa nykyistä tehokkaammin yrittäjyys työllistymispolkuna. Kokeilun ajaksi olisi tarkoituksenmukaista poistaa kymmeniä miljoonia kustantava työmarkkinatuen rahoitusvastuu kokeilualueen kunnilta. Vastaavasti kokeilualueella sitouduttaisiin osoittamaan työmarkkinatuen kuntarahoitusosuutta vastaava summa työttömille suunnattujen palvelujen järjestämiseen.

 

Tampereen kaupunkiseudun kunnilla on kokonaisvaltaisen työllisyydenhoidon kannalta merkittäviä rakenteellisia ja toiminnallisia vahvuuksia: laaja väestöpohja, oppilaitokset, yrittäjyysverkostot ja yhteistyöelimet, seudullinen elinkeinoyhtiö Tredea Oy sekä tiivis yhteistyö työllisyydenhoidon ja sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Kaupunkiseudulla on lisäksi pitkät perinteet työllisyydenhoidon yhteistyöstä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken.

 

Tampereen kaupungin ja valtion yhteinen kasvusopimus vuosille 2016-2018 tukee kokeilun tavoitteiden toteutumista koko kaupunkiseudulla. Lisäksi Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun muodostaman konsortion, Tampere3:n rakentuminen, luo erittäin merkittävän osaamispohjan alueen kehittymiselle ja alustan uusien innovaatioiden syntymiselle.  Viimeaikaiset elinkeinoelämän rakenteelliset muutokset, erityisesti Microsoftin ilmoitus lakkauttaa Tampereen yksikkö, kasvattavat alueen työllisyyshaastetta entisestään. Tämä työllisyydenhoidon kokeilu ja rakennemuutoksen tuki olisi luontevaa ja ajankohtaista kytkeä yhteen.

 

Nykyinen taloudellisesti ja toiminnallisesti kestämätön tilanne edellyttäisi nyt Suomessa näitä rohkeita kokeiluja etsiä uusia tapoja. Kuntien ja erityisesti suuren kaupunkiseudun aito tahto monipuolisine vahvuuksineen pureutua tähän haasteeseen osana kaupunkiseudun elinvoiman turvaamista on asia, joka tulisi nähdä koko yhteiskuntaa palvelevana mahdollisuutena.

 

 

 

Puheeni 9.luokkalaisille: Uuden äärellä olette etuoikeutettuja

Puheeni Juhannuskylän koulun 9.luokkalaisille koulujen päättäjäisviikolla:

Hyvät yhdeksäsluokkalaiset,

Etappi koulupolun alusta nyt tähän pisteeseen on vuosissa melko lyhyt. Koko ihmiselämän mittakaavassa noin kymmenen vuotta on nimittäin vähän, mutta koko peruskoulun aikana on tapahtunut mahdottoman paljon olennaisia asioita. Kliseisesti voisi todetaa, että olette oppineet mm. lukemaan, laskemaan, puhumaan eri kieliä ja saaneet riittävää yleissivistystä muutoinkin. Tämä kaikki tuntuu varsin itsestään selvältä, ja tylsältäkin, mutta ei ole sitä. Maapallon väestöstä noin 800 miljoonaa ihmistä, eli n. 16 prosenttia on lukutaidottomia. Maailmassa on 11 maata, joissa yli 50 prosenttia on lukutaidottomia. 59 miljoonaa lasta elää ilman oikeutta koulunkäyntiin, joka on n. 9 prosenttia kaikista maailman kouluikäisistä.

Samanaikaisesti te kuljette eteenpäin tilanteessa, jossa esimerkiksi Tampereella jokaiselle peruskoulun päättäneelle nuorelle pystytään tarjoamaan jokin opiskelupaikka, jos vain itse haluaa paikan ottaa vastan. Teitä ei diktaattorimaisesti jaeta tyttöjen ja poikien uralle, köyhien tai rikkaiden perheiden oppilaisiin tai älykkäiden ja lahjattomien opintopolulle. Valinnan mahdollisuudet ovat oikeasti olemassa. Kansainvälisesti vertaillen teillä on poikkeuksellisen monipuoliset opit päässänne juuri nyt. Vain runsas prosentti ikäluokastanne jää ilman peruskoulun päättötodistusta. Näistäkin runsas puolet hankkii sen tavalla tai toisella myöhemmin.  Säästöistä huolimatta, opetus on edelleen maailman huipputasoa. Yhteenvetona vähän tätimäisesti täytyykin tässä todeta, että vaikka kouluaamuja on ollut kaikenlaisia ja tulee olemaan, niin olette silti maailman mittakaavassa poikkeuksellisen etuoikeutettuja. Katson, että olette myös Suomen mittakaavassa etuoikeutettuja. Valinnanmahdollisuuksia valita ammattikoulujen linjoista tai eri lukioista on aivan eri tavalla kuin pienemmissä kaupungeissa saatika kylissä.

Fakta on kuitenkin se, että käytte koulujärjestelmää läpi nyt ajassa, jolloin koulutukseen kohdistuvat  muutokset ja säästöleikkaukset ovat poikkeuksellisen mullistavia. Jatkatte sitten lukioon tai ammattikouluun, tulette olemaan oppilaita, joiden kohdalla kokeillaan monia uusia opetusmenetelmiä ja opetussuunnitelmia ensimmäistä kertaa, tarkkaan euroja laskien. Vasta tulevaisuudessa tiedämme, ovatko nyt tehtävät päätökset ja valinnat kestäviä vai opetukselle ja sivistykselle vahingollisia.

Olin itse 9.luokalla vuonna 1994. Muistan erityisesti ysiluokan kevään hyvin. Äkkiseltään voisi ajatella, että paljon ei ole mikään juuri muuttunut. Silloinkin puhuttiin koulutuksesta taloudesta –  ja paljon. Silti, kaikki on muuttunut, erityisesti tavat viettää vapaa-aikaa ja kommunikoida toisten kanssa. Teillä on snabschat ja instagram, me emme käyttäneet edes nettiä. Kännyköitä oli vain harvalla. Minä sain ensimmäiseni ylioppilaslahjaksi. Voi olla, että mielikuvituksemme ei edes riitä siihen, minkälaisia puhelimia, sovelluksia ja sosiaalisen median kanavia 20 tai 40 vuoden päästä sen ajan ysiluokkkalaiset käyttävät.

Mutta olen samaan aikaan melko vakuuttunut, että syvimmät fiilikset eivät ole muuttuneet, eivätkä tule muuttumaan juuri mihinkään. Muistan, että päättäessäni ysiluokkaa, luokallani oli useita henkilöitä, joiden kanssa olin ollut samalla luokalla yhdeksän vuotta ja edessä oli tilanne, jossa ”me” hajoaisimme. Uskon, että tekin tiedätte luokkatovereistanne melko paljon vuosien varrelta. Samanlaista syvyyttä pidempiaikaisten luokkatovereiden kanssa ei ehkä enää tule. Kaikki ovat oppineet kuka on luokaltanne hyvä matematiikassa, kuviksessa tai kirjoittamisessa. Tiedätte hyvin, kuka on ujo ja vetäytyvä, kuka taas suuna päänä aina puhumassa ensimmäisenä. Tiedetään, kenen perheessä on ollut ehkä vaikeita ristiriitoja, ketä on ehkä kiusattu tai kuka on ollut kiusaaja. Toisten elämä on vain ollut helpompi kuin toisten, ettekä ole aina voineet siihen itse vaikuttaa. Monelle peruskoulusta pääsy on myös uuden alku ja aito mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Antakaa tämä mahdollisuus itsellenne ja toisille ja miettikää omia vahvuuksianne ilman, että yritätte laittaa itseänne mihinkään muottiin tai turhiin odotuksiin.

Katsaus omiin päiväkirjaani juuri ysiluokan keväältä ja lukion alusta kuvaa hyvin niitä ajatuksia mitä teidän tilanteessa varmasti moni käy läpi. Teksteistä näkyy, että olo on ollut haikea, pelokas, epävarma, mutta myös innokas ja utelias. Poimin sivuilta teille esimerkkinä muutamia kohtia:

23.5.1994: Jos äiti saisi tietää munviikonlopusta, niin se hyppisi seinille. Se ei vois ymmärtää ja kyllä mää sitäkin ymmärrän. Mulle tulee haikeee olo, vaikka lähes kaikki kyllä tulee Clasuun, mutta itken ehkä silti kevätjuhlissa. Mää en ymmärrä, että kesä tulee, en todellakaan. Mikä musta tulee isona? No, psykiatri, lehtikirjoittaja tai joku sellainen toimittaja.

Ei tullut psykiatria tai toimittajaa. Opiskelin ensin poliisiksi ja sitten myös yliopistossa yhteiskunta- ja hallintotieteitä. Sekä poliisin että nykyisessä apulaispormestarin työssä tarvitaan kuitenkin sekä psykiatrin ja toimittajan taitoja eli kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen ja ilmaista itseään. Neuvona sanoisinkin, että kun mietitte mahdollisia ammattihaaveita, miettikää vahvuuksianne. Oletteko tarkka, näppärä, hyvä huolehtimaan tai hoitamaan, taiteellisesti lahjakas tai jotain muuta? Olen esimerkiksi aina tietänyt itsestäni, että yksikään talo ei pysyisi kasassa minun rakentamana, mutta pidän ihmisten kanssa työskentelystä ja se on mulle helppoa.

Olen aina ollut taipuvainen jännittämään ja juuri teidän elämäntilanteessa se saattaa korostua. Päiväkirjoistani löytyy merkintöjä mm. seuraavasti:

30.5.1994: Tämän kevään aikana on ollut paljon asioita ja tilanteita, joissa on  täytynyt esiintyä ja voittaa pelkojaan. Vähän aikaa olikin olo, että nyt mähajoan, mutta se olo meni nopeasti ohi. Välillä vähän kesä on pelottanut, mutta kyllä mä selviän. Nyt kun peruskoulu loppuu, on haikea olo, mutta moni henkilö tulee kyllä samaan lukioon Clasuun jatkamaan ja niin montaa tyyppiä varmasti vielä tapaan, että ei kande surra.

17.8.1994 lukion alettua olen kirjoittanut: Koulua eli lukiota olen käynyt 3 päivää. Miltä tuntuu? No takaisin yläasteelle en menisi. Mutta kyllä pelottaa, tunnustan. Huomenna perjantaina on fysiikan kaksoistunti, mutta minä pärjään, eikö?

Välillä olen ollut selvästi stressaantunut. 31.8.1994 olen kirjoittanut: Lukiossaa ei voi elää kuukautta paria kerrallaan, ei voi odottaa, että tulee kesä. On elettävä viikko, melkein päivä kerrallaan. Mulle jokainen päivä on haaste. Perjantaina on luokkabileet, mua ressaa, että mulla on viikonloppuna jotain sitovaa menoa. Mun viikonloppujen pitäisi olla vaan.

12.9.1994: Mä voisin taas kertoa tuhat hienoa, kaksituhatta vittumaista ja kolmetuhatta siltä väliltä olevaa asiaa. Viikonloppuna olisi bileet, ehkä menen, ehkä en. Fysiikka ollut välillä aika karseeta puuhaa. Maantieto samoin. En ole ikinä ollut näin luottavainen, mutta samalla niin epäilevä. En ole ikinä elänyt tällä tavalla, mutta silti olen elänyt aiemminkin hyvää elämää. Kaikki menee hyvin, eikö?

Sivuilta myös näkyy, että parin kuukauden päästä alkoi jo helpottamaan:

3.11.1994:Tää viikko on mennyt jotenkin mahdottoman nopeasti. Mä olen nauttinut kouluissa joillakin tunneilla. Mää olen nauranut tunneilla, historian tunnilla on ollut ihanaa. Tietenkin jotkut jutut on ihan perseestä, mutta silti osittain ihanaa, saa, voi ja haluaa hymyillä.

Toisaalta iso paini itsensä kanssa jatkuu sivulta toiselle. Olen kirjoittanut silloisesta poikaystävästäni ja itsestäni mm. seuraavaa 13.11.21994: Mää katson kun se ruokkii lintuja, virne kasvoillaan, sen verkkarit lököttää ja se on ihan hassun näköinen. Sen päällä on kuin kyltti, että mää oon tällainen, hyväksykää tai älkää. Mulla on kanssa sellainen kyltti, siinä lukee kans, että hyväksykää mut. Mut voisinko mää ensin hyväksyä edes itse itseni?

Ulospäin olin varmaan luokkayhteisössäni se sosiaalinen ja itsevarman oloinen tyyppi, mutta päiväkirja paljastaa ja muistuttaa monista ajatuksista. Olenkin oppinut, että usein toisten elämä näyttääkin aina vähän paremmalta ja hienommalta, mutta kun lähemmin katsoo, kaikki ollaan aika samassa veneessä.

Eli lopuksi. Antakaa kaikkien fiilisten tulla ja mennä. Olkaa oma itsenne. Mitä tahansa ajattelettekin, että ole ajatustenne kanssa varmasti ainoita. Vaikka opintopaikkanne ei olisi mieluinen, menkää sinne mihin pääsette, ehditte kyllä vielä löytää mieluisan paikan. Ja nyt ihan ensimmäisenä, nauttikaa kesästä

Tampereen elinvoima on rakentunut usean vahvan kortin varaan

Tampereen kaupunkia ja koko seutua kohtasi synkkä uutinen. Microsoft ajaa toimintonsa Tampereelta kokonaan alas. Takana ovat ajat, jolloin silloisesta Nokiasta tuloutuvat yhteisöverotuotot toivat vuodessa kymmeniä miljoonia euroja kaupungin kassaan ja vahvistivat siten kaupungin mahdollisuuksia palvella kuntalaisia.

 

Paikalleen ei kuitenkaan voi jäädä ja näin ei ole onneksi tehty. Monien kaupunkien elinvoimaisuuden kuolinisku on ollut koko elinkeinorakenteen tukeutuminen yhden elinvoimatekijän, tyypillisesti ison tehtaan varaan.  Tämä ei ole ollut eikä tule onneksi olemaan Tampereen kaupunkiseudun kohtalo. Tampereen ja kaupunkiseudun kokoluokka on tarpeeksi suuri ja elinvoimaisuuden kivijalat ovat tänä päivänä onneksi useamman kortin varassa.

 

Tulevan menestymisen keskeisimpinä kivijalkoina on useita tekijöitä, joista tällä hetkellä aivan keskeisiä ovat osaavan työvoiman saatavuus, korkeakoulumme sekä kyky tehdä päätöksiä merkittävistä elinvoimahankkeista. Tampereen työttömyysprosentti on lähes 18, joka on aivan liian korkea. Hyvä uutinen kuitenkin on, että joukossa on paljon korkeakoulutettuja työttömiä, joiden työllistymismahdollisuudet ovat hyvät. Tämä houkuttelee myös yrityksiä investoimaan alueelle. Ilman uusia yrityksiä meillä ei synny uusia menestystarinoita paikkaamaan nyt koettuja takaiskuja. Tehokkaammalla piilotyöpaikkojen ja osaajien törmäyttämisellä voidaan tukea esimerkiksi viestintä- ja teknologiateollisuuden parista tulevien osaajien työllistymistä. Myös esimerkiksi Demolan ja Uuden Tehtaan kaltaiset innovaatiopajat ja yrittäjyyttä tukevat palvelut ovat hyviä esimerkkejä toiminnoista, joissa voi kasvaa tulevaisuuden suurtyöllistäjät. Näitä kaupunki on tukenut taloudellisesti usean vuoden ajan.

 

Varsin byrokraattinen työllisyydenhoidon järjestelmämme ei vain tällä hetkellä tue riittävästi työttömien osaajien tukemista. Tampereen kaupunki ja seutukunnat ovatkin parhaillaan hakeutumassa työllisyydenhoidon kokeilualueeksi, jolloin valtion työllisyyshallinnon tehtävät ja tämän ohelle rakentunut kunnallinen työllisyydenhoito olisi keskitetty kokonaisuutena mahdollisimman paljon yksiin käsiin. Nyt kiperään tilanteeseen, jossa äkillinen rakennemuutos runtelee kaupunkia, myös valtion kohdennetut vastaantulot erityisesti viestintä- ja teknologia-alan työttömien tukemiseksi ovat tärkeitä.

 

Toinen kivijalkamme, korkeakoulut, ovat se paikka, jossa piilevät Nokian kaltaisten tarinoiden tulevaisuuden osaajat. Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistyminen yhdeksi korkeakouluksi Tampere3-hankkeen myötä on mahdollisuus profiloida korkeakouluistamme vetovoimainen ja kansainvälisesti tunnettu opetus- ja tutkimuskeskittymä. Tiedämme monen kansainvälisen yliopiston brändin kantavan pitkälle koko kaupungin imagoa luoden.    Siksi koko kaupunkiseudun elinvoiman kannalta on olennaista, miten Tampere3-hanke profiloi brändillään seutua tulevaisuudessa. Lähtökohdat ovat erinomaiset, kun lähes 40 000:nen korkeakouluopiskelijan kaupungissa perinteikkäät opinahjot lyövät vahvuutensa yhteen.

 

Monet ihmettelevät kaupungin kovaa investointitahtia. Areena, ratikka, Tampere3 ja keskustan voimakas kehittäminen ylipäätään, ovat tietoisia valintoja tehdä isosti ja rohkeasti ja luoda siten myös työpaikkoja. Tämä ei synny ilman poliittista tukea. Tampereen kaupungin moniportaista tilaaja-tuottaja –mallia ja pormestarimallia on toistuvasti haukuttu johtamisjärjestelmältään hankaliksi ja epäselviksi. Kritiikki ei ole aiheetonta, mutta kyky viedä isoja hankkeita systemaattisesti eteenpäin on ollut Tampereen selkeä vahvuus. Ilman vahvaa poliittista johtamisjärjestelmää, jossa mukana ollaan suurien hankkeiden starttiviivoilta asti, hankkeiden eteenpäin vienti olisi ollut todennäköisesti hitaampaa ja hankalampaa.

AL 25.5.2016: Eteläpuisto virkistys- ja asuinalueena on tulevaisuuden Tamperetta

Eteläpuiston tulevaisuudesta on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua. Aktiivinen, hanketta kritisoiva ja toisaalta puolustava kansalaiskeskustelu on antanut eväitä päätöksentekoon.

Eteläpuiston suunnitelmia kehitettäessä on ollut erittäin tärkeää, että alkuperäisiä suunnitelmia rantaan ulottuvasta rakentamisesta on muokattu siten, että rantareitti keskustasta Pyynikille parantuu nykyisestä. Suunnitelmien mukaan eteläisimpien rakennusten ja rannan välinen puistovyöhyke olisikin jopa Koskipuiston ja nykyisen Eteläpuiston mittaluokkaa. Näin alueella säilyy merkittävä, kaikille avoin viher- ja virkistysalue uimarantoineen.

 
Eteläpuistoon on mahdollista saada asuntoja yli kahdelle tuhannelle asukkaalle elämänkaarensa eri vaiheissa. Alueelle on suunniteltu myös liike- ja toimistotilaa, joka tuo alueelle palveluita ja niiden käyttäjiä. Yhdyskuntarakenteen hajauttamisen sijaan kaupunkien täydennysrakentaminen onkin kestävin tapa hoitaa taloudellinen ja väestörakenteellinen murros. Näin eri-ikäisten ihmisten palvelut, aina kouluista hoivakoteihin, ovat mahdollisimman monen kuntalaisen sujuvasti saavutettavissa.

 
Nykyistä vajaakäyttöistä aluetta kehittämällä niin asuinalueena kuin puistonakin saadaan keskustan länsipäähän uutta elinvoimaa. Haluttuna alueena Eteläpuistosta tulee tehdä myös hyvää kaupunki- ja puistotilaa kaikille kaupunkilaisille, ja tästä vihreät haluavat pitää myös myöhemmissä kaavavaiheissa kiinni. Pyhäjärven ranta, sekä yhteydet ainutlaatuiselle Pyynikille on turvattava kaikille tamperelaisille – ja tästä uskomme kaupungissa vallitsevan selvän yhteisymmärryksen.

Anna-Kaisa Heinämäki
Vihreän valtuustoryhmän pj.

Jaakko Stenhäll
Yhdyskuntalautakunnan varapj. (vihr.)

Kirjoitukseni Aamulehdessä 23.3.2016: Uskottavuus on säilytettävä

 

Nykyiseen turvallisuuskeskusteluun sisältyy useita erilaisia tasoja, paikallisista järjestyshäiriöistä valtioiden turvallisuutta koskeviin turvallisuusuhkiin. Globaalit ja paikalliset turvallisuuskysymykset kietoutuvat toisiinsa tiiviimmin kuin koskaan aikaisemmin ja se haastaa koko julkisen vallan toimintakentän.  Muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää uudenlaista taitoa käydä dialogia median, kansalaisten. Erityisesti korostuvat poliisin resurssit, toimivalta ja kyky ottaa uusia yhteiskunnallisia asioita haltuun.

 

Luottamus poliisiin ja sen toimintakykyyn on ollut perinteisesti korkealla. Mutta luottamus ansaitaan yhä uudelleen vain silloin, kun poliisilla on mahdollisuudet selviytyä tehtävistään. Kasvanut terrorismin uhka on ollut merkittävänä pontimina kehitykselle, jossa globaalit turvallisuusuhat ovat vaikuttaneet paitsi kansainvälisellä, myös kansallisella tasolla viranomaisten toimintaan ja oikeudellisen sääntelyn muutostarpeisiin. Vahvasti politisoitunut tiedustelulainsäädännön kehittäminen on tästä ajankohtainen esimerkki. Erityisesti tehokas terrorismin ja kyberrikollisuuden torjunta kaipaa ajantasaista lainsäädäntöä. Perusoikeuksien välinen punninta ja valtioiden turvallisuuden takaaminen ovat muuttuneet yhä visaisemmaksi yhtälöksi.

 

Vastaavasti myös paikallisella tasolla turvallisuuden merkityksen kasvu on aikamme trendi, joka näyttäytyy turvattomuuden tunteena erityisesti julkisessa kaupunkitilassa. Turvallisuuteen liittyville kysymyksille on tyypillistä, että ne nousevat nopeasti, tunneperäisesti ja haastavat perinteiset toimintatavat. Kouluampumistapaukset osoittivat kuinka käsitys arkipäivän ympäristön turvallisuudesta muuttuu äkillisesti. Nyt keskustelun ytimessä on huoli ja pelko turvapaikanhakijoiden aiheuttamista rikoksista. Keskustelu on ollut lähinnä mustavalkoista kiistelyä. Tämä on ollut omiaan ruokkimaan yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja poliittista ääriliikehdintää. Samanaikaisesti poliisin resurssit ovat niukentuneet ja tämä on edellyttänyt toiminnan priorisointia kiireellisimpien hälytystehtävien ja välttämättömimpien rikostorjuntatehtävien hoitamiseen.

 

Kun julkisen vallan mahdollisuudet tuottaa turvallisuutta heikentyvät jatoimintaympäristö muuttuu, kasvaa turvattomuuden tunne.  Tämä koettelee kansalaisten ja yhteiskunnan välistä luottamusta.  Samalla syntyy luottamusvajeen paikkaajia, kuten voimakkaasti laajentunut yksityinen turvallisuusala. Tähän luottamuspulaan liittyy myös viime aikoina paljon puhutut katupartiot. Pelot juridisoituvat ja politisoituvat ilman, että haasteisiin vastataan kestävällä tavalla.

 

Muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää poliisilta voimavaroja ja taitoa käydä dialogia median, kansalaisten, päätöksentekijöiden ja myös poliittisten ääriryhmien välillä sekä taitoa yhdistää globaaleja ja paikallisia turvallisuuskysymyksiä. Muun muassa kyberturvallisuuden hallinta ja kansainvälinen terrorismi ovat asettaneet aivan uudenlaisia osaamis- ja henkilöstötarpeita. Kansainväliset lapsipornografian järjestäytyneet lonkerot ulottuvat suomalaisiin kyliin. Mellakaksi muuttunut keskieurooppalainen mielenosoitus voi siirtyä hetkessä paikallisilla poliittisilla vivahteilla meidän kaupunkeihimme.

 

Paikallisella tasolla kiireisimpien hälytystehtävien ja esitutkinnan lisäksi myös pitkäjänteisempi turvallisuusyhteistyö ja luottamuksen rakentaminen korostuvat. On oltava ilmiöiden ja kulttuurien tuntemusta ja voimavaroja luoda verkostoja niihinkin tahoihin, jotka ovat perinteisesti olleet kontrollin kohteena. Tarvitsemme edelleen maaseudulle ja urbaaniin kaupunkitilaan ”vanhan ajan Reinikaisia”, mutta vuorovaikutuksen tavat ja keinot ovat laajemmat. Nykyajan ja tulevaisuuden poliisi chattaa illan kuulumiset myös sosiaaliseen mediaan ja tekee turvallisuusyhteistyötä esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Poliisilta vaaditaan yhä enemmän myös mediataitoja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tapahtuneiden rikosten raportointi ilman laajempaa ilmiöiden taustoitusta ei riitä.

 

Kyse on riittävistä resursseista, toimivallasta ja kyvystä uudistua. Jos luottamus poliisiin murentuu, murentuu merkittävällä tavalla myös ihmisten turvallisuuden tunne ja käsitys siitä, mikä on julkisen vallan uskottavuus kaikkien kansalaisten tasapuolisena turvallisuuden takaajana. Tällaista harha-askelta emme voi ottaa.