Kirjoituksemme Aamulehdessä 20.11.2017: Uusi turvakoti on apu monen perheen hätään

Kirjoituksemme Aamulehdessä 20.11.2017:

Aamulehden jälkikirjoituksessa (16.11.) kirjoitettiin lähestymiskiellon heikosta turvasta. Kirjoituksen lopuksi todettiin, että on tärkeää varmistaa esimerkiksi turvakotien toimintamahdollisuudet. Suomessa on ollut turvakotipaikkoja liian vähän, mutta tilanteen osittaiseksi korjaamiseksi on nyt saatu rahoitusta. Ensi vuonna turvakotiverkoston perhepaikkojen määrä nousee yhteensä 143:sta paikasta 185:een paikkaan miljoonan euron lisärahoituksen myötä.

Tampereen ensi- ja turvakoti on yksi rahoituksen saajista. Rahoituksen turvin voimme käynnistää uuden yhdeksän paikkaisen turvakodin Tampereen keskustaan vuoden 2018 alkupuolella. Tähän asti perhepaikkoja on ollut vain kahdeksan. Pelkästään tämän vuoden puolella turvakodilta on jouduttu toteamaan yli 100 asiakkaalle, ettei turvakotiin mahdu. Kaikille etsitään muuta vaihtoehtoa, mutta valitettavan moni on palannut myös kotiin.

Turvakoti on tärkeä palvelua perhe- ja lähisuhdeväkivallan kokeneille, mutta sen ohella pitää olla ja on kehitettävä jatkuvasti monenlaisia muita elämänhallintaa tukevia palveluita. Suomalaisten turvakotien erityinen ominaisuus on erityisesti palvelun vahva lapsikeskeisyys. Esimeriksi Tampereen ensi- ja turvakoti ry palveluista löytyy tupatoimintaa, tapaamispaikkatoimintaa ja vanhemmuustyötä.

Kehittämisen painopisteenä on ollut erityisesti aiempaa onnistuneempi siirtyminen turvakodista turvalliseen kotiin. Yhdistyksen työntekijät auttavat perhe- ja lähisuhdeväkivallan kokijaa ja tekijää kohtaamaan, miten väkivaltaisesta käyttäytymisestä voi oppia pois. Kohtaamisen tärkeys on noussut esille erityisesti Pirkanmaan sovittelutoimiston lähisuhdeväkivallan sovittelutyössä, jossa lähisuhdeväkivallan epäilty ja asianomistaja keskustelevat tapahtuneesta rikoksesta. Lasten tullessa turvakodille nimeämme lapselle oman työntekijän ja aloitamme lapsityön. Näiden vuosien aikana ei ole ollut lasta turvakodilla tai lapsityössä, joka ei olisi ollut jollain tapaa tietoinen vanhempien välisestä väkivallasta.

Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n ohella Tampereella toimii myös monia muita toimijoita, joilla on vahvaa osaamista perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyöstä. Näistä mainittakoon esimerkiksi Setlementti Tampereen ylläpitämä Nollalinja ja perheväkivaltaklinikka sekä Maria Akatemian palvelut. Tampereen kaupungilta löytyy perhe- ja lähisuhdeväkivallan työpari ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyverkosto. Kaupungin uutena palveluna käynnistyy Perheiden talossa marraskuun puolivälissä neuvontapiste lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille henkilöille. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä on tästä osaamisesta ja verkostoista pidettävä tiukasti kiinni. Muutoin otamme taka-askeleita perheiden turvallisuuden parantamisessa ja suljemme silmät lasten hädältä.

 

Anna-Kaisa Heinämäki, Tampereen ensi- ja turvakodin hallituksen puheenjohtaja

Maria Länsiö, Tampereen ensi- ja turvakodin toiminnanjohtaja

 

13.11.2017: Uusi kaupunkistrategia vuoteen 2030 tähyten on hyväksytty

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti tänään 13.11.2017 kaupunkistrategiasta vuodelle 2030 sekä ensi vuoden budjetista. Kokous kesti yli kahdeksan tuntia. Strategian nimi on kaikessa yksinkertaisuudessaan ”Sinulle paras”.

Kaupunkistrategian valmistelu on yllättävän työläs prosessi valmistella ja neuvotella. Miten saada koko poliittinen päätöksenteko, virkakoneisto ja sitä myöten laajemmin kaupungin henkilöstö sitoutumaan yhteiseen suuntaan melkein 15 vuoden mittakaavassa? Siksi valitut teemat, että Tampere on vuonna 2030 yhdessä tekevä ja inhimillinen, koulutuksen ja osaamisen kärjessä, luova ja innovatiivinen sekä urbaani ja kestävästi kasvava, on kohtuullisen onnistunut ja tasapainoinen kokonaisuus kuvaamaan keskeisiä kehityksen kärkiä juuri Tampereella.

Matkan varrella kävimme keskustelua siitä, onko strategiassa tarpeeksi kunnianhimoa. Nyt lopputulosta kun katsoo, tätä kyllä löytyy. Tavoitteena on muun muassa, että Tampereella on paras asiakas- ja asukaskokemus, olemme suurten kaupunkien ykkönen oppimistuloksissa, Pohjoismaiden vetovoimaisiin elämyskaupunki sekä hiilineutraali kaupunki vuonna 2030. Näin ollen niin koulutuksen, vetovoiman, kaupunkikehityksen kuin ympäristön saralla kunnianhimoisia kärkiä on nostettu. Isossa kuvassa pidän äärimmäisen tärkeänä myös sitä, että tavoittelemme hyvinvointierojen pienentymistä. Tämä kuulostaa poliittiselta jargonialta, mutta sitovana tavoitteena tämä edellyttää päätöksenteossa oikeasti punaisena lankana sen pohtimista, onko kukin päätös, säästö tai palvelulisäys tai investointi kasvattamassa vai pienentämässä eri väestöryhmien välisiä hyvinvointieroja. Siksi kirjaus sitovana tavoitteena on tärkeä.

Detaljina nostettakoon turvallisuuteen liittyvät tavoitteet strategiassa. Tavoitteena on, että turvallisuus on parantunut ja turvallisuudentunne on vahvistunut. Aikaisemmin keskustelu on herkästi kilpistynyt vain katuturvallisuuden seuraamiseen. Nyt turvallisuutta katsotaan kuitenkin riittävän laajasti. Seurattavina tietoina ovat myös väkivallan kohteeksi joutuneiden määrä eri uhritutkimukset sekä koulukiusaamisen kohteeksi joutuneiden määrä. Näin voimme saada näkyviin väkivallan eri muotoja kuntalaisten itse raportoimana poliisin tilastojen lisäksi. 

Kaupungistuminen, teknologinen kehitys, ihmisten asumisen tottumukset ja toisaalta maakuntauudistus ovat kaikki sellaisia teemoja, jotka muuttavat kaupunkien roolia seuraavien vuosina poikkeuksellisen voimakkaasti. Nyt hyväksytty strategia antaa tämän hetkisen tiedon ja taidon pohjalta parhaimmat käytettävissä olevat eväät Tampereen menestykselliselle suunnalle.

 

Ajatuksia pormestarin talousarvioesityksestä

Pormestarin talousarvioesitys julkaistiin tänään. Budjettineuvottelut jatkuvat ja varsinainen nuijankopautus tehdään vasta marraskuun puolella valtuustossa koko kokonaisuudesta. Tänään julkaistu esitys on kuitenkin jo merkittävä suunnannäyttäjä ensi vuotta 2018,  silmällä pitäen.

Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja kovassa investointitahdissa mitään erityisen suuria avauksia on ollut vaikea tehdä. Tiettyjä tärkeitä arvovalintoja budjettiesitys kuitenkin sisältää.

Talousarviossa on varauduttu mm. perusopetuksen oppilasmäärän kasvuun ja uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen. Puhumme paljon koulujen eriarvoistumisesta ja tämä aivan perusarjen turvaaminen kouluissa onkin tärkeintä koulujen ongelmien kasautumisen ennalta ehkäisyä. Itse hyväksyn sen, että koulut, jossa on havaittavissa enemmän oppimisvaikeuksia ja haasteita lastemme elämässä, saavat lisäpotista suuremman summan.

Toisen asteen koulutuksessa lisäämme lukiokoulutuksen paikkoja muutamilla kymmenillä. Kaupunkimme vetovoima kasvaa myös lukioikäisten keskuudessa ja riittävän oppilaspaikkamäärän turvaaminen mahdollistaa myös alemmilla keskiarvoilla osaan lukioista pääsyn. Lukiokoulutuksemme ei voi täyttyä vain seutukunnan parhaimmistosta.

Ammatillisessa koulutuksessa valtion suunnalta osoitetut säästöpaineet ovat mittavat, mutta jos valtuusto niin päättää, voimme lisätä hieman opiskelijahuollon palveluita sekä työllisyydenhoidon palveluita ammattiin valmistuville nuorille. Ylipäätään työllisyydenhoitoon investoidaan mittavasti ja erityishuomionsa ovat saaneet työttömät nuoret useilla eri työllisyydenhoidon kokeiluilla.

Ensi vuonna on suunnitelmissa toteuttaa myös kipeästi odotettu syömishäiriöasiakkaiden oma hoitoyksikkö. Monelle yksinäiselle ja perheelle mieluinen avaus on vastaavasti pääkirjasto Metson aukiolon laajennus sunnuntaille. Yhteisöverotuotoissa olemme jääneet Turusta(kin) jälkeen ja siksi tavoitteet buustata niin starup-yritystemme kasvua, luovien alojen toimintaedellytyksiä kuin vauhdittaa myös mm. yritystonttien saatavuutta ovat todella tärkeitä.

Palataan näihin lisää sitten budjettivaltuustossa 13.11.2017.

Turvallisuutta emme voi kantaa ämpärillä sisään, mutta voimme vaikuttaa siihen

Poliisin resursseilla ei ratkaista yhteiskunnan sosiaalisia ongelmia ja osattomuutta. Näillä resursseilla vastataan siihen hätään, jota koetaan niin jokapäiväisillä kotihälytystehtävillä kuin myös Turun Kauppatorilla.  Väkivaltaisen radikalismin ennalta ehkäisyn ydin on lopulta toimivissa ja turvallisissa yhteisöissä sekä mielenterveyspalveluiden kaltaisissa peruspalveluissa.

Turun järkyttävien tapahtumien tiimoilta keskustellaan työpaikoilla, kouluissa ja poliittisissa pöydissä nyt varmuudella turvallisuudesta. Kun aikaisemmin turvallisuus nosti mielleyhtymän liikenteestä, päihteiden ongelmakäyttäjistä tai vaikkapa koulun ympärillä ajavasta epäilyttävästä autosta, mielletään turvallisuus nyt paljon globaalimmaksi kysymykseksi. Maailma on kutistunut ja uskonnollisesti ja poliittisesti väkivaltainen ääriliikehdintä on aivan eri lailla paikallinen kysymys. Tuntematta Turun tapauksen taustoja enempää, tapaus on joka tapauksessa surullinen esimerkki.

Äärimmäisyyksiin menevä väkivalta on kuitenkin valitettavan tuttua viime vuosilta. Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki, Hyvinkää, Imatra, ovat kaikki olleet murheellisia esimerkkejä siitä, kuinka varsin yksinkertaisella toimintamalilla voi saada paljon pahaa aikaan. Väkivallan tekijä ei välttämättä tarvitse toimiakseen johdettua organisaatiota ja huolellista suunnittelua taustalleen. Paljon puhuttu tiedustelulainsäädäntö ei ole siten avain onneen ja turvallisuuteen, vaikka näin annetaan helposti ymmärtää. Itsekin kuitenkin tunnistan uuden tiedustelulainsäädännön tarpeellisuuden pääpiirteissään ja toivon kokonaisuuden etenevän poliittisessa käsittelyssä.

Radikalismin ennalta ehkäisyn ydin on yhteisöissä ja peruspalveluissa

Lopulta, niin kliseistä kun se onkin, turvallisuus syntyy aina yhteisöistä käsin. Ei ympäriltä annettuina kontrollitoimenpiteinä tai rakennettuina raja-aitona. Väkivaltaisen radikalismin ennalta ehkäisyn ydin on lopulta toimivissa ja turvallisissa yhteisöissä sekä kunnan ja kolmannen sektorin sekä tulevan maakunnan peruspalveluissa. Valtuustoissa istuvat kuntapoliitikot ovat tässä avainasemassa. Nostan tästä esimerkkinä mielenterveyspalveluiden saatavuuden ja toimivuuden. Jokaisella poliisipartiolla lienee kokemusta siitä, että työtehtävillä tulee toistuvasti vastaan ihminen, jonka käytös on henkilölle itselleen ja toiselle täysin arvaamatonta. Oikeanlaista apua ihmiselle ei tunnu kuitenkaan löytyvän ja henkilö palaa aina uudelleen poliisin kontrollitoimenpiteiden kohteeksi. Tämä on turvallisuusriski kaikille.

Toiseksi, jokaisen opettajan, sosiaalityöntekijän, lääkärin, nuoriso-ohjaajan ym. muiden keskeisten toimijoiden on tunnettava viranomaisten tiedonvaihtoon liittyvät keskeiset toimivallan rajat ja mahdollisuudet. Ei ole erityisen kauaa siitä, kun niin poliisissa kuin muissa viranomaisissa paikoin naureskeltiin eri sidosryhmien kanssa tehtävälle sidosryhmäyhteistyölle ”turhana kahvinjuontina”. Poliittisesta ja uskonnollista radikalismista puhuminen näyttäytyi herkästi yliampuvalta keskustelulta, jolla ei mielletty olevan yhtymäkohtia tavalliseen arkipäivään. Nyt kukaan vuorovaikutusammatissa työskentelevä henkilö ei voi sanoa, että väkivaltaisesti radikalisoituneen henkilön tunnistaminen, ja työ jolla estetään erityisesti nuoria ajautumaan ääriliikehdintään, ei kuuluisi osaksi perustavanlaatuista ammattitaitoa. Työantajien on huolehdittava siitä, että tämä osaaminen on työntekijöillä päivitettynä.

Kolmanneksi. Poliisin resursseilla ei ratkaista yhteiskunnan sosiaalisia ongelmia ja osattomuutta, mutta näillä resursseilla vastataan siihen hätään, jota koetaan niin jokapäiväisillä kotihälytystehtävillä kuin myös Turun Kauppatorilla. Riittävillä poliisin resursseilla tehdään myös laadukasta rikostutkintaa ja ollaan korvana niiden paikallisyhteisöjen suuntaan, joilla on turvallisuusviranomaisille tärkeää kerrottavaa. Riittävillä resursseilla tehdään myös laadukasta kansainvälistä yhteistyötä rikosten ennalta estämiseksi. Poliisi on säästökuurinsa vuoksi joutunut mielestäni tekemään liiaksi valintoja, jotka ovat tarkoittaneet toiminnan tinkimistä näillä eri osa-alueilla. Tämä aika ei ole oikea hetki säästää näistä voimavaroista.

Jokainen poliisi on vastuussa poliisin luotettavuudesta

Keskusteluun on noussut poliisiin Facebook-sivustolla ilmennyt asiaton kommentointi. Poliisiylijohtajan linjaus siitä, että kannanotot saatetaan valtakunnansyyttäjän arvioitavaksi on hyvä.  Asia tulee käsitellä mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi.

Suomalaisen poliisin luotettavuus on ollut meidän ylpeys. Ihmisille poliisin lähestyttävyys, asiakaspalvelu ja kyky palvella varsin erilaisia kohderyhmiä ovat olleet luottamuksen kivijalkoja. Samaan aikaan kun yhteiskunnallinen vastakkainasettelu lisääntyy, tulee poliisin olla niin sisäisessä kuin julkisessa, virallisessa kuin epävirallisessa viestinnässä ennemminkin ratkaisujen hakija ja yhteistyön rakentaja, kuin muurien pystyttäjä ja ennakkoluulojen lisääjä. Tähän poliisina työskennellessäni olen oman ammatillisen ja eettisen pohjani aina rakentunut.

Poliiseja on Suomessa tällä hetkellä reilut 7000. On hyvä, että poliisi on keskeisenä viranomaisena yhä aktiivisempi yhteiskunnallinen keskustelija. Yhteiskunnallisia ilmiöitä ja asioita pitää pystyä nostamaan avoimeen keskusteluun.  Yksittäinenkin asiaton kommentointi missä tahansa foorumilla voi kuitenkin antaa leiman kaikkien niiden tuhansien upeiden poliisimiesten ja poliisinaisten ylle, jotka tekevät työtään ja viettävät vapaa-aikaansa ihmisten yhdenvertaisuutta turvaten ja sitä kunnioittaen.

Poliisikoulutuksen yksi keskeisimpiä oppeja oli ainakin minulle aikoinaan se, että jokainen kohtaaminen kansalaisen kanssa, valmistelee aina seuraavaa. Tänä päivänä sosiaalinen media, niin julkisella kuin yksityisellä foorumilla on osa kohtaamisen ja vuorovaikutuksen monimuotoisuutta. Tämän tulisi jokainen poliisi ymmärtää, kun osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun missä tahansa foorumilla ja missä tahansa roolissa.