Päätös Hämeenkadusta kuuluu yhdyskuntalautakunnalle

Loma tuli lomailtua pitkästä aikaa etelän auringon alla. Tamperelaisessa kunnallispolitiikassa on tapahtunut tämänkin viikon aikana. Yleensä en poliittisista kiemuroista juuri blogeissani kirjoittele, vaan keskityn asiakokonaisuuksiin, mutta teen nyt poikkeuksen. Eilinen tiedotustilaisuus ja siitä aiheutunut yleinen mediaviestintä kun tapahtui juuri kotimatkani ja lentoni aikana Suomeen eikä minulla ollut mahdollisuutta tätä kommentoida eilisen aikana.

Hämeenkadun tilapäinen avaaminen yksityisautoille ei ole mielestäni tässä maailmankaikkeudessa erityisen iso juttu, olennaisempaa on, että meillä on linjaus tulevasta, jossa Hämeenkatua kehitetään joukkoliikenteelle ja kevyelle liikenteelle tarkoitettuna kaupungin ydinalueena. Ymmärrän myös poliittisen paineen asiassa näin kunnallisvaalien alla, mutta varsin hölmöä väliaikainen aukaisu mielestäni on.

Hämeenkadun väliaikaiset, muutamaksi kuukaudeksi tehtävät muutokset tarkoittavat yhtä uutta tietyömaata. Väliaikaiset pyörätiet ja esimerkiksi levennetyt suojateiden keskisaarekkeet tulee purkaa – esimerkiksi Stockmannin edestä. Tästä koituu remontinaikaista haittaa päivittäisille busseille ja tuhansille bussimatkustajille, takseille, huoltoliikenteelle ja siten myös yrittäjille. Johdonmukaisempaa olisikin edetä nykyjärjestelyillä. Varsinkaan, kun avaaminen ei ole ratkaisu ruuhkien vähentämiselle. Keskustan liikennejärjestelyistä keskusteltiin kaupunginhallituksessa 19.12 ja kaupunginhallitukselle toimitettujen tietojen perusteella Hämeenkadun itäpään tilapäinen aukaisu ei merkittävästi poista ruuhkia.

Osasin tätä tilapäistä aukaisua ja tai vähintään siihen liittyviä vaatimuksia kyllä odottaa eikä itse asia erityisesti yllättänyt. Sain pidettävästä tiedotustilaisuudesta myös tiedon matkalleni. Mutta suunniteltu prosessi yllätti kyllä. Asioiden linjaaminen tiedotustilaisuuksien välityksellä, kahden poliittisen ryhmän edustaessa, on tamperelaiselle päätöksentekokulttuurille ja pormestarikoalition toiminnalle varsin vierasta. Varsinkin, kun kaupunginhallitus on 19.12 kokouksessaan linjannut, että toteuttavat päätökset tehdään yhdyskuntalautakunnassa. Tiettävästi näin ei ole toimittu.

Hämeenkadun eri vaiheista ja suunnitelmista on keskusteltu yhdyskuntalautakunnassa ja kaupunginhallituksessa vuosien varrella varsin pitkään ja monivivahteisesti. Ei voi olla niin, että tässä vaiheessa oikaistaan käytäntöjemme vastaisesti ohittaen reippaasti meidän viralliset päätöksentekoelimet ja asiaan kuuluvat poliittiset neuvottelut. Asia tuleekin olla päätösasiana seuraavassa yhdyskuntalautakunnassa. Oletusarvona on, että nyt tiedotustilaisuudessa esitetty linjaus on päätös myös lautakunnassa, mutta ainakin luottamushenkilöillä on silloin mahdollisuus ottaa asiaan virallisesti kantaa.

 

Kirjoitukseni Aamulehdessä 7.1.2017 Julkisen taiteen edistämisestä

 

Kun mietit matkailukohdetta jossa viihdyit, tulee mieleesi todennäköisesti melko pieniä asioita. Muistat ehkä jonkun nähtävyyden yksityiskohdan, katujen mukulakivet ja erityisesti paikan ilmapiirin. Oliko turvallista vai turvatonta? Olivatko ihmiset ystävällisiä vai kiireisiä? Oliko kaunista ja omaleimaista vai epäsiistiä ja kalseaa? Kaikkiin näihin mielikuviin ja kokemuksiin voidaan vaikuttaa tuomalla julkista taidetta osaksi kaupunkikuvaa.

Julkisella taiteella tarkoitetaan julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa sijaitsevaa taidetta, kuten maalauksia, muistomerkkejä, veistoksia tai väliaikaisia teoksia teatterin, katutaiteen ja mediataiteen muodossa. Taide on toki itsessään arvokasta, mutta sen avulla on mahdollista lisätä kaupungin vetovoimaa ja tunnettuutta. Hyödyt säteilevät myös jokapäiväisen arkeen. Julkisen taiteen avulla voidaan kohentaa ympäristön viihtyisyyttä ja arjen elämyksellisyyttä sekä parantaa yksittäisten rakennusten ja kokonaisten alueiden ominaislaatua ja arvoa.

Taide tuleekin nähdä ensisijaisesti kannattavana investointina, ei ylimääräisenä kulueränä. Prosentti taiteelle -hankkeen (2015) teettämässä tutkimuksessa 55 prosenttia vastaajista arvioi, että taide oli alueella lisännyt kiinteistöjen ostohalukkuutta, alueen arvostusta ja mahdollisesti vähentänyt ilkivaltaa. Julkinen taide on siten keino perusparannushankkeiden yhteydessä vähentää asuinalueiden eriarvoistumista ja lähiöiden negatiivista mainetta. Kaupunki, joka panostaa julkiseen taiteeseen, antaa myös taiteilijoille tärkeitä työtilaisuuksia ja mahdollisuuksia kehittyä.

Viime aikoina on puhuttu paljon myös taiteen hyvinvointivaikutuksista.  Sairaalan tai koulun käytävillä olevat seinämaalaukset tai esimerkiksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujen mahdollisuudet suunnitella jokin tila tai esitys omaa luovuuttaan käyttäen, on tunnistettu yhä paremmin toimivaksi tavaksi osallistaa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Tampereen kaupunginvaltuuston syksyllä 2016 hyväksymä julkisen taiteen periaatteet –asiakirja on  ajankohtainen ja odotettu ohjeistus siitä, miten taide tulee ottaa huomioon osana tamperelaista päätöksentekoa. Lähtökohtana on, että taide on mukana kaikessa kaavoituksessa ja kaikkiin laajoihin kaupunkisuunnitteluhankkeisiin laaditaan taideohjelma. Tampereen kaupungin kuvataiteen asiantuntijaelimenä toimii julkisen taiteen ohjausryhmä, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja taiteen roolista ja laajuudesta talonrakennus- ja kaupunkisuunnitteluhankkeissa. Ohjausryhmä tekee esityksen myös taiteeseen osoitettavan investoinnin määrästä. Suosituksena on yhden prosentin tavoitetaso investoinnin kokonaiskustannuksista, mutta taloudellinen panostus määritellään aina hankkeittain. Ohjausryhmässä on edustus poliittisesta päätöksenteosta, virkamiehistä ja taidealan ammattilaisista.

Julkisen taiteen huomioiminen osana tamperelaista kaupunkisuunnittelua on ajankohtaisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaupungilla on hyviä kokemuksia jo aiempien vuosien kaupunkikehityshankkeista, kuten Vuoreksen taideprojekteista ja Rantaväylän tunneliin sijoitetusta taiteesta. Tulevaisuudessa erityisesti raitiotiejärjestelmän kaupunkikuvallinen merkitys on suuri, mikä tuo mahdollisuuksia miettiä esimerkiksi pysäkkien ja vaunujen visuaalista ilmettä. Kaupungin tulevat investoinnit ja kaupunkikehityshankkeet ovat mahdollisuus rakentaa julkisen taiteen avulla omaleimaista, vetovoimaista ja viihtyisää kaupunkikuvaa, jossa yhdistyy teollinen historiamme, nykyinen infra ja uudisrakentaminen ainutlaatuisella tavalla.

Anna-Kaisa Heinämäki
Apulaispormestari (vihr.)
Osaamis- ja elinkeinopalvelut
Sivistys- ja elämänlaatupalvelut

Puheenvuoroni valtuustossa Tampere3-hankkeen puolesta

Tampere3 neuvottelut ovat olleet monivaiheiset. Iso työ on tehty ja viime viikon uutisointi TTY:n kyseenalaistaessa johtamisrakenteen ja resurssipohjan toi valitettavan uuden käänteen. Emme siis tiedä vielä mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan, mutta pidän erittäin tärkeänä, että valtuusto käsitteli tämän kokonaisuuden ja osoittaa siten valmiutensa kulkea tässä hankkeessa eteenpäin tavalla tai toisella.

Mielestäni isoin peruste tukea Tampere3 kokonaisuutta on tulevaisuuden alueellinen, kansallinen ja globaali edunvalvonta. Tutkimuksen mukaan tulevaisuuden kasvualueita ovat Helsingin kehyskuntien ohella lähinnä Oulu, Tampere, Turku, Jyväskylä, Kuopio ja Vaasa ympäristöineen. Muualla kehityksen arvioidaan olevan joko heikosti kasvavaa tai taantuvaa. Mikä näitä kaupunkeja yhdistää? Yliopistot. Jatkossa profiloidutaan näiden kaupunkiseutujen kesken. Tampere3 on mahdollisuus rakentaa vetovoimainen, suomalaisen koulutuksen kärkeen uusia toimintatapoja hakeva yliopisto, jonka eri tieteenaloja yhdistävä tutkimus ja kehitystyö toimivat keskeisenä veturina koko alueen tutkimus- ja innovaatio toiminnalle, elinkeinoelämälle ja kansalaisyhteiskunnalle.

Suomalaiset yliopistot joutuvat kilpailemaan myös globaalisti yhä enemmän niin rahoituksen, tutkimuksen, lahjakkuuksien houkuttelun kuin vetovoimaisuuden turvaamiseksi. Maailmalta on lukuisia esimerkkejä, miten kaupungit ja kaupunkiseudut tunnetaan ennemminkin vetovoimaisten yliopistojen kuin itse kaupunkien profiilien kautta. Tampere3 on nyt mahdollisuus tähän globaaliin profiloitumiseen.

Erittäin tärkeää on myös se, että hankkeelle on ollut valtionvallan vahva tuki. Tämä on edunvalvonnallinen lottovoitto jo itsessään.

Itse haluan edelleen uskoa, että Tampere3 muodostaa toimintakulttuurin, jossa on eri tahoilta jotain vanhaa, mutta mahdollisuus ennen kaikkea tehdä yhdessä uutta. Tieteellinen riippumattomuus, henkilöstön ja opiskelijoiden osallistuminen sekä päätöksenteon avoimuus ja demokraattisuus ovat jatkossakin äärimmäisen tärkeitä, koska ilman ihmisten hyvinvointia ja sitoutumista on vain seinät ja tavoitteet ilman tekijöitä.

Pieni viivästys tässä kokonaisuudessa ei kaada hanketta, mutta jos sitoutuneita tahoja ei nyt jatkoselvittelyiden myötä löydy, tulisi Tampereen kaupungin osaltaan mielestäni etsiä aktiivisesti muita malleja, joilla viedä tamperelaista koulutuspääomaa kansalliseen ja globaaliin kärkeen sitoutuneiden kumppaneiden kanssa.

Läheisväkivallan ehkäisytyö entistä vaikuttavammaksi

Nettisivuni ovat olleet huollossa, nyt sivut taas toimivat ja päivitän tekstejä sivustolleni. Tässä artikkelini, joka julkaistu Aamulehdessä 27.9.2016.

Turvakotien rahoitus siirtyi muutama vuosien sitten kuntien ja järjestöjen vastuulta valtiolle. Tämä mahdollistaa nyt toiminnan pitkäjänteisemmän suunnittelun. Suomessa on tällä hetkellä reilut sata turvakotipaikkaa. Määrä ei ole riittävä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan 1200 ihmistä jäi viime vuonna vaille hakemaansa turvaa. Turvakotipaikkojen määrän nostaminen lain edellyttämälle tasolle edellyttäisi valtiolta vielä tuntuvaa lisärahoitusta.

Mahdollisuuksia ja tarpeita on myös toiminnan sisällöllisessä kehittämisessä. Tampere on perinteisesti ollut väkivallan uhrien ja tekijöiden kanssa tehdyn väkivaltatyön eturintamassa. Tampereella olisi mahdollisuudet kehittää turvakodista ja muista väkivaltatyön palveluista kokonaisuus, joka olisi toimintamalliltaan Suomen ja Euroopan edelläkävijä. Uuden toimintamallin myötä palveluverkko selkeytyisi, päällekkäisen työn määrä vähenisi, palveluita tuotettaisiin asiakkaiden tarpeisiin nähden vielä oikea-aikaisemmin ja oikein mitoitettuna.

Erityisesti tamperelaisessa järjestötyössä tehdään läheisväkivallan ehkäistytyötä ammattitaidolla ja monialaisesti. Tampereella toimii kahdeksanpaikkainen ensi- ja turvakoti. Myös Setlementti Tampere ry:ssä on viime vuosina tehty onnistuneita ja tarpeellisia avauksia muun muassa seksuaalirikosten ja kunniaväkivallan uhrien auttamiseksi. Tampereen kaupunki ollut väkivaltatyön kehittämisessä myös aktiivinen. Kuluneena vuonna on esimerkiksi kehitetty poliisin ja kaupungin sosiaalipäivystyksen välistä yhteistyötä lähisuhdeväkivallan ennalta ehkäisemiseksi. Toiminnan jatkuvuus on turvatta myös seuraavina vuosina.

Tunnistettu kehittämiskohde on edelleen väkivaltaan liittyvän stigman poistaminen. Esimerkiksi turvakodissa ei juurikaan näy asiakkaina ikäihmisiä, vammaisia, seksuaalivähemmistöjä eikä taloudellisesti hyvässä asemassa olevia väkivallan uhreja. Kuitenkin tiedetään, että lähisuhde- ja perheväkivaltaa tapahtuu kaikissa väestöryhmissä. Tarvitsemme muutosta keskustelukulttuurissa, tiedotuksen lisäämistä, monipuolisten palveluvaihtoehtojen tarjoamista ja esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa tehtävää valistustyötä.

Haasteena on myös oikea-aikainen apu. Selvitysten mukaan Suomessa perheväkivaltaa on jatkunut keskimäärin neljä vuotta ennen turvakodille tuloa. Avun oikea-aikaisuuden turvaaminen onkin yksi keskeinen tekijä, jolla väkivallan uhrien ja tekijöiden palveluita voitaisiin parantaa. Turvakotien toimintaa tulisikin kehittää siten, että turvakodeissa olisi aikaisempaa enemmän tarjolla myös matalan kynnyksen palveluita. Tällaisia ovat esimerkiksi vihanhallintakurssit, vanhemmuuskurssit ja keskusteluapu ilman leimautumisen pelkoa ja häpeää. Näin avopalvelut ja kattavammat turvakotipalvelut rakentuisivat jatkumoksi.

Suomalaisessa perhe- ja lähisuhdeväkivaltakeskustelussa on perinteisesti tehty tiukka raja tekijöiden ja uhrien välillä. Tämän lisäksi lapset tunnistetaan kokonaisuudesta herkästi erillisinä. Tarvitsemme entistä kokonaisvaltaisempaa puuttumista koko perheen tilanteeseen. Palveluiden ja tuen fokus tulee olla perheen hyvinvoinnissa. Vaikka parisuhde ei voisi aina jatkua, lasten edun ja vanhemmuuden käsittely tukisi eron jälkeisiä vaiheita monella tapaa.

Tampereella on osaaminen ja pitkälti myös resurssit olemassa tähän entistä kokonaisvaltaisempaan toimintamalliin, joka parhaimmillaan tekisi äärimmäisen tärkeästä tehdystä työstä entistä vaikuttavampaa.

Vihreän valtuustoryhmän talousarviopuhe 14.11.2016

 

Ensi vuotta leimaa todella suuret muutoksen ajat. Ensinnäkin astumme vaalivuoteen, jolloin valtuustosalin poliittiset voimasuhteet ovat jälleen kuntalaisten päätettävissä. Toiseksi, kaupunki vie eteenpäin poikkeuksellisen suuria kehittämis- ja investointihankkeitaan, kuten raitiotiejärjestelmää, tapahtuma-areenaa, uutta kaupunginosaa Hiedanrantaa ja toivottavasti myös T3:a. Tampere3 on mahdollisuus tehdä Tampereesta entistä opiskelijaystävällisempi, koulutuksen edelläkävijänä tunnettu kaupunki.

Monipuolisen koulutustarjonnan, viihtyisän ja vihreän kaupunkiympäristön sekä elävän kaupunkikeskustan lisäksi vihreät haluavat rakentaa Tampereesta kaupunkia, jossa torjumme kuntalaisten eriarvoistumista. Siksi poikkeuksellisen paljon työpanosta, edunvalvontaa ja osaamista tarvitaan myös maakuntauudistukseen valmistauduttaessa. Sosiaali – ja terveyspalveluiden siirto maakunnan vastuulle on suurin muutos koko sote-järjestelmän historiassa, mikä koskettaa jokaista kuntalaista. On äärimmäisen tärkeää painottaa jatkuvasti, että terveydenhuollon uudistuksen lisäksi, kyse on sosiaalipalveluiden uudistuksesta, kuten lastensuojelusta, vammaisten palveluista ja päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien palveluista. Näiden palveluiden tarvitsijat ovat juuri niitä, joiden ääni kuuluu usein heikoimmin päätöksentekopöydissä. Siksi onkin tärkeää, että ensi vuoden talousarvioon on erityiseksi painopisteeksi määritelty aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluissa kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien ihmisten tukeminen. Ne resurssit, painopisteet ja osaaminen, mitä meillä on nyt, määrittelee niitä lähtökohtia, joita tulevalla maakunnalla on huolehtia niistä kuntalaisista, jotka apua tarvitsevat kaikkein eniten.

Toimivat työllisyydenhoidon palvelut ovat myös osa edunvalvontaamme. Maakuntauudistusta edeltävä työllisyydenhoidon kuntakokeilu antaa toivottavasti Tampereella mahdollisuuden tarjota työttömille parempaa palvelua, nykyisen kahden luukun sijaan. Nykyiset työllisyydenhoidon resurssit ja palveluiden byrokraattisuus ovat erityisesti pitkäaikaistyöttömien ja nuorten kannalta kestämättömät. Jatkossa työllisyydenhoidon kokonaisuus on linjattu maakuntahallinnon järjestämisvastuulle, vaikka suuret kaupungit ovat toistuvasti vedonneet halukkuuteensa ottaa pysyvästi vastuulleen työllisyydenhoidon kokonaisuus. Maakuntauudistuksessa Tampere ja kaupunkiseutu laajemmin ei halua menettää näin merkittävää tehtävää käsistään.

Tampereen toistuvasti alijäämäinen tilikauden tulos on edellyttänyt ensi vuoden budjettiin valmistauduttaessa poikkeuksellisen tiukkaa menokuria sekä myös kiinteistöveron nostoa. Koska menojen kasvu on ollut maltillista suhteessa jatkuvasti kasvavaan palvelutarpeeseen, on suunta kuitenkin hyvä. Siksi jo valmiiksi alijäämäiseksi suunniteltu ensi vuoden budjetti on hyväksyttävissä. Vihreä valtuustoryhmä on ollut tukemassa myös valintaa kiinteistöveron nostamiseksi. Näin voimme turvata kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta monta kriittisen tärkeää palvelua, kuten harrastuspaikkojen monipuolisuuden, kirjastoverkon, terveydenhuollon maksujen kohtuullisuuden, oppilashuollon resursseja ammatillisessa- ja lukiokoulutuksessa peruskoulukouluverkkomme lähipalveluina sekä kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntalaisten ei lakisääteisiä palveluita, kuten aktiivipassin sekä päihde- ja asunnottomuuskierteessä olevien toimintakeskus Huoltsun. Muita vihreälle valtuustoryhmälle tärkeitä asioita budjettineuvotteluissa oli muun muassa vaikeavammaisten kuljetuspalveluiden omavastuuosuuden määrittelyn tasolle, joka mahdollistaa yhdenvertaisen aseman suhteessa joukkoliikenteen käyttäjiin.

Vihreä valtuustoryhmä vastustaa myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista. Asiaa ei tule lähestyä vain vanhempien oikeuksien näkökulmasta, vaan ensisijaisesti lasten oikeuksien näkökulmasta. Tasavertainen sivistys ja koulutus kaikille lapsille on ollut vuosikymmenet suomalainen ylpeys ja kaikille tasavertainen varhaiskasvatus on kuulunut osaksi suomalaisen sivistyksen ketjua. Se, että lapsi joutuu päiväkodissa eriarvoiseen asemaan vanhempien sosioekonomisen aseman vuoksi, muuttaa yhteiskuntamme yhä enemmän eriarvoiseen luokkayhteiskuntaan tilanteessa, jossa eriarvoistumista tulisi ennemminkin kaikin tavoin ehkäistä. Tampereen suurena ja vetovoimaisena kaupunkina tulee mielestämme osoittaa esimerkkiänsä siinä, mitä tarkoittaa lasten tasa-arvo eikä tehdä peruuttamattomia virheitä lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvaaminen tulee nähdä ennen kaikkea ennalta ehkäisevänä palveluna ja juuri tähän Tampereen kaupunki on halunnut palveluissaan panostaa.

Ensi vuonna Tampere panostaa moneen vetovoimatekijään ja harrastusmahdollisuuteen, mikä näkyy arjessamme monella tapaa. Maailman ainoa muumimuseo uudistettuna ja uusine palveluineen avautuu Tampere-Talon tiloissa. Taidemuseon laajennuksen suunnittelukilpailun tuloksia päästään arvioimaan jo ensi keväänä. Joukkorahoituksella rahoitettu pelimuseo avautuu ja Vapriikki ja Sara Hilden valmistautuvat ensi vuoden isoihin näyttelyihin. Ratinan stadionilla näemme kansainvälisesti kiinnostavaa urheilua ja poikkeuksellisen suuria artisteja. Nämä kaikki ovat Tampereen matkailumarkkinointia parhaimmillaan, jonka aluetaloudellisista vaikutuksista hyötyy jokainen tamperelainen. Myös harrastusmahdollisuuksiin panostetaan ja liikkuva Tampere –hanke näkyy monella tapaa. Tesoman jäähalli avautuu, täysimittainen frisbeegolfrata –valmistuu Kauppiin ja toivottavasti saamme vihdoin myös maauimalan rakennustyöt käyntiin. Jatkamme edelleen ilmaisiin ulkokuntosaleihin panostamista ja maksuttomien harrastusmahdollisuuksien tarjoamista erityisesti lapsille ja nuorille.

Näillä ajatuksilla ja saatesanoilla vihreä valtuustoryhmä kiittää hyvässä hengessä sujuneesta budjettivalmistelusta.

Anna-Kaisa Heinämäki, vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja