Puheenvuoroni valtuustossa Tampere3-hankkeen puolesta

Tampere3 neuvottelut ovat olleet monivaiheiset. Iso työ on tehty ja viime viikon uutisointi TTY:n kyseenalaistaessa johtamisrakenteen ja resurssipohjan toi valitettavan uuden käänteen. Emme siis tiedä vielä mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan, mutta pidän erittäin tärkeänä, että valtuusto käsitteli tämän kokonaisuuden ja osoittaa siten valmiutensa kulkea tässä hankkeessa eteenpäin tavalla tai toisella.

Mielestäni isoin peruste tukea Tampere3 kokonaisuutta on tulevaisuuden alueellinen, kansallinen ja globaali edunvalvonta. Tutkimuksen mukaan tulevaisuuden kasvualueita ovat Helsingin kehyskuntien ohella lähinnä Oulu, Tampere, Turku, Jyväskylä, Kuopio ja Vaasa ympäristöineen. Muualla kehityksen arvioidaan olevan joko heikosti kasvavaa tai taantuvaa. Mikä näitä kaupunkeja yhdistää? Yliopistot. Jatkossa profiloidutaan näiden kaupunkiseutujen kesken. Tampere3 on mahdollisuus rakentaa vetovoimainen, suomalaisen koulutuksen kärkeen uusia toimintatapoja hakeva yliopisto, jonka eri tieteenaloja yhdistävä tutkimus ja kehitystyö toimivat keskeisenä veturina koko alueen tutkimus- ja innovaatio toiminnalle, elinkeinoelämälle ja kansalaisyhteiskunnalle.

Suomalaiset yliopistot joutuvat kilpailemaan myös globaalisti yhä enemmän niin rahoituksen, tutkimuksen, lahjakkuuksien houkuttelun kuin vetovoimaisuuden turvaamiseksi. Maailmalta on lukuisia esimerkkejä, miten kaupungit ja kaupunkiseudut tunnetaan ennemminkin vetovoimaisten yliopistojen kuin itse kaupunkien profiilien kautta. Tampere3 on nyt mahdollisuus tähän globaaliin profiloitumiseen.

Erittäin tärkeää on myös se, että hankkeelle on ollut valtionvallan vahva tuki. Tämä on edunvalvonnallinen lottovoitto jo itsessään.

Itse haluan edelleen uskoa, että Tampere3 muodostaa toimintakulttuurin, jossa on eri tahoilta jotain vanhaa, mutta mahdollisuus ennen kaikkea tehdä yhdessä uutta. Tieteellinen riippumattomuus, henkilöstön ja opiskelijoiden osallistuminen sekä päätöksenteon avoimuus ja demokraattisuus ovat jatkossakin äärimmäisen tärkeitä, koska ilman ihmisten hyvinvointia ja sitoutumista on vain seinät ja tavoitteet ilman tekijöitä.

Pieni viivästys tässä kokonaisuudessa ei kaada hanketta, mutta jos sitoutuneita tahoja ei nyt jatkoselvittelyiden myötä löydy, tulisi Tampereen kaupungin osaltaan mielestäni etsiä aktiivisesti muita malleja, joilla viedä tamperelaista koulutuspääomaa kansalliseen ja globaaliin kärkeen sitoutuneiden kumppaneiden kanssa.

Läheisväkivallan ehkäisytyö entistä vaikuttavammaksi

Nettisivuni ovat olleet kaatuneet, nyt sivut taas toimivat ja päivitän tekstejä sivustolleni. Tässä artikkelini, joka julkaistu Aamulehdessä 27.9.2016.

Turvakotien rahoitus siirtyi muutama vuosien sitten kuntien ja järjestöjen vastuulta valtiolle. Tämä mahdollistaa nyt toiminnan pitkäjänteisemmän suunnittelun. Suomessa on tällä hetkellä reilut sata turvakotipaikkaa. Määrä ei ole riittävä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan 1200 ihmistä jäi viime vuonna vaille hakemaansa turvaa. Turvakotipaikkojen määrän nostaminen lain edellyttämälle tasolle edellyttäisi valtiolta vielä tuntuvaa lisärahoitusta.

Mahdollisuuksia ja tarpeita on myös toiminnan sisällöllisessä kehittämisessä. Tampere on perinteisesti ollut väkivallan uhrien ja tekijöiden kanssa tehdyn väkivaltatyön eturintamassa. Tampereella olisi mahdollisuudet kehittää turvakodista ja muista väkivaltatyön palveluista kokonaisuus, joka olisi toimintamalliltaan Suomen ja Euroopan edelläkävijä. Uuden toimintamallin myötä palveluverkko selkeytyisi, päällekkäisen työn määrä vähenisi, palveluita tuotettaisiin asiakkaiden tarpeisiin nähden vielä oikea-aikaisemmin ja oikein mitoitettuna.

Erityisesti tamperelaisessa järjestötyössä tehdään läheisväkivallan ehkäistytyötä ammattitaidolla ja monialaisesti. Tampereella toimii kahdeksanpaikkainen ensi- ja turvakoti. Myös Setlementti Tampere ry:ssä on viime vuosina tehty onnistuneita ja tarpeellisia avauksia muun muassa seksuaalirikosten ja kunniaväkivallan uhrien auttamiseksi. Tampereen kaupunki ollut väkivaltatyön kehittämisessä myös aktiivinen. Kuluneena vuonna on esimerkiksi kehitetty poliisin ja kaupungin sosiaalipäivystyksen välistä yhteistyötä lähisuhdeväkivallan ennalta ehkäisemiseksi. Toiminnan jatkuvuus on turvatta myös seuraavina vuosina.

Tunnistettu kehittämiskohde on edelleen väkivaltaan liittyvän stigman poistaminen. Esimerkiksi turvakodissa ei juurikaan näy asiakkaina ikäihmisiä, vammaisia, seksuaalivähemmistöjä eikä taloudellisesti hyvässä asemassa olevia väkivallan uhreja. Kuitenkin tiedetään, että lähisuhde- ja perheväkivaltaa tapahtuu kaikissa väestöryhmissä. Tarvitsemme muutosta keskustelukulttuurissa, tiedotuksen lisäämistä, monipuolisten palveluvaihtoehtojen tarjoamista ja esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa tehtävää valistustyötä.

Haasteena on myös oikea-aikainen apu. Selvitysten mukaan Suomessa perheväkivaltaa on jatkunut keskimäärin neljä vuotta ennen turvakodille tuloa. Avun oikea-aikaisuuden turvaaminen onkin yksi keskeinen tekijä, jolla väkivallan uhrien ja tekijöiden palveluita voitaisiin parantaa. Turvakotien toimintaa tulisikin kehittää siten, että turvakodeissa olisi aikaisempaa enemmän tarjolla myös matalan kynnyksen palveluita. Tällaisia ovat esimerkiksi vihanhallintakurssit, vanhemmuuskurssit ja keskusteluapu ilman leimautumisen pelkoa ja häpeää. Näin avopalvelut ja kattavammat turvakotipalvelut rakentuisivat jatkumoksi.

Suomalaisessa perhe- ja lähisuhdeväkivaltakeskustelussa on perinteisesti tehty tiukka raja tekijöiden ja uhrien välillä. Tämän lisäksi lapset tunnistetaan kokonaisuudesta herkästi erillisinä. Tarvitsemme entistä kokonaisvaltaisempaa puuttumista koko perheen tilanteeseen. Palveluiden ja tuen fokus tulee olla perheen hyvinvoinnissa. Vaikka parisuhde ei voisi aina jatkua, lasten edun ja vanhemmuuden käsittely tukisi eron jälkeisiä vaiheita monella tapaa.

Tampereella on osaaminen ja pitkälti myös resurssit olemassa tähän entistä kokonaisvaltaisempaan toimintamalliin, joka parhaimmillaan tekisi äärimmäisen tärkeästä tehdystä työstä entistä vaikuttavampaa.

 

Vihreän valtuustoryhmän talousarviopuhe 14.11.2016

 

Ensi vuotta leimaa todella suuret muutoksen ajat. Ensinnäkin astumme vaalivuoteen, jolloin valtuustosalin poliittiset voimasuhteet ovat jälleen kuntalaisten päätettävissä. Toiseksi, kaupunki vie eteenpäin poikkeuksellisen suuria kehittämis- ja investointihankkeitaan, kuten raitiotiejärjestelmää, tapahtuma-areenaa, uutta kaupunginosaa Hiedanrantaa ja toivottavasti myös T3:a. Tampere3 on mahdollisuus tehdä Tampereesta entistä opiskelijaystävällisempi, koulutuksen edelläkävijänä tunnettu kaupunki.

Monipuolisen koulutustarjonnan, viihtyisän ja vihreän kaupunkiympäristön sekä elävän kaupunkikeskustan lisäksi vihreät haluavat rakentaa Tampereesta kaupunkia, jossa torjumme kuntalaisten eriarvoistumista. Siksi poikkeuksellisen paljon työpanosta, edunvalvontaa ja osaamista tarvitaan myös maakuntauudistukseen valmistauduttaessa. Sosiaali – ja terveyspalveluiden siirto maakunnan vastuulle on suurin muutos koko sote-järjestelmän historiassa, mikä koskettaa jokaista kuntalaista. On äärimmäisen tärkeää painottaa jatkuvasti, että terveydenhuollon uudistuksen lisäksi, kyse on sosiaalipalveluiden uudistuksesta, kuten lastensuojelusta, vammaisten palveluista ja päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien palveluista. Näiden palveluiden tarvitsijat ovat juuri niitä, joiden ääni kuuluu usein heikoimmin päätöksentekopöydissä. Siksi onkin tärkeää, että ensi vuoden talousarvioon on erityiseksi painopisteeksi määritelty aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluissa kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien ihmisten tukeminen. Ne resurssit, painopisteet ja osaaminen, mitä meillä on nyt, määrittelee niitä lähtökohtia, joita tulevalla maakunnalla on huolehtia niistä kuntalaisista, jotka apua tarvitsevat kaikkein eniten.

Toimivat työllisyydenhoidon palvelut ovat myös osa edunvalvontaamme. Maakuntauudistusta edeltävä työllisyydenhoidon kuntakokeilu antaa toivottavasti Tampereella mahdollisuuden tarjota työttömille parempaa palvelua, nykyisen kahden luukun sijaan. Nykyiset työllisyydenhoidon resurssit ja palveluiden byrokraattisuus ovat erityisesti pitkäaikaistyöttömien ja nuorten kannalta kestämättömät. Jatkossa työllisyydenhoidon kokonaisuus on linjattu maakuntahallinnon järjestämisvastuulle, vaikka suuret kaupungit ovat toistuvasti vedonneet halukkuuteensa ottaa pysyvästi vastuulleen työllisyydenhoidon kokonaisuus. Maakuntauudistuksessa Tampere ja kaupunkiseutu laajemmin ei halua menettää näin merkittävää tehtävää käsistään.

Tampereen toistuvasti alijäämäinen tilikauden tulos on edellyttänyt ensi vuoden budjettiin valmistauduttaessa poikkeuksellisen tiukkaa menokuria sekä myös kiinteistöveron nostoa. Koska menojen kasvu on ollut maltillista suhteessa jatkuvasti kasvavaan palvelutarpeeseen, on suunta kuitenkin hyvä. Siksi jo valmiiksi alijäämäiseksi suunniteltu ensi vuoden budjetti on hyväksyttävissä. Vihreä valtuustoryhmä on ollut tukemassa myös valintaa kiinteistöveron nostamiseksi. Näin voimme turvata kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta monta kriittisen tärkeää palvelua, kuten harrastuspaikkojen monipuolisuuden, kirjastoverkon, terveydenhuollon maksujen kohtuullisuuden, oppilashuollon resursseja ammatillisessa- ja lukiokoulutuksessa peruskoulukouluverkkomme lähipalveluina sekä kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntalaisten ei lakisääteisiä palveluita, kuten aktiivipassin sekä päihde- ja asunnottomuuskierteessä olevien toimintakeskus Huoltsun. Muita vihreälle valtuustoryhmälle tärkeitä asioita budjettineuvotteluissa oli muun muassa vaikeavammaisten kuljetuspalveluiden omavastuuosuuden määrittelyn tasolle, joka mahdollistaa yhdenvertaisen aseman suhteessa joukkoliikenteen käyttäjiin.

Vihreä valtuustoryhmä vastustaa myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista. Asiaa ei tule lähestyä vain vanhempien oikeuksien näkökulmasta, vaan ensisijaisesti lasten oikeuksien näkökulmasta. Tasavertainen sivistys ja koulutus kaikille lapsille on ollut vuosikymmenet suomalainen ylpeys ja kaikille tasavertainen varhaiskasvatus on kuulunut osaksi suomalaisen sivistyksen ketjua. Se, että lapsi joutuu päiväkodissa eriarvoiseen asemaan vanhempien sosioekonomisen aseman vuoksi, muuttaa yhteiskuntamme yhä enemmän eriarvoiseen luokkayhteiskuntaan tilanteessa, jossa eriarvoistumista tulisi ennemminkin kaikin tavoin ehkäistä. Tampereen suurena ja vetovoimaisena kaupunkina tulee mielestämme osoittaa esimerkkiänsä siinä, mitä tarkoittaa lasten tasa-arvo eikä tehdä peruuttamattomia virheitä lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvaaminen tulee nähdä ennen kaikkea ennalta ehkäisevänä palveluna ja juuri tähän Tampereen kaupunki on halunnut palveluissaan panostaa.

Ensi vuonna Tampere panostaa moneen vetovoimatekijään ja harrastusmahdollisuuteen, mikä näkyy arjessamme monella tapaa. Maailman ainoa muumimuseo uudistettuna ja uusine palveluineen avautuu Tampere-Talon tiloissa. Taidemuseon laajennuksen suunnittelukilpailun tuloksia päästään arvioimaan jo ensi keväänä. Joukkorahoituksella rahoitettu pelimuseo avautuu ja Vapriikki ja Sara Hilden valmistautuvat ensi vuoden isoihin näyttelyihin. Ratinan stadionilla näemme kansainvälisesti kiinnostavaa urheilua ja poikkeuksellisen suuria artisteja. Nämä kaikki ovat Tampereen matkailumarkkinointia parhaimmillaan, jonka aluetaloudellisista vaikutuksista hyötyy jokainen tamperelainen. Myös harrastusmahdollisuuksiin panostetaan ja liikkuva Tampere –hanke näkyy monella tapaa. Tesoman jäähalli avautuu, täysimittainen frisbeegolfrata –valmistuu Kauppiin ja toivottavasti saamme vihdoin myös maauimalan rakennustyöt käyntiin. Jatkamme edelleen ilmaisiin ulkokuntosaleihin panostamista ja maksuttomien harrastusmahdollisuuksien tarjoamista erityisesti lapsille ja nuorille.

Näillä ajatuksilla ja saatesanoilla vihreä valtuustoryhmä kiittää hyvässä hengessä sujuneesta budjettivalmistelusta.

Anna-Kaisa Heinämäki, vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

17.7.2016 Aamulehdessä: Tampere lastenkulttuurin pääkaupungiksi

Tampereella on jo vuosia haluttu panostaa lastenkulttuuriin. Tämä näkyy kaupungissa monipuolisesti niin vapaa-aikapalveluissa kuin myös osana päivähoitoa, perusopetusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Haluammekin Tampereen profiloituvan lastenkulttuurin pääkaupungiksi, joka pitää yllä näitä vahvuuksiaan ja kehittää lapsille ja nuorille suunnattua kulttuurintarjontaa osana muuttuvaa maailmaa.

Lista nykyisistä vahvuuksistamme on yllättävän pitkä. Museoissamme on lukuisia lapsille sopivia näyttelyitä ja leikkitiloja. Ainutlaatuinen Tampereen taidemuseon kokoelmaan pohjautuva muumimuseo avautuu Tampere-taloon ensi keväänä tarjoten matkailulle ja eri-ikäisille kaupunkilaisille uuden yhteisen kaupungin olohuoneen. Tampere perinteisenä teatterikaupunkina tarjoaa vuosittain lukuisia korkeatasoisia lastenteatteriesityksiä ja koko kaupunkiseudulla on vankka jalansija lastenkirjallisuuden edistäjänä. Kaupunkimme laadukkaiden leikkipuistojen arvon ymmärtää oikeastaan vasta sitten, kun vastaavia etsii muista kaupungeista. Lisäksi laaja tapahtumatarjontamme tarjoaa paljon lapsille ja perheille, aina itsenäisyyspäivän juhlista kesän suurtapahtumiin.

Lastenkulttuurilla on Tampereella myös vahva pedagoginen merkitys. Lapset voivat harrastaa laaja-alaisesti musiikin, kuvataiteen ja käsityön opintoja. Tamperelainen kulttuurikasvatusohjelma Taidekaari on ainutlaatuinen kokonaisuus valtakunnallisestikin tarkasteltuna. Taidekaaren ansiosta esi- ja peruskoululainen lapsi pääse jokaisena kouluvuonna yhdelle vierailulle tamperelaiseen kulttuurikohteeseen ja yhteen työpajaan maksutta osana koulupäivää. Lukuvuonna 2015-2016 Taidekaareen osallistui 13 767 oppilasta. Taidekaaren myötä oppilaalla on mahdollisuus tutustua muun muassa museoihin, teatteriin, Tampere Filharmoniaan, Sirkukseen, tanssiteatteriin, kirjastoihin ja käsityökouluun. Taidekaaren opetusmenetelmät ovat toiminnallisia, jolloin syntyy mielekäs ja elämyksellinen kulttuurikokemus.

Ainutlaatuinen palvelu on myös lastenkulttuurikeskus Rulla, jossa päiväkotilapset vierailevat säännöllisesti. Rulla on myös perheiden suosiossa. Siellä vierailee vuosittain n. 23 000 lastenkulttuurin ystävää. Kulttuuri on jalkautunut kiinteästi myös osaksi neuvoloiden palvelua. Neuvoloista voidaan antaa kulttuurikohteisiin lähetteitä pienten lasten perheille. Vauvasirkus ja vauvojen värikylpy ovat tuoneet iloa moneen perheeseen ja sitä kautta vahvistaneet vauvan ja vanhemman vuorovaikutussuhdetta.

Lastenkulttuurilla onkin vahva hyvinvoinnin sekä taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon edistämisen merkitys, mikä korostuu, kun perheiden taloudelliset mahdollisuudet panostaa vapaa-aikaan ovat varsin erilaiset. Lapsemme syntyvät digiaikaan, joka tarjoaa valtavat mahdollisuudet itsensä ja uudenlaisten kulttuurin muotojen kehittämiseen, mutta elämäntapojen muutos haastaa myös ajankäytön tavat. Ilman mielekkäitä kokemuksia, on uhka menettää teatterin, taiteen ja musiikin asema osana vapaa-ajanvieton tapoja.

Lastenkulttuurin aseman vahvistaminen on arvovalinta, joka edellyttää myös jatkossa palveluiden systemaattista kehittämistä. Lastenkulttuurin edistäminen osana kaupunkikuvaa on yksi tunnistettu kehittämisen kohde. Ideointia on syytä tehdä yhdessä koulujen oppilaskuntien ja Tampereen Lasten Parlamentin kanssa.

Lastenkulttuurilla on myös vahva elinkeinopoliittinen potentiaali. Tampereen kaupunki lastenkulttuurikaupunkina on syytä nostaa matkailumarkkinoinnin yhdeksi kärjeksi. Valtakunnallinen lastenkulttuurin tiedotuskeskus etsii sopivaa sijoittumispaikkaa. Tampere, keskeisen sijainnin lisäksi, tarjoaisi kulttuuriantinsa puolesta tähän oivallisen paikan. Ylipäätään toivomme saavamme mahdollisuuksia toimia valtakunnallisesti ja globaalisti merkittävien lastenkulttuurin muotojen ja uusien avausten kotipesänä.

Anna-Kaisa Heinämäki, apulaispormestari, sivistys- ja elämänlaatupalvelut sekä osaamis- ja
elinkeinopalvelut
Leena Kostiainen, apulaispormestari, lasten ja nuorten palvelut

AL 15.6.2016: Työvoima- ja yrityspalvelut on keskitettävä yksiin käsiin

Kirjoitukseni Aamulehdessä 15.6.2016 pormestari Anna-Kaisa Ikosen kanssa Tampereen hakeutumisesta työllisyydenhoidon kokeilualueeksi:

Suomalaisen yhteiskunnan rakenteita muutetaan parhaillaan perustavanlaatuisella tavalla.  Taloudellisesti ja inhimillisesti tarkasteltuna yksi kriittinen kysymys liittyy työllisyydenhoidon kokonaisuuteen. Hallituksen linjauksen mukaisesti järjestämisvastuu työllisyydenhoidosta on siirtymässä maakunnille. Erityisesti suurten kaupunkiseutujen näkökulmasta suunniteltu työllisyydenhoidon malli pahimmillaan kuitenkin vain ylläpitää nykyiseen järjestelmään liittyviä ongelmia. Työttömyydestä aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle on arvioitu olevan kokonaisuudessaan noin 6 miljardia euroa vuodessa. Tampereen kaupunkiseudulla summan on arvioitu olevan vuositasolla noin 500 miljoonaa euroa.

 

Kuntien vastuu työllisyydenhoidosta ja työttömyyden kustannuksista on kasvanut viime vuosina merkittävästi, mutta toimivalta ja työvälineet ovat pääosin valtion TE-hallinnolla. Viime vuonna Tampere ja seutukunnat maksoivat työmarkkinatuen kuntaosuuksia yhteensä yli 38 milj. euroa. Tilanne on kuntien taloudenhallinnan kannalta kestämätön, kun taloudelliset vastuut lankeavat kunnille ilman mahdollisuutta vaikuttaa kuitenkaan riittävästi työllisyydenhoidon kokonaisuuteen. Kuntien ja valtion TE-hallinnon tiiviistä ja hyvästä yhteistyöstä huolimatta lainsäädännölliset ja hallinnolliset raja-aidat eivät mahdollista asiakaslähtöistä ja tehokasta toimintaa, vaan henkilöstöresursseja ja euroja kuluu hukkaan. Työhakija- ja työnantaja-asiakkaiden näkökulmasta yhden luukun periaate ei toteudu, vaan tapahtuu pompottelua vastuutaholta toiselle ja viiveitä palvelun saamisessa.

 

Tampereen kaupunkiseudun kunnat ovatkin esittäneet kaupunkiseutua työvoima- ja yrityspalveluiden kokeilualueeksi, jossa kaupunkiseudulla olisi kokonaisvastuu työllisyyttä edistävistä palveluista. Kokeilussa otettaisiin hoidettavaksi Pirkanmaan TE-toimiston kaikki tehtävät ja vastuut Tampereen kaupunkiseudun osalta kuntien tehtävien lisäksi. Osa TE-hallinnon resursseista siirrettäisiin kokeilun käyttöön ja työllistymistä edistävien uusien avauksien kokeilemiseksi säädettäisiin poikkeuslakeja.

 

Kokeilun kautta voitaisiin edistää nykyistä tehokkaammin työpaikkojen ja työtilaisuuksien syntymistä, parantaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista sekä ehkäistä työttömyyden pitkittymistä. Lisäksi tavoitteena olisi vahvistaa työnhakijoiden ammatillista osaamista ja mahdollistaa nykyistä tehokkaammin yrittäjyys työllistymispolkuna. Kokeilun ajaksi olisi tarkoituksenmukaista poistaa kymmeniä miljoonia kustantava työmarkkinatuen rahoitusvastuu kokeilualueen kunnilta. Vastaavasti kokeilualueella sitouduttaisiin osoittamaan työmarkkinatuen kuntarahoitusosuutta vastaava summa työttömille suunnattujen palvelujen järjestämiseen.

 

Tampereen kaupunkiseudun kunnilla on kokonaisvaltaisen työllisyydenhoidon kannalta merkittäviä rakenteellisia ja toiminnallisia vahvuuksia: laaja väestöpohja, oppilaitokset, yrittäjyysverkostot ja yhteistyöelimet, seudullinen elinkeinoyhtiö Tredea Oy sekä tiivis yhteistyö työllisyydenhoidon ja sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Kaupunkiseudulla on lisäksi pitkät perinteet työllisyydenhoidon yhteistyöstä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken.

 

Tampereen kaupungin ja valtion yhteinen kasvusopimus vuosille 2016-2018 tukee kokeilun tavoitteiden toteutumista koko kaupunkiseudulla. Lisäksi Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun muodostaman konsortion, Tampere3:n rakentuminen, luo erittäin merkittävän osaamispohjan alueen kehittymiselle ja alustan uusien innovaatioiden syntymiselle.  Viimeaikaiset elinkeinoelämän rakenteelliset muutokset, erityisesti Microsoftin ilmoitus lakkauttaa Tampereen yksikkö, kasvattavat alueen työllisyyshaastetta entisestään. Tämä työllisyydenhoidon kokeilu ja rakennemuutoksen tuki olisi luontevaa ja ajankohtaista kytkeä yhteen.

 

Nykyinen taloudellisesti ja toiminnallisesti kestämätön tilanne edellyttäisi nyt Suomessa näitä rohkeita kokeiluja etsiä uusia tapoja. Kuntien ja erityisesti suuren kaupunkiseudun aito tahto monipuolisine vahvuuksineen pureutua tähän haasteeseen osana kaupunkiseudun elinvoiman turvaamista on asia, joka tulisi nähdä koko yhteiskuntaa palvelevana mahdollisuutena.